Pahinta mitä oma äitisi on sulle sanonut?

Että ”älä ihmettele, jos ystävät jättää”, kun minua oli kohdeltu loukkaavasti ja satuttavasti ja olisin tarvinnut häneltä apua, tukea ja neuvoja. En arvosta äitiäni tippaakaan ja olen tuonkin satuttamisen takia yrittänyt satuttaa häntä vastaavalla tavalla useasti.

Vierailija kirjoitti:

Että ”älä ihmettele, jos ystävät jättää”, kun minua oli kohdeltu loukkaavasti ja satuttavasti ja olisin tarvinnut häneltä apua, tukea ja neuvoja. En arvosta äitiäni tippaakaan ja olen tuonkin satuttamisen takia yrittänyt satuttaa häntä vastaavalla tavalla useasti.

Eli siis sanallisesti, henkisellä tasolla ja myös taloudellisesti niin, etten auta, vaikka hän tahtoisi apua. Tai jos autan, haukun hirveäksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ”älä ihmettele, jos ystävät jättää”, kun minua oli kohdeltu loukkaavasti ja satuttavasti ja olisin tarvinnut häneltä apua, tukea ja neuvoja. En arvosta äitiäni tippaakaan ja olen tuonkin satuttamisen takia yrittänyt satuttaa häntä vastaavalla tavalla useasti.

Eli siis sanallisesti, henkisellä tasolla ja myös taloudellisesti niin, etten auta, vaikka hän tahtoisi apua. Tai jos autan, haukun hirveäksi jne.

Jos hän olisi ymmärtänyt loukanneensa ja satuttaneensa ja osoittanut, miten pahoillaan on ja haluaa, että mä annan anteeksi, hän ei ois saanut silloin mitään näistä.

On sanonut, että musta ei tule koskaan mitään. Haukkunut karvaperseeksi. Lisäksi sanonut, että voi kun olisin kuin kaverini ( joka oli reilusti ylipainoinen, lukihäiriöinen, mutta vanhempiensa rakastama ja siten hyväitsetuntoinen, toisin kuin minä, joka sain selkäsaunoja ja vähättelyä koko lapsuuteni)

Äidilläni oli usein tapana sanoa koskettaessaan minua tai puhuessaan minulle, että "miks mulla on yhtäkkiä näin kylmät kädet?". Ilmeisesti ihmetteli itsekin omia tunteitaan.

Kosken sinuun vain kylmillä käsillä.

Toinen tympeä: luen sinua kuin avointa kirjaa! Siis lapselle usein.

Juu juu. Teatterikoululainenhan minä.

Mitään en niin kadu kuin sitä että tein kakaran. Kuultu aika useasti vuosien varrella.

Joskus voi olla olemassa ihan oikea syykin siihen ettei niitä ihania mummoja käydä vanhainkodissa vahtaamassa.

Etten ole oikea äiti ja että minulla ei kuuluisi olla lapsia lainkaan. Eikä kannata ihmetellä että mies jätti, kuka muka viisi elää tuollaisen kanssa.

Mun äiti on ollut kylmä. Suuttuessaan ei mitään rajaa eikä suodatinta, mitä sanoo. Uhriutuu ja kaikki haukkumiset ym. perusteltuja. Itse hän ei kestä mitään. Siis ei yhtään mitään.

”Sinun pitää ymmärtää, isälläsi on nyt vaan työstressiä”

Näin lausui äitini autossa hakiessaan minua aamulla paikasta, jonne olin mennyt yöksi kun isäni oli keskellä yötä kännipäissään ajanut minut ulos kotoa huorittelujen saattelemana. Olin 16v. ja syy ulosheittoon se, että isä oli saanut tietää minun harrastaneen seksiä poikaystäväni kanssa.

Pysy erossa minusta ja minun perheestäni. Tattista mutsi, Kyllä pysyn.

"Kasvoista olet kyllä ikäistäsi nuoremman näköinen, mutta vartalo on sellainen vanhemman ihmisen".

”Sä olet niin itsekäs et älä vaan ikinä hanki lapsia”. Vähän ristiriitsista kun moni, äitini mukaanlukien, on kehineet mua empaattiseksi.

