Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota yhtään mihinkään, eikä intohimoa.
03.05.2021 |
Ongelmani on siis jo otsikossa kuvailtuna lyhyesti: Minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota yhtään mihinkään, eikä intohimoa mitään asiaa kohtaan. Jokin asia/tekeminen voi tuottaa hetkellisesi hyvää mieltä ja olla mielenkiintoista, mutta halu tehdä asioita kuihtuu minulla nopeasti. Puhutaan päivistä ja joissain tapauksissa viikoista. Mikään muu kuin raha ei motivoi minua käymään esimerkiksi töissä ja raha ei mahdollista minulle muuta, kuin syömisen ja katon pääni päälle, mikä ei kyllä motivoi sekään. Mitä tälle tilanteelle voi tehdä? En nauti lainkaan elämästäni näin. Minulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita ja jos välillä sellaisia tulee, niiden tavoitteleminen ei motivoi minua millään tavalla, eikä mikään motivoi minua jatkamaan jos jotain aloitan yrittämään ja monesti annan kaikkien tilaisuuksien vain kulkea ohitseni ja katson neutraalisti vierestä, koska ei se oikein harmitakaan. Minussa on oikeasti potentiaalia ja älyä ratkaista ongelmia ja lukea korkeaankin tutkintoon, mutta en ole millään tavalla kiinnostunut tekemään niin. Olen ikuinen alisuoriutuja ja laiska sellainen.
Mitä minä voin tehdä? Varmaan aika paljonkin. Haluanko minä tehdä mitään asialle? Kyllä ja en. Haluaisin, että asia muuttuisi, mutta se ei muutu itsestään, eikä minulla ole motivaatiota tehdä asialle mitään.
Kommentit (2)
Monella ihmisellä ei ole mitään suurta motivaatiota tai intohimoa ammatinvalinnassa, ellei sitten ole kyse joistain kutsumustammatista (esim. sairaanhoitaja, eikä heilläkään sitä kaikilla ole). Nykyään vain tulee sellainen mielikuva, että kaikki haluavat päästä unelmiensa ammattiin ja kaiken tekemiseen pitää olla suuri into. Tosiasiassa on monia, jotka lähtevät opiskelemaan "unelman" tai mielikuvan takia, joka ei sitten vastaakaan todellisuutta, siinä oikeassa työelämässä työroolissa.
Tottakai pitää olla jollakin tasolla motivoitunut, jos aikoo opiskella 4-6v korkeakoulussa, ja ehkä joutuu jopa ottamaan siihen lainaa. Kannattaa myös miettiä, mitä ammatteja tulevaisuudessa tarvitaan. Esim. entiset/nykyiset toive-alat: median kentälle on koulutettu liikaa tekijöitä, joten viestntä-alan ammattilaisia ja graafikoita on enemmän kuin työpaikkoja. Eli se, että lähtisi opiskelemaan sitä alaa mihin on motivoitunut, ja johon tunteet intohimoa, ei takaa sitä, että saat alan töitä.
Jos raha tai mitä sillä saa on tärkeää, ei kannata kouluttautua ammattiin, josta palkkataso on ja pysyy alhaisena. Yleisesti ottaen kannattaa koulutukseen hakeutumisessa ehkä ajatella, että kouluttautumisen jälkeen saisi suht kivaa työtä, sitä olisi ja on sillä palkkatasolla kuin toivoisit.
Sitten on jotain perus "suuntauksia", joilla voi ehkä sitten myöhemminkin vaihtaa toiseen, pienellä koulutuksella, jos työt loppuvat omalla linjalla. Esim. matemaattisen alan koulutukset, insinöörit, joilla perusopinnot samat. Hoitoalalla sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, mutta hoito-aloilla palkkataso alempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia, että sentään elätät työllä itsesi. Siitä voi jo olla ylpeä. Mene kirjastoon ja hae hyviä kirjoja, joilla voi päästä hetkeksi arjen yläpuolelle. Kirjoita lista asioista, jotka ovat hyvin, esim. terveys, työpaikka jne Hankin ystäviä ja keskustelukavereita. Kävely ja ulkoilu piristävät aina.