Pitääkö sukulaisiin pitää yhteyttä

Anna olla. Kiinnostut tai et ja jatkat elämääsi.

No kyllä mä voisin ihan mielenkiinnosta käydä silloin tällöin sukukokouksessa vaikka muuten ei paljoa yhteyksissä olla. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Miksi ei? Suvusta voi olla iloakin. Jos saisin kutsun sukujuhliin, menisin ilman muuta!

Ei pidä. Sukulaisuus ei oikeasti velvoita mihinkään.

Ei tarvitse ap.Ei mikään laki määrää olemasta yhteydessä itselle yhdentekeviin ihmisiin olivat ne sukua tai eivät.

Jos on nainen, kyllä, jos puoliso yrittää rajoittaa yhteydenpitoa on se sika joka pitäisi jättää.

Jos mies, ei, koska mikä ihmeen mammanpoika on jatkuvasti yhteydessä sukuunsa.

Itse en ole kuin kerran pari vuodessa yhteydessä kummitätini kanssa. Todennut muiden sukulaisten kanssa, että ihan sama. Miksi? Yksikin serkku kehuskelee selän takana, että miten en ole päivääkään ikinä tehnyt töitä (mikä ei ole totta) ja mitä muuta p###### jauhettu selän takana. Ei oikein jaksa kiinnostaa.

Lähinnä loukkaa ettei kukaan vuosikymmeniin ole edes joulukorttia tms voinut laittaa. Nyt sitten yhtäkkiä muistetaan että hei, semmonenkin on.

Olisi myös joku voinut kysyä miten pärjään isän kuoleman jälkeen.

Ap

Jos oot lumihiutalesukipolvee kaikkimulletähäheti ja masiseläkkeellä parikymppisestö ei tietenkää koska ennen sua ei ollu mitääää

Näin fb:ssa, että olin mukana ryhmäkeskustelussa, missä serkkuni olivat järjestämässä jonkinlaista serkkutapaamista (meitä on liki 20). Minulla on suljettu tili, joten en ymmärrä edes, miten olin joutunut keskusteluun mukaan. Olen nähnyt pari serkkuani viimeksi yli 20 vuotta sitten ja muita en muistakaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi pääsin pois keskustelusta.

Minua ei muutenkaan kiinnosta isän puolen suku millään tavalla. Äidin puolelta olen ainoan serkkuni kanssa mielelläänkin tekemisissä, mutta näemme tosi harvoin. En juuri vanhempianikaan tapaa (kerran kahdessa-kolmessa vuodessa) . Minun elämäni on muualla.

En siis ymmärrä minkäänlaista väkisin pidettävää yhteyttä kehenkään sukulaiseen. Olkaa vain vastaamatta puhelimeen tai pidätte keskustelun lyhyenä.

Ap, pakko on vain maksaa veroja ja kuolla. Ihan itse päätät, haluatko lämpimämmät suhteet sukulaisiisi. Jos et halua, oma on valintasi. Tuommoinen marttyyriksi heittäytyminen (kommenttisi nro 8) on ihan turhaa, nythän he kumminkin ovat ilmaisseet halua tutustua sinuun. Jos menet sukutapaamiseen ja käyttäydyt siellä kohteliaasti, niitä joulukortteja varmasti alkaa tullakin. Jos et mene, voit syyttää kortitta jäämisestä lähinnä itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä loukkaa ettei kukaan vuosikymmeniin ole edes joulukorttia tms voinut laittaa. Nyt sitten yhtäkkiä muistetaan että hei, semmonenkin on.

Olisi myös joku voinut kysyä miten pärjään isän kuoleman jälkeen.

Ap

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ottaisin herneet pois nenästä ja menisin ihan huvikseni katsomaan.

Ap, sukulaissuhteet ovat kaksisuuntainen tie. Jos et tule itse yhtään vastaan, sinua ei kukaan väkisin kotoa hae ja muista. Syytä siis itseäsi.