Lapsia kuitenkin onneksi siunaantui, johon äitini ilmoitti että hän on hommansa hoitanut ja lapset kasvattanut, turha tulla häneltä apua pyytämään. Eikä olla pyydetykään. Muisti kuitenkin käydä lasteni syntymäpäivillä kehumassa veljeni lasta ja miten he kyläilevät puolin ja toisin monesti viikossa. Meidän yhteydenpito loppui siihen. Muutaman kerran on soittanut ja valittanut kun ei näe lapsiani eikä lapsetkaan varmaan enää tunnista häntä. No sai mitä tilasi. Lapset eivät ole kaivanneet eikä isoäitikään ole kylään kutsunut.

Haukkunut isääni minulle kohta 50 vuotta.

Kauheet noi sun jenkkakahvat.

Äitini sanoi sovituskopissa kun sovitin bikineitä. Ikää mulla oli 18v ja 170/48.

Hirveet noi raskausarvet sun rinnoissa. Et voi ikinä pitää avonaisia paitoja.

Äitini kateellisena rinnattomana ilmoitti tyttärelleen jonka rinnat kasvoi yläasteella hyvin nopeasti, hyvin suuriksi ja kyllä, raskausarpiakin ilmestyi.

Sulla on kyllä ikäisekses ihmeen paljon silmänympärysryppyjä.

Mitä muutakaan sitä kateellinen, vanheneva äiti- ihminen sanois nuorelle tyttärelleen.

Ai ollaanko tekemisissä? Pari kertaa vuodessa puhelimitse, pelkästään hänen aloitteestaan, enkä kerro elämästäni yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ”älä ihmettele, jos ystävät jättää”, kun minua oli kohdeltu loukkaavasti ja satuttavasti ja olisin tarvinnut häneltä apua, tukea ja neuvoja. En arvosta äitiäni tippaakaan ja olen tuonkin satuttamisen takia yrittänyt satuttaa häntä vastaavalla tavalla useasti.

Eli siis sanallisesti, henkisellä tasolla ja myös taloudellisesti niin, etten auta, vaikka hän tahtoisi apua. Tai jos autan, haukun hirveäksi jne.

Jos hän olisi ymmärtänyt loukanneensa ja satuttaneensa ja osoittanut, miten pahoillaan on ja haluaa, että mä annan anteeksi, hän ei ois saanut silloin mitään näistä.

Äitihullu taas vauhdissa.

"Nyt sinullakin on sitten pallo jalassa seuraavat 18 vuotta" ja "Minusta sitten ei tehdä lapsenlikkaa". Näin sanoi kun esikoisemme syntyi. No ei ole hänestä lapsenlikkaa tehty,ei ole koskaan hoitanut lapsiamme.Lapsemme eivät edes tunne häntä noista syistä.

Minulla epäiltiin syöpää ja äitini oli sitä mieltä, että se on ihan oikein, elämä opettaa vähän nöyryyttä.

Epävakaa ja narsistinen luonne. Arvaamaton. Hänen pitäisi olla aina etusijalla, koska hän on ÄITI. Muiden menot on ihan turhia ja ne pitäisi pystyä perumaan.

- Ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia

- Olet paha lapsi

- En ole koskaan rakastanut sinua

Nämä nyt esimerkiksi.

Yllättäen minulla on diagnosoitu lapsuuden henkisestä kaltoinkohtelusta juontuva pitkittynyt, kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Omia lapsia en hankkinut, koska en usko, että olisi eväitä. 

Vierailija kirjoitti:

- Ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia

- Olet paha lapsi

- En ole koskaan rakastanut sinua

Nämä nyt esimerkiksi.

Yllättäen minulla on diagnosoitu lapsuuden henkisestä kaltoinkohtelusta juontuva pitkittynyt, kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Omia lapsia en hankkinut, koska en usko, että olisi eväitä. 

Mä oon kans kamppaillu syömishäiriön ja ahdistuneisuuden kanssa koko elämän. Nyt 44-vuotiaana ja sopivan lääkityksen kanssa olen aika fine.