Ihmiset jotka eivät ymmärrä introverttejä tai muuten vähäsanaisia

Minäkin olen introvertti ja aika ujo. Tähän lisättynä vielä kaikki kiusaamiset yms, jotka ovat pahentaneet asiaa ja nykyään on vaikeaa enää tutustua muihin. Omat vanhempana eivät ymmärrä oikein ujoja ja herkkiä ihmisiä. Minunkin pitäisi olla aina se rohkea ja reipas. Hiljaisuuden yms ymmärtävät vielä, kun eivät itsekään ole niin sosiaalisia, mutta jokainen heikkous on sitten vääryyttä. Herkkyys pahasta ja jos esim jännitän tai pelkään jotakin niin melkein nauravat minulle, kun "mitä sinä nyt noin reagoit". Ei ole kivaa varsinkaan tällä taustalla, kun kiusattu olin, mutta eivät he ymmärrä kiusaamisen vaikutuksia yhtään. Ehkä sitten jos olisivat itse olleet kiusattuja vuosikausia niin ymmärrystä olisi enemmän. Tosin äitiäni vähän kohdeltiin huonosti töissä hetken niin oli heti tolaltaan ja minun piti ymmärtää häntä. Toisin päin ei sitten toimikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ollut koskaan naista vai oletko miehiin päin kallellaan? Miten arkesi sujuu, makaatko vain kotona vai teetkö jotain fiksua?

Ei ole, koska naiset haluavat sosiaalisen miehen, jolla on laaja kaveripiiri ja jatkuvasti hauskoja illanviettoja. Kukapa ikäiseni nainen huolisikaan tylsää, hiljaista miestä joka viettää kaiket vapaa-aikansa tietokoneella, koska kavereita ei ole? Nykypäivänä naiset kun saavat valita ja vaatimukset ovat sen mukaisia. Joskus ennenvanhaan on varmaan sellaiset kulissiliitot olleet yleisiä, joissa molemmat tahot elävät omat elämänsä, mutta väestörekisterissä osoitteet ovat samat. Nykypäivänä on ok asua yksin, niin tälläistä ei enää ole. Naiset kun ovat olleet rutiköyhiä, mutta nykyään opiskelevat enemmän kuin miehet. 

ap

Etkä kykene keksimään vapaa-ajan vietolle mitään muuta kuin tietokoneen, jos kaverit puuttuu? Et taida kuitenkaan olla ihan niin älykäs kuin uskot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit ovat usein introventteja.  Eivät puhu juuri mitään, tuijottavat tietokonettaan vastaanotolla, välttelevät katsekontaktia. Ovat muutoinkin hyvin varautuneita. 

Tuo ei ole introverttiutta, tuo on sosiaalisten taitojen puutetta. Introvertti ei lähtökohtaisesti ole mykkä mulkoilija.

Mikä ihme kompleksi sulla on? Et halua, että suhun liitettäisiin vahingossakaan *noloja* piirteitä? Tapellut itsesi ulos *noloista* piirteistä?

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä ei ole yhtään kaveria niin naisena se olisi hiukan pelottavaakin.

Ensinnäkin miettisin ripustautuuko kovin minuun tai alkaako elää kauttani jotenkin. Ainakin kaikki kaverisuhteet ja sosiaalinen elämä tapahtuisi minun kauttani ja toimestani tai muuten oltaisiin vain kahdestaan.

Toiseksi miettisin miksi ei ole.

On olemassa myös ns. sosiaalista älykkyyttä. Vaikka ihminen ei olisi mitenkään korkeasti koulutettu tai älykäs niin sosiaalinen äly auttaa paljon ja tekee ihmisestä helposti lähestyttävän ja tilannetajuisen. Myös ymmärtää muita ihmisia helpommin.

Vaikka ihminen olisi kuinka viisas, korkeasti koulutettu ym., mutta sosiaalinen älykkyys ja tilannetaju puuttuu niin se viisaus ja koulutuskaan ei pajon auta.

Varsinkaan jos pitää muita ihmisiä itseään tyhmempänä.

Kaverittomuutta on turha pelätä. Siitä ei pidä vetää liian isoja johtopäätöksiä. Kannattaa tutustua ihmiseen avoimin mielin. Minun miehelläni ei ole ystäviä, mutta hän on sosiaalisesti taitavin ihminen, jonka tunnen. Kaikki häneen tutustuvat muistavat aina jossain vaiheessa tulla minulle ihastelemaan, kuinka mukava mies minulla on (kuten onkin). Hän on itsekseen viihtyvä, vaikka sitä ei uskoisi, kun näkee kuinka hyvin hän seurustelee tarvittaessa kaikkien kanssa. 

Oikeasti älykäs ihminen ei tuo esiin asiaa ja osaa keskustella monipuolisesti aiheesta, kuin aiheesta. Ja 0kpl kaveria? Ei yllätä kun olet noin ylimielinen ja vaikutat muutenkin aika rasittavalta tyypiltä.

T: M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ollut koskaan naista vai oletko miehiin päin kallellaan? Miten arkesi sujuu, makaatko vain kotona vai teetkö jotain fiksua?

