Kiitos

Jos ja kun olen nähnyt ylimääräistä vaivaa tehdäkseni hyvän aterian, siitä on enemmän kuin kohtuullista kiittää.

Vierailija:

mistä ylimääräisestä vaivasta? Sinä teet lapsia koska haluat, he eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan. Ja heidän pitää kiittää siitä sinua, että aiheuttavat " ylimääräistä vaivaa" ? Omituista äidinrakkautta.

Kyllä meillä kiitetään ruuasta AINA pöydästä noustessa. 1,5vuotias tyttärenikin osaa sanoa kiitti lopetettuaan syömisen. Kiittäminen kuuluu hyviin tapoihin. Meillä siis kiitetään että opitaan hyvät tavat kotona jo alusta alkaen.

KAI SINÄ HALUAT OPETTAA LAPSELLESI MYÖS NÄMÄKIN ASIAT?

Tämä " kotona ei kiitetä" -asenne on just sitä 30-luvulla syntyneiden meininkiä, joka näköjään edelleen kantaa hedelmää. Hyvin on opit mennyt perille sukupolvelta toiselle.



Tietysti kotona kiitetään ja opetetaan kiittämään! Kyllä minä kiitän, kun mies on siivonnut tai tehnyt mitä tahansa sinänsä " ilmiselvää" . Ja itsekin kuulen kiitosta. Erityisen vuolaasti meillä kiitellään, kun lapsi 2v., niin mielellään haluaa aina " auttaa" äitiä ja isää:)



Minusta on päivänselvää, että sitä kiitos-sana kuuluu myös kotiin. Kotonahan on ne rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset, ja heitäkö ei tarvitsisi kiittää???? Että kiitosta viljellään vain vieraille ja tuntemattomille? Minkälaisen viestin te lapsillenne opetatte?



En ikinä haluaisi opettaa lapselleni, ettei kotona tarvitse kiittää (tai pyytää anteeksi). En ikinä haluaisi antaa lapselleni myöskään sitä mallia, että äiti vaan tekee kaiken kotona (ruuat, siivouksen yms.), mutta äidit ovat sellainen ihmeellinen ihmisryhmä, ettei heitä tarvitse koskaan mistään kiittää. Käsittämätön ajatus. Äitinä teen ilman mitään velvollisuudentuntoa kaiken edellä mainitun, tietysti (!), mutta en aijo antaa lapsilleni ikinä sitä mallia, että olisi olemassa JOKIN IHMISRYHMÄ, jota ei TARVITSE kiittää.



Ei lapseni joka kerta kiitä ruuan jälkeen, enkä sitä edes huomaa milloin hän sen tekee tai jättää tekemättä, mutta kyllä kiitosta tulee kodissa viljellä. Jos ette ole sitä vielä tajunnut, niin kokeilkaa! Uskallan luvata, että sillä on positiivisia vaikutuksia:)

Mutta ei kaikkialla kiitetä ruosta. Itse asumme Saksassa ja jos täällä kiittää ruoasta niin kaikki kyllä katsoo tosi pitkään että mikä tuota vaivaa (ja Saksa jos mikä on kaikenlaisien koukeroisten kohteliaisuuksien maa). Sen sijaan täällä toivotetaan hyvää ruokahalua (tai vastaava) ja jos sitä ei tee niin on sitten superepäkohtelias.



Meillä kuitenkin kotona perheen kesken on tapana kiittää ruuasta.

tätä tarkoitin. Kyllä meilläkin lapsi/lapset kiittävät ruuasta silloin tällöin, enkä tietenkään pidä sitä pahana. Mutta en ymmärrä vanhempia, jotka vaativat lapsiltaan kiitosta saamastaan hoivasta. Näitä vanhempian meinaan tosissaan on, jotka käyttävät juuri näitä termejä " sinun sietäisi olla kiitollinen" jne. fraaseja. Vai ettekö koskaan ole kuulleet.



Homman nimi ei siis todellakaan ollut se, etteikö saisi kiittää. Tottakai se kuuluu hyviin käytöstapoihin. Mutta en minä kyllä tosiaan miestänikään kiitä niistä tehtävistä, jotka hänen kuuluu tehdä siinä missä minunkin. Siivoanhan minä joka päivä, olisi täysin kornia jos mies kiittelisi aina kun teen jotain. Ei muuta kuuluisikaan kuin kiitos, kiitos ...



Ja ei tämä ole ongelma, eikö tänne saa kirjoittaa kuin ongelmista. Tulipa tuossa vaan eilen illalla mieleen, miksi lasten pitää kiittää vanhempiaan perushoidosta. Ja nimenomaan, miksi joidenkin PITÄÄ, ei ettei saisi tai etteikö se kuuluisi niihin käytöstapoihin.



