Huomasin, että en itsekään jaksa keskittyä asioihin enää samoin kuin ennen
Lasten keskittymiskyvyn on todettu vähentyneen monissa tutkimuksissa. Koitan omien lasteni kanssa tehdä yhdessä asioita, joissa keskittymistä ja keskustelutaitoja vaaditaan, kuten lautapelit, metsäkävelyt jne.
Tajusin juuri, että kun olen itsekseni, olen itsekin huomattavasti aiempaa kärsimätön. Täytyy joskus oikein pinnistää, että pystyn aloittamaan kirjan lukemisen. Elokuvan aikana saatan alkaa selaamaan sosiaalista mediaa. On tunne, että koko ajan täytyisi olla joku "projekti" päällä.
Onko muilla samanlaisia tunteita?
Lasten ollessa pienempiä, ei tällaista ehtinyt edes miettiä. Mutta nyt, kun molemmat ovat koulussa, hösötän koko ajan aivan turhaan. Mikä avuksi? Meditaatio?
Kommentit (7)
Samaa olen huomannut itsekin. Ehkä syynä on osittain myös hektisestä pienten lasten hoidosta siirtyminen "vapaammille vesille"? Löytyisikö joku harrastus, johon voisit keskittyä kotonakin niin, että et kerta kaikkiaan halua ajatella muuta? Itselläni se on näin keväisin ja kesällä puutarhanhoito. Helposti menee pari tuntia niin, että keskityn vain siihen ja omiin ajatuksiini.
Irti kännykästä ja muista digitaalisista laitteista. Se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Irti kännykästä ja muista digitaalisista laitteista. Se auttaa.
Kuinka moni päättää tehdä niin? Ja kuinka kauan kestää, ettei edes ajattele esim. kännykkää vaikkapa kolmeen vuorokauteen?
Mua ärsyttää, kun mies räplää kännykkää koko ajan, kun katsomme yhdessä elokuvaa. Jos kommentoin elokuvan tapahtumia tms. niin on vaan että "aijaa". Ei tunnu siltä, että olemme yhdessä siinä tarinassa mukana.
Itse olen saanut aikanaan burn out -diagnoosin. En pystynyt keskittymään mihinkään, enkä kohtaamaan tunteitani. Voisiko niillä metsäretkillä lasten kanssa ottaa myös omaa aikaa metsästä nauttimiseen? Ettei olisi nekin retket "suorittamista" lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Hulluilla on hullujen ongelmat
Älyllisesti laiskoilla on älyllisesti laiskojen johtopäätökset.
Hulluilla on hullujen ongelmat