Lue keskustelun säännöt.
Kiitos
16.08.2006 |
Aina sanotaan, että lasten pitää kiittää kotona ruuasta, miksi? En ole koskaan ymmärtänyt miksi lapseni pitäisi kiittää minua siitä, että teen ja annan hänelle ruokaa, sehän on minun ensimmäinen velvollisuuteni lastani kohtaan.
Toki jos kylässä ollaan, lapsi sanoo kiitos. Lapsi kiittää myös, jos ostan hänelle vaikka pelin tms. Mutta että siitä ruuasta pitäisi kiittää, kah kun ei siitä, että lapsella on katto päänsä päällä.
Kommentit (41)
En ole heitä erityisemmin siihen ohjannut, mutta kiitän itsekin lapsia aika paljon mm. hyvästä käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin tehtävä on nimenomaan huolehtia lapsensa perustarpeista ja siihen kuuluu ravinnon antaminen, eli sen nimenomaan pitäisi olla itsestäänselvyys eikä mikään kiitoksen aihe.
Ai niin, mutta nykyäänhän äitien ykköstarve on mennä baariin ja lastenkin pitää kiittää äitiään siitä, että vaivautuu hoitamaan omaa lastaan.
Minä kiitän miestäni, kun olen syönyt hänen valmistamansa ruuan. Kiitän omia vanhempiani, kun olen syönyt heidän tekemänsä aterian. Lapseni kiittävät. Kaikki kiittävät.
Totta kai VANHEMPIEN (ei siis nimenomaan vain äidin) velvollisuus on hoitaa lapsiaan, mutta siitä hoivatyöstäkin on kaunista kiittää.
Vai luulitko, että kiitos -sanan sanominen merkitsee ylitsevuotavaa ja maailmoja syleilevää kiitollisuutta ja velallisuutta...?
Kyllä se on enemmänkin vain kaunis tapa huomioida toista vaivannäöstä.
Pieni poika piti kerrostalon ulko-ovea auki. Muutama aikuinen käveli avonaisesta ovesta, kun äiti tuli vaunujen kanssa ja kiitti oven pitämisestä poika sanoi: äiti sinä olit ainut joka kiitti.
Mielestäni kiitos sanan kuulee liian harvoin. Toinen sana joka on kadoksissa on ANTEEKSI.
Mielestäni näitä kahta sanaa pitää vaalia. Joskus kyläillessä pikkulapsi perheissä kehoitetaan aina lapsia kiittämään ruoka pöydästä noustessa, mutta itse joko unohdetaan tai kiitetään vasta ulko-ovella vieraita. Olenkin ilokseni huomannut että poika kiittää kehoittamatta, tapa on tarttunut. Tavoilla on tapana tarttua.
Pidän siitä että poikani kiittää minua ruuasta yms. itsestään selvistä asioista. Toivottavasti osaa sen taidon vielä silloinkin kun ruuan tekee puoliso.
Anteeksikin meillä pyydetään ihan pikku jutuista, on hellyyttävää huomata kuinka 3v. isoveli pyytää 1v pikkuveljeltä anteeksi pienistäkin kommelluksista ja tönäyksistä, ilman kehoituksia.
lapsen tarvitse arvostaa sitä, että hänestä huolehditaan. Se pitää tehdä ilman kiitostakin.
Tottakai vierasta kiitetään ruuasta, tai miestä tai omia vanhempia, heidän velvollisuus ei ole ruokkia sinua.
Oma mies ei kyllä koskaan kiitä ruuasta, taitaa siis pitää velvollisuutenani ruokkia hänetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat minut kasvattaneet ja minusta huolehtineet. Sinunkin soisi ap tuntevan siitä kiitollisuutta. Sen kun voi tehdä hyvin ja rakkaudella - tai " velvollisuudesta" .
Kiitos, anteeksi ja ole hyvä ovat perussanastoa joita meillä viljellään vaikka lapsi ei vielä edes puhu:) Pyydän anteeksi jos vahingossa vaikka kaadan lapsen palikkatornin, sanon ole hyvä kun annan hänelle vaikka porkkanan naposteltavaksi ja sanon kiitos kun lapsi ojentaa minulle jonkun tavaran. Samoin minä kiitän ruoan jälkeen (lapsihan ei vielä puhu). Ruoka ei ole itsestäänselvyys tässä maailmassa joten mielestäni kiittäminen osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuudesta niin arvokkaasta lahjasta kuin ruoka. Ja muutenkin haluan yrittää kasvattaa pojastamme herrasmiehen joka käyttää em. sanoja runsaasti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos osoitetaan periaatteessa ruuan tekijällekin, mutta myös muutenkin... siis tyyliin kiitos, kun meillä oli taas ruokaa. Jotenkin sitä ajattelee, että on hyvä kiittää, kun joillakin ihmisillä maailmassa sitä ruokaa ei ole.
