Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämästäni etääntynyt isäni veti herneet nenään, koska ei pääse saattamaan minua alttarille
Kohta entinen tytär
03.05.2021 |
Olen menossa naimisiin ja päättänyt kävellä alttarille veljeni kanssa, koska hän on minulle paljon läheisempi kuin isäni. Kun asia selvisi isälleni viikonloppuna, hän veti raivoisat kilarit ja hirveän shown siitä, kuinka hänet työnnetään syrjään, hän on paska jätkä ja kukaan ei halua auttaa häntä. Nyt en enää tiedä, haluanko häntä häihin ollenkaan.
Taustaksi voin kertoa, että isäni on läheisriippuvainen, taipuvainen masennukseen kun asiat menee vähänkin väärään suuntaan ja hänellä on vaikeuksia vihan- ja elämänhallinnan kanssa. Vanhempani erosivat ollessani ala-asteella. Hän ei ole koskaan ollut läsnä elämässäni. Hänen tukensa vanhempana ei ole ollut pyyteetöntä, vaan hänen lapsenaan olen velvoitettu vastapalveluksiin, kuten kuka tahansa muu ihminen. En ole koskaan voinut olla oma itseni hänen seurassaan, kun aina pitää miettiä, miten isä reagoi mihinkin asiaan. Muiden hyväksyntä ja ihastelu on aina ollut hänelle tärkeämpää kuin lapsen todellinen tukeminen.
Välimme tulehtuivat, kun olin teini-ikäinen. Teininä tunteet myllersi muutenkin, mutta hän ei vanhempana ollut mitenkään ymmärtävä, vaan minun olisi pitänyt olla kuin ennenkin. Vaikka riidat johtuivat enimmäkseen hänen käyttäytymisestään, jotenkin vika oli kuitenkin aina minussa. Minä en kuulemma lapsena ole riittävästi tukenut hänen elämäänsä, vaan aiheutan normaalilla käytökselläni hänelle vain mielipahaa. Tämän jälkeen tilanne on mennyt niin pahaksi, että olen katsonut itselleni parhaaksi pitää mahdollisimman vähän yhteyttä. Siinä kohtaa, kun lapsen pienetkin ilon aiheet alkoivat jäädä kakkoseksi HÄNEN merkityksellisemmän elämänsä sisällölle, tajusin lopettaa kertomasta elämästäni. Tästäkin hän on suuttunut.
Long story short, en tiedä mitä tekisin. Olin aiemmin valmis kutsumaan hänet häihin, koska hän on kuitenkin isäni. Nyt en enää ole tästä varma. Pelkään, että hän järjestää häissä shown itsestään. Tanssimme ainoastaan häävalssin, ja haluan, että äitini pitää puheen isäni sijasta. Näistä päätöksistä en ole edes viitsinyt sanoa isälleni mitään. Viikonloppuna isäni mielenosoituksellisesti uhkasi, että ehkä on parempi, että hän ei tule häihin, niin minä saan rauhassa viettää omaa elämääni ilman häntä. Kovasti tekisi mieli toteuttaa tämä uhkaus, vaikka hän ei ikinä tule päästämään vastavuoroisesti minusta irti.
Kommentit (49)
Minulla samanlainen isä. Eron jälkeen etääntynyt, päihdeongelmainen, mt-ongelmainen. Kun aikuistuin oli hän vaatimassa kaikkea ja syyllistämässä. Kun en halunnut tavata hänen juoppoa morsiantaan, olin kuulemma syypää heidän eroonsa. Kiukutteli kuin pikkulapsi äidilleen. Hän pilasi yo- juhlani humalaisilla draamoillaan. Häihin en kutsunut ollenkaan.
Olet minuun verrattuna kovin nuori ja on surullista miten isäsi lisää taakkaasi eikä ole aikuinen ja sinun tukenasi. Hänen pitäisi jättää omat draamansa sivuun sinun suurena päivänäsi. Mutta häiriintynyt ihminen ei pysty siihen. Omakin isäni aina valittaa että hänestä ei olla kiinnostuneita. Juttunsa täysin hurahtanutta itsekehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isälleni taas ei kerrottu häistä yhtikäs mitään eikä häntä saati hänen puolen sukulaisia edes kutsuttu. En tiedä tietääkö tänä päivänäkään häistä. Luultavasti tietää mutta en usko että tiesi etukäteen koska ihmiset palavat halusta nähdä isäni ilmeen kun kysyvät miten häät menivät vaikka tietävät ettei isäni ollut häissä. Jotkut eivät pysty jättämään kääntämättä veistä haavassa joka kerta kun siihen on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen luovutus on amerikkalainen tapa. Tasa-arvoa korostavissa maissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa on aina ollut perinteenä, että morsian ja sulhanen kävelevät alttarille yhdessä eikä kukaan luovuta ketään. Ruotsissa morsiamen luovutus on jopa kielletty, joten prinsessa Victoria tarvitsi jonkun erityisluvan, että sai isänsä saattamaan hänet alttarille. Erityisesti, jos on asuttu yhdessä pitkään, niin mitä "luovuttamista" siinä enää on?