Se on sinun ihan oma valintasi.Isäni eli 1895-1964.Hän kuoli siis 69vuotiaana. Oli ainoa huoltajani.Itse olin 11 vuotias kun jäin orvoksi.Tosin meitä oli iso sisarus lauma,itseäni vanhemmat sisarukset..Kun isä eli ,isän sukua kävi isääni talossa tervehtimässä häntä!Hautajaiset olikin sitten viimeinen kerta heiltä.Perinkunta myi isäni talon.Jonkun aikaa olin lastenkoti ja pääsin asuu yhdelle sisarelleni.Perintö osuudestani maksetiin asumiskuluni ymm.niin lastenkoti ,kuin sisaren perheelle.kunnes kansakoulun jälkeen töihin ja tilistäni maksoin asumiseni ymm.  Kaikki siis hajantui eri suuntiin ja siinä katosi kauempaa Suomea isämme sukuko?Ei mitään kiinostus heihin ollut nuorena ei keski-ikäisenä eikä nyt vanhana.Tuskinpa heitä kiinostaa minä.Olihan isän vanha kuten hänen sisarussarjansa ja lähiserkut: ajat sitten kuoleet!Joten  serkunikin taitavat olla mullan alla ja pikku-sekkujen kumin kaimat saa olla missä ovat.

Pidän yhteyttä vanhempiini, siskooni ja isäni siskoon, siinä kaikki. Muitakin sukulaisia olisi vaikka kuinka paljon, mutta he eivät tuo elämääni mitään lisäarvoa, joten olkoon. Vanhemmiltani kuulen joskus muista juttua ja terveisiä heille lähetän saaden niitä takaisinkin, se riittää.

Miehelläni on omiin sukulaisiin samanlaiset aatokset.

Mun miesserkku sai 22_vuotiaana lapsen silloisen tyttöystävän kanssa ja kun he pari vuotta myöhemmin erosivat, lopetti serkkuni kaiken yhteydenpidon lapseensa vaikka asui samalla paikkakunnalla. Kun Lapsen äiti meni naimisiin uuden miehen kanssa, ei hän enää antanut lapsen tavata isän puolen vanhempia ja tätiä ja serkkuja. Mun mielestä sekin on väärin.

Ei ole ollut yhteyttä sukulaisiin vuosikymmeniin.Jos kohtaamme kadulla emme enää tunne toisiamme.

En pitäisi yhteyttä. Mulla on itselläni serkkuja joita en edes moikkaa. Emme ole mitään toisillemme. Minulla on enemmän rakkautta naapuriin jonka kanssa vaihdan kuulumisia ja small talkkaan silloin tällöin kun kohdataan pihalla tai käytävässä. Kun tällainen naapuri muuttaa sitten joskus pois samasta talosta niin tulee jopa sellainen vähän haikea olo.

Minulla sama tilanne. Äidilläni oli välit etäiset sisaruksiinsa ja kun äiti yllättäen kuoli alkoivat he ottaa yhteyttä. Huomasin pian että en saa heidän seurastaan kauheasti, pelkkää kehuskelua ja ihan tyhjänpäiväistä juttua. Olen täysin ulkopuolinen eikä se ole sukulaistenkaan syy vaan ihan normaalia kun ollaan vieraita keskenämme.

Sen huomasin että ei mikään sukulaisuus synny pelkästä verisuhteesta, kiintymys syntyy yhteisestä olemisesta ja tekemisestä. Naapuritkin ovat paljon tutumpia ja tärkeämpiä. Silti nämä uudelleenlöydetyt sukulaiset tuntuvat kovin toivovan minusta seuraneitiä ja ehkä jotain syyllistämistäkin on.

Minulla on 2 veljeä ja 2 velipuolta.Yhteyttä ei heihin ole.En tiedä missä velipuolet ja 1 veli asuu.

1 veljen asuinpaikan sain selville netistä.