-ap-

myös kotona tekevät arjesta miellyttävämmän.



Minulle ei kotona opetettua sanaa kiitos. Tai, no vaadittiin kylässä tiukkaan sävyyn - mitäs nyt sanotaan- ja äidin vaativa katse kun jostain piti kiittää. Se oli aika kurjaa pienelle lapselle. Luontevammin olisi sen oppinut jos sana olisi ollut käytössä kotonakin.

Aikuisena on pitänyt minun opetella kaikki ne pienet kohteliaat sanat :(

Veljeni vielä kolmekymppisenäkin murahtaa kiitoksensa todella vaivautuneesti.



Itse opetan omat lapseni jo kotona kiittämään ja pyytämään anteeksi. Näin niistä tulee luontevia asioita lapselleni.

Minusta se vaan kuuluu hyviin tapoihin sanoa " kiitos" ruokapöydästä noustessa. Ei se ole edes vaikeaa. Miksi tuosta täytyy tehdä ongelma tai suuri ihmettelyn aihe?

Tarkoittavat niitäkin " yleismaailmallisesti" . Kyllä monelta nykynuorelta puuttuu usein kokonaan se jokin, jota nöyryydeksi kutsutaan. kaikki oletetaan kuuluvan itsestään selvyyksinä itselle, räyhätään ja raivotaan jos ei kaikki tule valmiina ja heti.



Tuskin monikaan tämän fraasin käyttäjä ajattelee itseään, että kiitollinen pitäisi olla juuri hänelle. Ennemminkin sillä tarkoitetan että pitäisi pystyä katsomaan pikkasen laajemmin asioita, periaatteella että asiat voisivat usein olla huomattavasti huonomminkin.



Minusta on todella valitettavaa että tallaisa itsetietoisia ja itseriittoisia oman navan ajattelijoita on niin paljon. Ei osata ottaa toisia huomioon ja ajatella asioita muiden kuin itsensä kannalta. Ja kyllä se " kiitos" sanan käyttö on todella harvassa täällä Suomessa, kiitos esim. ap:n kaltaisten ihmisten.

Huoh. Kyllä siitä ruoasta voi kiittää, vaikka sen saisi ilmankin kiittämistä. Kyllä sen verran voi toiselle kohteliaisuutta tänäkin päivänä osoittaa... Ei se ole mitään lapsen alistamista ja sortamista. Voi hyvänen aika sentään. Se on vain kohteliaisuutta. Ei sen lapsen tarvitse nuolla kenkiäsi kun olet tehnyt sille ruokaa, se on vain yksi sana - KIITOS.



Otetaan kuvitteellinen tilanne: Olet tulossa yksin kotiin kaupasta, kädet täynnä kauppakasseja. Ovella törmäät sattumoisin naapuriisi, joka pitää sinulle ovea auki jotta pääsisit helpommin sisään. Varmaankin sinä kiität tuossa tilanteessa, vaikka kuka tahansa tolkullinen ihminen tajuaisi tuossa tilanteessa muutenkin pitää ovea auki? Ei täysin verrattavissa oleva asia, koska kyseessä on kaksi aikuista jotka eivät ole vastuussa toisistaan, mutta kuitenkin. Kyllä tässä maailmassa voi vielä käyttää sitä kiitos-sanaa ilman että ruvetaan tarkoin miettimään milloin sitä on ehdottomasti tarpeen käyttää ja milloin ei... Sitä paitsi ruoasta kiittäminen ja siihen ohjeistaminen on minusta lapselle hyvien tapojen opettamista, vaikka sitä ruokaa tulisikin ilman kiittämistä.

Juuri samoin kuin joku edellä kirjoittanut eli " kiitos kun teit ruokaa (meillä mies tekee ruoat)" , " kiitos kun kävit kaupassa" jne jne...



Kiitoksen antaminen ja saaminen tuottaa hyvää mieltä, kannattaa kokeilla! Lisäksi se osoittaa, että toista arvostetaan.

minun äitini on nimenomaan ihminen, jonka mielestä hänelle pitäisi olla kiitollinen siitä, että on minut kasvattanut ja hoitanut. En ymmärrä mikis, sehän on hänen tehtävänsä. Tästä syystä en ikinä vaadi lapsiltani kiitosta itsestäänselvyyksistä, siitä että HUOLEHDIN heidän PERUSTARPEISTAAN. Kovin monet tuntuvat odottavan siitä kiitosta. Ja maailma on täynnä näitä " sinun sietäisi olla kiitollinen vanhemmillesi" -tyyppejä.