Minusta on turha korostaa siinä luovuttamista. Sehän on ihan mukavaa, että kävelee isän kanssa alttarille ja siirtyy tavallaan lapsuudenperheestä omaan perheeseen, jonka muodostaa miehen kanssa.
Miksi se on siinä tapauksessa morsian, joka saatetaan alttarille? Miksi ei ikinä sulhasen isä saata sulhasta morsiamen luo?
Ja lapsuudenperheestä on kyllä siirrytty omaan perheeseen jo siinä vaiheessa kun on saman katon alle muutettu ja mahdollisesti saatu lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo ihan selkeä kannanotto sinulta että suljet isäsi pois. Varmaan tiesit mitä tuleman pitää. Nyt joko kestät raivoamisen tai perut kutsun, mihin ehkä alitajuisesti halusitkin että tilanne menee.
Alttarille ei muuten ole pakko olla ketään saattajaa. Omituinen jenkkiperinne.
Joo aika draamanhakuista.
Itse haluasin kävellä miehen kanssa kaksin vihittäväksi, paras olisi jos se tapahtuisi omassa puutarhassa kun kukat on parhaimmillaan. Näin meni isoäiti ja isoisä naimisiin.
No voihan sen noinkin sanoa. Ihmettelen vaan sitä, että kun mun ja isän välit ovat kuitenkin olleet tällä tolalla jo viimeiset 10 vuotta, niin miten hän edelleen luulee olevansa niin merkittävä osa mun elämää, että hänellä olis mun häissä joku muukin kuin vieraan rooli.
Ja joo, tiedän että alttarille saattaminen on melko jenkkiläinen perinne, mutta näin olen päättänyt tehdä ja se sopii sulhasellekin. Ap
Niin. Sinun ei olisi pakko päättää noin tehdä mutta päätit kuitenkin. Julistat kaikille häävieraille, että isäsi ei kelpaa saattajaksi. Kaikki ymmärtävät viestisi. On suorastaan typerää kuvitella, että isäsi kuittaisi tuon olankohautuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi parempi jos hän ei osallistu häihin, sinun täytyy vetää raja ja tässä on mahdollisuutesi. Hän jatkaa perseilyään ihan tasan niin kauan kun saa vastakaikua ja kalastelee sääliä. Sinun täytyy sanoa, että hän on osoittanut, että ei halua tervehenkistä suhdetta sinuun vaan hallita, uhkailla ja vaatia sääliä ja se on todella kuluttavaa etkä aio enää alistua siihen. Hän on tervetullut elämääsi, jos pystyy normaaliin kanssakäymiseen ja pystyy käyttäytymään kuin vanhempi sinua kohtaan. Jos hän valitsee jatkaa toisella linjalla on se hänen valintansa.
Tässä puhuu järki. Mulla oli kans vanhempien ero vielä tuore, kun itse menin naimisiin. Isällä alkoholi- ja väkivaltaongelma, enkä halunnut holittomia häitä yhden ihmisen vuoksi. Joten päätin, että äiti ja hänen levollinen olo juhlassa on tärkeämpi, jätin isän kutsumatta kokonaan. Soitin ja kerroin päätöksestä ennen kutsujen lähettämistä. Otti yllättävän tyynesti, ei tullut kummempia seuraamuksia. Tiesi toki itsekin, mistä oli kyse.
Mikä alkoholittomissa häissä vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen luovutus on amerikkalainen tapa. Tasa-arvoa korostavissa maissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa on aina ollut perinteenä, että morsian ja sulhanen kävelevät alttarille yhdessä eikä kukaan luovuta ketään. Ruotsissa morsiamen luovutus on jopa kielletty, joten prinsessa Victoria tarvitsi jonkun erityisluvan, että sai isänsä saattamaan hänet alttarille. Erityisesti, jos on asuttu yhdessä pitkään, niin mitä "luovuttamista" siinä enää on?
Minusta on turha korostaa siinä luovuttamista. Sehän on ihan mukavaa, että kävelee isän kanssa alttarille ja siirtyy tavallaan lapsuudenperheestä omaan perheeseen, jonka muodostaa miehen kanssa.
Miksi se on siinä tapauksessa morsian, joka saatetaan alttarille? Miksi ei ikinä sulhasen isä saata sulhasta morsiamen luo?
Ja lapsuudenperheestä on kyllä siirrytty omaan perheeseen jo siinä vaiheessa kun on saman katon alle muutettu ja mahdollisesti saatu lapsiakin.
Se on sitä vanhakantaista patriarkaattia, tytär on isän omaisuutta jonka siirtoa vävykokelaan omaisuudeksi vävykokeläs käy kysymässä pyytämällä isältä tyttären kättä. Häissä kauppa sitten toteutuu, isä luovuttaa omaisuutensa sulhaselle joka sen jälkeen omistaa morsiamen. Ihastuttavan romanttista.
