Kaveri kertoi, että poistuu aina huoneesta kun lasta rokotetaan..

Vierailija:

mutta esimerkiksi suurempien kipua tuottavien toimenpiteiden aikana se on kyllä viisasta jos lapsi on kovin pieni.

Kun lapsi tuntee kipua ja näkee äidin/isän, hän miettii miksi äiti ei auta. Tällöin häntä olisi lohduttamassa operaation jälkeen äiti, joka ei tehnyt mitään. Lapsi olisi hämmentynyt ja pettynyt ja ihmettelisi miksi äiti ei auttanut, vaikka sattui.

Kun taas lapsi on hoitotoimenpiteessä ilman äitiä, on hän toki kauhuissaan, mutta sitäkin tyytyväisempi kun äiti sitten ilmaantuu paikalle lohduttamaan. Lapsi ymmärtää, ettei äiti voinut auttaa, koska ei ollut paikalla, mutta nyt on paikalla, ja toki asiat ovat aina paremmin kuin äiti on maisemissa, tuumii parivuotias ja toipuu koettelumuksestaan helpommin.

ilman tutun ja turvallisen äidin/isän läsnäoloa. Miten pieni lapsi puolustaa itseään, varmistaa että hoitotoimenpide tehdään käyttäen kaikki mahdollinen kivunlievitys? Ei mitenkään.

esim tikkien ompelu kiireellisissä tapauksissa lapsille ilman puudutusta.

Minusta kuulostaa realistiselta.

Kyllä lapsi varmaan ajattelee, että miksi äiti ei auta vaikka on tuossa? Kun hän sitten pääsee äidin luo, on kyseessä äiti joka ei auttanut.

Jos äiti ei ole paikalla, pääsee lapsi äidin luo, joka ei voinut auttaa, koska ei ollut paikalla.

Lääkäri muistaakseni sanoi, että äidin näkeminen vapauttaa lapsessa endorfiineja, jolloin toipuminen helpottuu. Lapsi odottaa toimenpiteen loppuvan, lapsi odottaa äitiä, ja kun tämä tapahtuu samanaikaisesti, lapsi tuntee helpotusta.

Mutta jos äiti on paikalla, kun lapsi tuntee kipua, ei endorfiiniryöppyä tule, tulee ainoastaan pettymys siitä, että " äiti ei tehnyt mitään, vaikka tunsin kipua" .

Vierailija:

ilman tutun ja turvallisen äidin/isän läsnäoloa. Miten pieni lapsi puolustaa itseään, varmistaa että hoitotoimenpide tehdään käyttäen kaikki mahdollinen kivunlievitys? Ei mitenkään.

No miten sinä äitinä sitten puolustat lastasi? Et mitenkään. Lapsi odottaa sinun vievän hänet pois siitä tilanteesta ja sitähän sinä et voi tehdä. Joten sinusta ei ole siitä kuin haittaa.

Et kai sinä oikeasti mene sinne jakelemaan lääkäreille neuvoja? Mistä sinä tiedät millainen on oikeanlainen hoitotoimenpide?

Et kovinkaan hyvin, jos kivunlievityksen saaminen on ainoa huolenaiheesi.

Itsellesi voi olla helpompi olla paikalla, mutta ei lapselle. Lapsi pelkää joka tapauksessa. Lapseen sattuu joka tapauksessa. Mutta erona on se, että kun et ole paikalla, lapsen ei tarvitse ihmetellä " miksi äiti ei auta vaikka on tuossa? Miksi?"

Joko ymmärrät?

Eikä nyt kyse mistään pikkuisista pistoista, vaan isommista, yllättävistä toimenpiteistä, joita joudutaan tekemään esim onnettomuuksissa loukkaantuneille, tajuissaan oleville lapsille.

ammattini takia. Enkä myöskään ole koko urani aikana törmännyt yhteenkään ompelutoimepiteeseen joka olisi suoritetu ilman puudutusta tai kiirreellistä nukuttamista. Työpaikallani vakavasti (kuitenkin tajuissaa olevat lapset) siirrettään kiireesti leikkaussaliin, jossa vakavat vammat hoidetaan nukutuksessa. Ne äidit jotka eivät ole toimenpiteessä mukana, eivät itse kestä nähdä kun lasta sattuu, vaan haluavat " vetäytyä" kiusallisesta ja erittäin ikävästä tilanteesta pois suojellakseen itseään.

