Venlafaxinin lopettamisesta yli 2 vuotta, tänään taas sähköiskuja päässä
Eikö tämä lopu koskaan? Vähänkään jos on enemmän stressiä niin sähköiskujen tunne palaa. Ensinnäkin lääkkeen lopettamiseen meni melkein vuosi että sen ylipäätään pystyi tekemään ja edelleen on noita oireita, hyvinä aikoina muutaman kerran viikossa mutta nyt esim. tänään ihan jatkuvaa! Lääkärit myöntää että on lopettamisoireista kyse, 2 VUOTTA LÄÄKKEEN LOPETTAMISEN JÄLKEEN???????
Kommentit (27)
Kannattaa kyllä vaatia aivokuvat, tuntuu aika uskomattomalta että johtuisi edelleen lääkkeestä, mutta kannattaa poussulkea esim aivovauriot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?
Kyllä ne lääkärit löytää jokaiselle sopivan diagnoosin, että pääsevät määräämään uusia ja hyviä lääkkeitä. Sitten kun niitä syö, ne koukuttaa ihmisen ja muuttaa sen vanhan vaivan toisenlaiseksi vaivaksi, mikä on "lievä sivuvaikutus".
Sitten kun sen lääkityksen lopettaa, se "lievä sivuvaikutus" tärähtää täysillä, ja kas, nyt tarvitaankin sitä, tai tätä ihan uutta lääkettä, mikä tällä kertaa on hyvä ja toimiva lääke. Näin syntyy ikiliikkuja, mikä pitää lääketehtaan pystyssä, mutta asiakasta ne lääkkeet ei paranna.
Kun lääkärit toimivat näin, asiakkaan alkuperäinen vaiva muutetaan riippuvuudeksi lääkkeestä, mistä luopuminen aiheuttaa kauheita oireita.
Vanhoja toimiviakin lääkkeitä on olemassa, mutta niitä ei voi määrätä, koska ne aiheuttaa riippuvuutta ja ne ovat liian halpoja. Me ollaan koekaniineja kaikki, kun oikein silmin katsotaan.
Tottahan se on että ne vanhat lääkkeet aiheuttaa riippuvuutta, mutta niin tekee nää uudetkin, totuus nyt vaan on se että ihminen ei ole osannut kehittää sellaista lääkettä mikä niin ei tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?
Kyllä ne lääkärit löytää jokaiselle sopivan diagnoosin, että pääsevät määräämään uusia ja hyviä lääkkeitä. Sitten kun niitä syö, ne koukuttaa ihmisen ja muuttaa sen vanhan vaivan toisenlaiseksi vaivaksi, mikä on "lievä sivuvaikutus".
Sitten kun sen lääkityksen lopettaa, se "lievä sivuvaikutus" tärähtää täysillä, ja kas, nyt tarvitaankin sitä, tai tätä ihan uutta lääkettä, mikä tällä kertaa on hyvä ja toimiva lääke. Näin syntyy ikiliikkuja, mikä pitää lääketehtaan pystyssä, mutta asiakasta ne lääkkeet ei paranna.
Kun lääkärit toimivat näin, asiakkaan alkuperäinen vaiva muutetaan riippuvuudeksi lääkkeestä, mistä luopuminen aiheuttaa kauheita oireita.
Vanhoja toimiviakin lääkkeitä on olemassa, mutta niitä ei voi määrätä, koska ne aiheuttaa riippuvuutta ja ne ovat liian halpoja. Me ollaan koekaniineja kaikki, kun oikein silmin katsotaan.
Tottahan se on että ne vanhat lääkkeet aiheuttaa riippuvuutta, mutta niin tekee nää uudetkin, totuus nyt vaan on se että ihminen ei ole osannut kehittää sellaista lääkettä mikä niin ei tekisi.