Miksi et kävele alttarille miehesi kanssa? Vaan sinut luovutetaan?
Olimme asuneet yhdessä 10 v. ennen häitä ja olisi tuntunut kummalliselta, jos minut olisi saattanut joku muu kuin puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo ihan selkeä kannanotto sinulta että suljet isäsi pois. Varmaan tiesit mitä tuleman pitää. Nyt joko kestät raivoamisen tai perut kutsun, mihin ehkä alitajuisesti halusitkin että tilanne menee.
Alttarille ei muuten ole pakko olla ketään saattajaa. Omituinen jenkkiperinne.
Joo aika draamanhakuista.
Itse haluasin kävellä miehen kanssa kaksin vihittäväksi, paras olisi jos se tapahtuisi omassa puutarhassa kun kukat on parhaimmillaan. Näin meni isoäiti ja isoisä naimisiin.
No voihan sen noinkin sanoa. Ihmettelen vaan sitä, että kun mun ja isän välit ovat kuitenkin olleet tällä tolalla jo viimeiset 10 vuotta, niin miten hän edelleen luulee olevansa niin merkittävä osa mun elämää, että hänellä olis mun häissä joku muukin kuin vieraan rooli.
Ja joo, tiedän että alttarille saattaminen on melko jenkkiläinen perinne, mutta näin olen päättänyt tehdä ja se sopii sulhasellekin. Ap
Niin. Sinun ei olisi pakko päättää noin tehdä mutta päätit kuitenkin. Julistat kaikille häävieraille, että isäsi ei kelpaa saattajaksi. Kaikki ymmärtävät viestisi. On suorastaan typerää kuvitella, että isäsi kuittaisi tuon olankohautuksella.
Totta kai tiesin, että isäni ei ideastani pidä, mutta en arvannut, että hän sen takia rupeaisi uhkailemaan häistä pois jäännillä ja haukkumaan tekemiäni ratkaisuja (muitakin kuin häihin liittyviä). Kun kuitenkin sanojensa mukaan olen hänelle niin tärkeä, niin miksi hän ei voi hyväksyä minun päätöksiäni? Jos ihmisen miehisyys on pelkästään kiinni siitä, saako hän saattaa jo hyvän aikaa sitten itsestään etääntyneen lapsensa alttarille, niin aika heikoilla kantimilla mennään. Kuten jo aiemmin sanoin, sukuni tietää kyllä hyvin millainen isäni on, eikä hän ole kenenkään suosikki. He todennäköisesti ovat enemmän surullisia siitä, että minä en ole saanut hyvää isä-tytär-suhdetta, kuin siitä, että isältäni jäisi hääni väliin.
Ja sanon tähän loppuun vielä sen, että todennäköisesti isäni olisi reagoinut ihan samalla tavalla, jos olisin päättänyt kävellä alttarille yksin tai tulevan mieheni kanssa. Koska tilanne olisi joka tapauksessa se, ettei hän pääse olemaan "pääosassa" häissäni. Ap
Alue: Aihe vapaa
Jos isäni ei tulisi häihin, suvun puolesta reaktiot ei tule olemaan kovin pahoittelevia. Tai ovat varmaan sen osalta, että ymmärtävät, että normaalitilanteessa olisi todella surullista, jos isä ei pääsisi lapsensa häihin. Mutta koska mun puolelta häihin tulevilla ei oikeastaan kellään ole kauhean ruusuista kuvaa isästäni, niin en usko, että suvun kanssa tulis ongelmaa. Ja jos sitten jollain on jälkeenpäin jotain vastaan sanottavaa, niin osaan kyllä perustella kantani. Mutta kipeä päätös se silti minullekin on. Jos en kutsu häntä, menetän isäni loppuelämäkseni, vaikka hän onkin mitä on, eikä se ole se, mitä ideaalitilanteessa haluaisin. Jos kutsun hänet, niin päivä menee potentiaalisesti pilalle, koska ainakin sitten jännittäisin sitä, koska hän mahdollisesti sanoo tai tekee jotain loukkaavaa.
Mutta kuten erääseen aiempaan viestiin vastasin, isäni on uhriutuja, joka ei tähänkään päivään mennessä ole uskonut sitä, että oma kokemukseni hänestä isänä on tämä. Veljeni tuntee myös isäni tavat hyvin, enkä usko, että hänelle olisi niin kova paikka, jos isä ei tulisi häihin. Jo muutamassa riitatilanteessa on käynyt kuitenkin niin, että isäni on kivahtanut veljelleni minun käyttäytymisestäni, ihan kuin veljelläni olisi jotain sananvaltaa minun ja isäni väleihin. Sitä tässä myös siis pelkään, että isäni kostaa kaiken minun aiheuttaman paskan veljelleni, joka on täysin syytön tilanteeseen. Ap