Ja vielä, jokainen tavallinen kadun tallaajaa pystyy suojelemaan lastaan sekä varmistamaan että kaikki mahdollinen käytössä oleva kivunhoito on käytetty. Lääkäriltä saa ja kuuluu kysyä vaihtoehtoja, sekä jossain tapauksissa jopa vaatia sitä.

Sitä ei kestä aikuinenkaan saati sitten lapsi. On kyllä äärinmäisen harvinaista ettei traumapotilaaseen oltaisi osattu ensiavussa varautua. Harvemmin nuo tapaukset omilla kyydeillä hoitoyksikkön saapuvat. Oikein mietin, että mitä kumman hoitotoimenpidettä ei nykypäivänä vielä pystytä tekemään lapselle kivutta tai lähes kivutta? Eipä tullut yhtään mieleen. Melkeinpä kaikki on kivuttomasti hoidettavissa, tosin tulee sairaalalle luonnollisesti kalliimaksi.

Itse en pysty katsomaan, kun lapsiani pistetään. Pidän heitä kyllä sylissä ja katson muualle. Lapseni eivät ihme kyllä ole pistoksista moksiskaan.

mutta esimerkiksi suurempien kipua tuottavien toimenpiteiden aikana se on kyllä viisasta jos lapsi on kovin pieni.

Kun lapsi tuntee kipua ja näkee äidin/isän, hän miettii miksi äiti ei auta. Tällöin häntä olisi lohduttamassa operaation jälkeen äiti, joka ei tehnyt mitään. Lapsi olisi hämmentynyt ja pettynyt ja ihmettelisi miksi äiti ei auttanut, vaikka sattui.

Kun taas lapsi on hoitotoimenpiteessä ilman äitiä, on hän toki kauhuissaan, mutta sitäkin tyytyväisempi kun äiti sitten ilmaantuu paikalle lohduttamaan. Lapsi ymmärtää, ettei äiti voinut auttaa, koska ei ollut paikalla, mutta nyt on paikalla, ja toki asiat ovat aina paremmin kuin äiti on maisemissa, tuumii parivuotias ja toipuu koettelumuksestaan helpommin.

Et tainnut tietää, että palstailen täällä. Kiva, kun kerrot sanomisistani ja tekemisistäni.



t. tiedät kyllä kuka

koska tämä ei ole kaverini, vaan tutun tuttu (aloitukseen laitoin kaverin, tutun tuttu on niin pliisu). En todellakaan TUNNE ketään niin tunneköyhää itse , onneksi!

-ap

ja siellä ne verinäytteenottajat ja rokottajat sanoivat alkuun että voitte odotella tuossa aulassa. Olin vähän että täh, tottakai olen mukana, niin he sanoivat että usein vanhemmat eivät kestä kuulla sitä lapsen itkua.

Mutta tietenkin haluttiin olla siinä mukana lohduttamassa ja pitämässä sylissä.

mutta luultavasti joutuisin edelleen poistumaan huoneesta, jos lapselle laitettaisiin kanyyli. Kanyylin hajukin saa minut melkein pyörtymään.

Katson aina muualle. Kammottavaa. Ihan kammottavaa. Viimeksi jännitin niin paljon, että verta ei tullut putkiloihin tipan tippaa, vaikka hoitaja yritti kahteen kertaan. Käsivarsi oli sen jälkeen kipeänä kolme päivää.

Ja tämä oli neuvolan ensikäynnillä. Jouduin hoitajalle uudelle käynnille seuraavalla viikolla, että saatiin verikoe otettua. Sitten onnistui ja putkilot täyttyivät.

Ei kyllä ollut ensimmäisellä kerralla kivaa, kun hoitsu koputtelee putkiloa. Luulin jo, että on täynnä ja sitten hoitsu sanoi, että täältä kun ei tule mitään, joskus nämä vakuumit ovat tällaisia...