Ja kuten olen jo moneen kertaan sanonut, myös meillä kiitetään, pyydetään anteeksi jne. Mutta kiitos tulee erityisistä palveluksista.



Ja kyllä siinä nimenomaan naisen paikka orjuutetaan, jos miestäkin pitää erityisesti kiittää tehtävistä, jotka kuuluvat yhtä lailla hänen velvollisuuksiinsa kuin naisen.



-ap-

Kiitos kuuluu hyviin käytöstapoihin! Kiitollisuus on aivan eri asia.



Jos minä en kuule kiitosta ruokailun jälkeen syöjien suusta pidän heitä huonosti kasvatettuina!

Kiitämme siitä että meillä on ruokaa jota syödä jokapäivä eikä nähä nälkään. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka tekevät kaikkensa että saavat ruokaa mutta eivät silti saa. Onko koskaan käynyt mielessä heidän tilanne kun olette syömässä valtavia ruoka-annoksia? Tajuatteko kuin onnekkaita olemme kun olemme syntyneet hyvinvointi maahan?

en ollenkaan pääse sisään ajatteluusi. Miksi sinusta on niin järkyttävää, jos lapsi sanoo kiitos, kun on vaikkapa syönyt? Ei kyse ole mistään marttyrimaisesta KIITOLLISUUDENVELASTA, vaan siitä, että lapsi oppii kauniin tavan, joka tulee luonnostaan sitten joka tilanteessa ja hän oppii myös näkemään ja arvostamaan toisia ihmisiä ja heidän tekojaan.

KAIKKI TAIDOT OPITAAN KOTONA. Myös toisen huomioonottaminen ja toisen tekojen arvostaminen. Miksi naapurin äitiä pitää kiittää, mutta omaa äitiä ei? Olet pahasti sekoittanut kiitollisuudenvelan ja ihan puhtaan kiitos-sanan käytön, missä ei ole mitään väärää, olipa kyse perustarpeiden täyttämisestä tai ei.



Oikeasti ihmettelen, että tämä asia on näin suuri sinulle? On päivänselvää, että äiti huolehtii lapsensa perustarpeista ja yhtä selvää pitäisi kai olla sen, että kotona oppii käyttämään kiitos-sanaa.



Jos kiitos-sanan käyttäminen on mielestäsi naisen orjuuttamista, niin on sinulla fanaattinen käsitys orjuuttamisesta:))) Meillä kiitetään MIESTÄ SEKÄ NAISTA. Orjuutamme täällä toisiamme silkasta ilosta;)

Miksi asiakkaan tulisi kiittää myyjää saamastaan palvelusta, sillä sehän on myyjän ensisijainen tehtävä?



Miksi myyjän pitää kiittää asiakasta, sillä hänhän halusi ostaa tuotteen?



Miksi kiittää miestä syntymäpäivälahjasta, sillä niiden antaminenhan kuuluu toisen huomioimiseen, mikä taas kuuluu aviomiehen " tehtäviin" .



Ketä siis teidän mielestänne kuuluu kiittää, milloin ja miksi?



Mielestäni kiittäminen kuuluu hyviin tapoihin ja tekee mielen paremmaksi :)

En minäkään olisi kiitollinen, jos joku pelkästä velvollisuudentunteesta hoivaisi ja työntäisi kapakalaa nenän eteen.



Mutta siitä kai tässä ei ollutkaan kyse, vai oliko?

Missä se lapsi oppii tavat, ellei sitten kotona? Jos kotona ei kiitetä pikkuasioista, niin ei sitten kyllä muuallakaan. Ja ulkona liikkuessa huomaa, että monet vanhemmat ovat laiminlyöneet tämän tapakasvatuksen; kiitos, anteeksi, ole hyvä ym. sanoja harvemmin kuulee.

ulkomailla opittu tapa.

Tietenkin siksi, että ollaan kiitollisia. Ei ollenkaan hölmöä opettaa myös lapsille kiitollisuutta. Kiitollisuuden vastakohtahan on kiittämättömyys, hyvin harvoin voidaan mistään asiasta olla täysin neutraalia mieltä, joten jos et ole tippaakaan kiitollinen, olet kiittämätön, mikä ei ole hyvä asia sekään. Kiitollisuus osoitetaan vähintäänkin kiittämällä mutta monesti myös vastapalveluksina, lapsilla se on reippautta, kiltteyttä, ei juonitella. Kun lapsi on kiitollinen, sen kanssa on mukavampi elää, joten kiitollisuutta kannattaa opettaa.