Ovat sanoja jotka osoittavat huomaavaisuutta ja kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
Jos opetat ettei itsestään selvistä asioista tarvitse kiittää niin lapsi ehkä ajattelee että henelle kaikki on itsestään selvyys. Aikuisena esim. Avioliitossa vaimosta tulee helposti itsestään selvyys, kun kerran äitikin sitä oli.
Sellainen lapsi varmaan helposti kävelee avonaisesta ovesta sanomatta kiitos, sillä sehän on itsestään selvyys että minulle kuuluu pitää ovea auki, minulle on jo lapsesta asti pidetty ovea auki, eikä kiittää ole tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on peruskäytöstapa, minäkin kiitän lastani kun on siivonnut huoneensa.
Anteeksi pyydetään myös, pieniä sanoja mutta suuria tarkoituksia.
tule tänne halaa äitiä, anna suukko tms? Eikö lapsen pitäisi itse omatoimisesti silloin se tehdä kun hän itse haluaa, eikä silloin kun äiti pyytää, eikö ole vähän tekopyhää touhua????
ap, ehkä kannattais löysätä sitä pipoa. Hyvien käytöstapojen opettelu alkaa juuri noista kiitos-olehyvä jutuista, mitä opetellaan kotona ruokapöydässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bullshittiä. Monet vanhemmat tuntuvat hoitavan lapsensa nimenomaan velvollisuudesta, koska vaativat siitä kiitosta. Jos kaikki tehdään rakkaudella, siitä ei erillistä kiitosta kaivata.
Ja tota olen kyllä aina ihmetellyt, kun vanhemmat sanovat laselleen, että hänen pitäisi olla kiitollinen jostain tai haukkuvat lasta kiittämättömäksi kakaraksi. Ja näitä näkee.
Ja tottakai pyydetään anteeksi ja kiitetään silloin kun aihetta on. Minä kiitän lapsiani myös lähes joka kädenkäänteessä.
Minä olen opettanut lapseni kiittämään siksi, että se on kaunis tapa. En siksi, että yrittäisin opettaa nöyryyttä tai erityistä matelevaa kiitollisuutta minua kohtaan.
Mutta totta hemmetissä toivon, että lapseni noin elämän mittaisessa mittakaavassa joskus muistavat minua kiitollisuudella ja rakkaudella.
Kiitollisuus on siis arvostuksen ja rakkauden kanssa käsi kädessä kulkeva asia.
Velvollisuuden kanssa sillä ei ole minusta mitään tekemistä, SINÄ itse ap haluat kääntää asian siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en nyt oikein ymmärrä vertausta. No meillä kyllä halaillaan ja suukotellaan lähinnä silloin kun lapset haluavat.
Ja en minä kyllä kiitä lasta jos on huoneensa siivonnut, on hänen tehtävänsä huolehtia sen siivouksesta. Eikä kukaan minuakaan siivouksesta kiitä, olisipa hassua kun mies sanoisi, kiitos kun olet siivonnut. Taitaisin vetää päin pläsiä.
Vierailija:
en nyt oikein ymmärrä vertausta. No meillä kyllä halaillaan ja suukotellaan lähinnä silloin kun lapset haluavat.Ja en minä kyllä kiitä lasta jos on huoneensa siivonnut, on hänen tehtävänsä huolehtia sen siivouksesta. Eikä kukaan minuakaan siivouksesta kiitä, olisipa hassua kun mies sanoisi, kiitos kun olet siivonnut. Taitaisin vetää päin pläsiä.
Kokeilepa. Toimii paljon paremmin kuin velvollisuuksista paasaaminen ja käskyttäminen.
mistä ylimääräisestä vaivasta? Sinä teet lapsia koska haluat, he eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan. Ja heidän pitää kiittää siitä sinua, että aiheuttavat " ylimääräistä vaivaa" ? Omituista äidinrakkautta.
Saksassa ei ainakaan kiitetä ruokailun jälkeen. Eli et ole outo kun mietit kiittämisen tarkoistusta :o) Mutta toisaalta, maassa maan tavalla.
Itse pidän tärkeänä että lapsi osaa pyytää nätisti lisää maitoa (tai leipää, salaattia tms.), ja kaataessani sanon ole hyvä ja hän kiitos. Mutta se onkin sellainen konkreettinen, juuri siinä hetkessä tapahtuva palvelus, toisin kuin ruoanvalmistus. Hyviä tapoja on silti syytä vaalia, ei se kiittäminen ruokapöydästä noustessa paljon rasita!
" Oi, ihanaa, kiitos kun olet siivonnut tiskipöydän"
" Kiitos, kun silitit työpaitani"
" Kiitos, toit kaupasta lempisuklaatani"
" Kiitos, kun olet jaksanut imuroida"
tarvitse käskyttää. Olette varmaan sellaisia naisia, jotka kiittelevät miehiäänkin jos vaivautuvat hetken lapsiaan hoitamaan.
katoppas vaan ettei pidä äitinsä palvelua ihan itsestäänselvyytenä.