Siitähän minä juuri kirjoitinkin. Kyse on siitä, että näiden uusien lääkkeiden vieroitusoireet pakottavat jatkamaan lääkitystä, kun vanhoista lääkkeistä pääsee eroon riittävän hitaalla lopettamisella.
Ne vanhat lääkkeet saattaisivat jopa auttaa uuden lääkkeen vieroitusoireisiin, mutta niitä ei voi määrätä, koska ne aiheuttaa riippuvuutta. Tässä asiassa pelataan kaksilla korteilla. Kaikki lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, mutta kyse on siitä, kuinka vaikeat vieroitusoireet kullakin lääkkeellä on.
Jos uuden lääkkeen vieroitusoireet kestävät vuosikausia ja tästä asiasta ei kerrota etukäteen mitään, ei edes sitä. että ne lääkkeet aiheuttavat voimakkaan riippuvuuden, ollaan tilanteessa, missä voidaan kyseenalaistaa lääkärin etiikka.
Nykyään käytössä oleva _vapaaehtoinen_ lääkärinvala;
»Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.
Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.
Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.
Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.
Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.» (wiki)
Olin etäyhteydessä lääkäriin aamulla ja hän oli sitä mieltä, että pitäisi taas aloittaa uudelleen Venlafaxinin käyttäminen kun ei kerran ole oireet helpottaneet vieläkään. En suostunut!!! Sille oli syy miksi ne alunperin lopetin, ne sen sivuvaikutukset. Lääkäri sanoi että sitten pitää vaan elää stressitöntä elämää!!! Miten pihalla joku voi olla? Ettäkö tarkoituksella ja tahallaan mulla on tässä kuolemaa tekevä vanhempi ja koulukiusattu ja pahasti oireileva lapsi + lomautukset töistä yms yms yms ja että ihan tosta noin vaan poistan ne stressitekijät elämästäni ja alan elä stressitöntä elämää... Huoh! AP
Vierailija kirjoitti:
Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?
Minulla se sairaus oli todella paha ahdistus. Tilanteessa jossa elämä on pelkkää pahaa oloa ja murehtimista vuorokauden ympäri se tunteet täysin pois vievä lääke auttaa. Sain tavallaan lomaa omasta pääkopastani ja tajusin miten epäterve koko senaikainen elämäntilanteeni oli. Hoidin asiani kuntoon, heitin lääkepaketin kaapin perälle ja se ahdistus on vielä nyt parin vuoden jälkeenkin lääkityksen lopettamisesta täysin poissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä noin järkyttävä sairaus ihmisellä voi olla, että joutuu syömään tuollaisia lääkkeitä että häviää kaikki tunteet ja tuntemus mihinkään? Mitä enää jäljelle jää?
Masennus
Se on niin kamala tauti, että siihen kuolee moni itse avustettuna.
Kyllä ne lääkärit löytää jokaiselle sopivan diagnoosin, että pääsevät määräämään uusia ja hyviä lääkkeitä. Sitten kun niitä syö, ne koukuttaa ihmisen ja muuttaa sen vanhan vaivan toisenlaiseksi vaivaksi, mikä on "lievä sivuvaikutus".
Sitten kun sen lääkityksen lopettaa, se "lievä sivuvaikutus" tärähtää täysillä, ja kas, nyt tarvitaankin sitä, tai tätä ihan uutta lääkettä, mikä tällä kertaa on hyvä ja toimiva lääke. Näin syntyy ikiliikkuja, mikä pitää lääketehtaan pystyssä, mutta asiakasta ne lääkkeet ei paranna.
Kun lääkärit toimivat näin, asiakkaan alkuperäinen vaiva muutetaan riippuvuudeksi lääkkeestä, mistä luopuminen aiheuttaa kauheita oireita.
Vanhoja toimiviakin lääkkeitä on olemassa, mutta niitä ei voi määrätä, koska ne aiheuttaa riippuvuutta ja ne ovat liian halpoja. Me ollaan koekaniineja kaikki, kun oikein silmin katsotaan.