Ei ole, koska naiset haluavat sosiaalisen miehen, jolla on laaja kaveripiiri ja jatkuvasti hauskoja illanviettoja. Kukapa ikäiseni nainen huolisikaan tylsää, hiljaista miestä joka viettää kaiket vapaa-aikansa tietokoneella, koska kavereita ei ole? Nykypäivänä naiset kun saavat valita ja vaatimukset ovat sen mukaisia. Joskus ennenvanhaan on varmaan sellaiset kulissiliitot olleet yleisiä, joissa molemmat tahot elävät omat elämänsä, mutta väestörekisterissä osoitteet ovat samat. Nykypäivänä on ok asua yksin, niin tälläistä ei enää ole. Naiset kun ovat olleet rutiköyhiä, mutta nykyään opiskelevat enemmän kuin miehet. 

ap

Annas kun arvaan. Tämä on tietysti naisten, tai muiden vika. Sinussahan ei ole mitään vikaa? Olet vaan niin älykäs ettei sinua ymmärretä? News flash: Jos tuntuu siltä että kaikki muut on väärässä ja sinä oikeassa, olet aika pelle jätkä.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ollut koskaan naista vai oletko miehiin päin kallellaan? Miten arkesi sujuu, makaatko vain kotona vai teetkö jotain fiksua?

Ei ole, koska naiset haluavat sosiaalisen miehen, jolla on laaja kaveripiiri ja jatkuvasti hauskoja illanviettoja. Kukapa ikäiseni nainen huolisikaan tylsää, hiljaista miestä joka viettää kaiket vapaa-aikansa tietokoneella, koska kavereita ei ole? Nykypäivänä naiset kun saavat valita ja vaatimukset ovat sen mukaisia. Joskus ennenvanhaan on varmaan sellaiset kulissiliitot olleet yleisiä, joissa molemmat tahot elävät omat elämänsä, mutta väestörekisterissä osoitteet ovat samat. Nykypäivänä on ok asua yksin, niin tälläistä ei enää ole. Naiset kun ovat olleet rutiköyhiä, mutta nykyään opiskelevat enemmän kuin miehet. 

ap

Sen verran asiat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan muuttuneet, että itse otin miehen, jolla ei ollut yhtään kaveria. Tyttäreni taas valitsi tietokonenörtin, jolla on peräti yksi ystävä. Ei niin hirveän suurta kasvua siis sosiaalisuuden vaatimuksissa ainakaan yhden sukupolven kuluessa. 

Minullakin on älykäs ja introvertti mies joka tarvitsee paljon omaa tilaa. Onneksi on iso talo, niin voi olla rauhassa omassa huoneessa kun tarvitsee. Mä olen myöskin varmaan miehen paras kaveri. On sillä muitakin mutta niiden jutut on aika pintapuolisia, puhuvat työjuttuja jne. mutta luulen että minä tunnen miehen parhaiten. Meidän lapsista toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti hölösuu, joka puhuu kaikkien muidenkin puolesta.

Tämä olisi voinut olla kuvaus mun perheestäni.

No, lapset ovat ehkä enemmän ekstroverttejä molemmat, toinen ehkä hieman hillitymmällä tavalla kuin toinen. Mutta toinen on kyllä varsinainen hölösuu!

Olen itsekin eläväinen ja vilkas.

Mutta mun mies on hyvinkin saman tyylinen kuin lainaamani kirjoittajan mies.

Mutta toisin kuin keskustelun aloittaja, mun mies ei ylimielinen, ja on kohtelias kaikille.

Ja arvostaa meitä elämänsä ekstroverttejä ja me häntä ihanaa, puolisoa ja isää.

Ymmärrämme kun välillä vetäytyy omiin oloihinsa latautumaan ja harrastamaan omia juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein tekee vanhemmat kun kannustavat lasta olemaan sosiaalinen.

Samaa mieltä. Omat naskini laitan sellaiseen sosiaalisuusmankeliin, että ymmärtävät jo varhain, ettei hissukoista pidetä ja että puhelias ja reipas ihminen on toivottu lopputulos. Töissäkin tulee aina välillä naureskeltua näille tulppasuille, kun eivät ole kuuloetäisyydellä; tuskin edes tohtisivat mitään laukoa takaisin, kun kielilihas on näillä tervattu ties minkä traumojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs ihminen ei tuo esiin asiaa ja osaa keskustella monipuolisesti aiheesta, kuin aiheesta. Ja 0kpl kaveria? Ei yllätä kun olet noin ylimielinen ja vaikutat muutenkin aika rasittavalta tyypiltä.

T: M31

Tämä. Ihmiset jotka ovat omasta mielestään neroja muihin verrattuna, eivät sitä ikinä tule olemaan. Älykkyys alkaa siitä kun tajuaa, ettei milloinkaan tule tietämään ja oppimaan kaikkea. Vaatii aina tietynlaista nöyryyttä, kun yrittää oppia uusia asioita. Tämä pätee myös, jos yksinäinen ihminen haluaa oppia vuorovaikutustaitoja ja tutustua ihmisiin. Edes ÄÖ >200 ei näissä tilanteissa riitä mihinkään, jos on muille ihmisille douchebag.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein tekee vanhemmat kun kannustavat lasta olemaan sosiaalinen.

Samaa mieltä. Omat naskini laitan sellaiseen sosiaalisuusmankeliin, että ymmärtävät jo varhain, ettei hissukoista pidetä ja että puhelias ja reipas ihminen on toivottu lopputulos. Töissäkin tulee aina välillä naureskeltua näille tulppasuille, kun eivät ole kuuloetäisyydellä; tuskin edes tohtisivat mitään laukoa takaisin, kun kielilihas on näillä tervattu ties minkä traumojen vuoksi.

Onneksi olet vain trolli.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä mielestäni kysyminen, että miksi toinen on hiljainen (tai edes toteaminen, että oletpas sä hiljaa) on moukkamaista ja osoittaa kysyjän sosiaalista taitamattomuutta. Kaikki ei hölötä täyttä päätä kokoajan, ja jotkut ihmiset sietävät paremmin hiljaisuutta kuin toiset.

Mielestäni on kauhea tilanne kun yrittää puhua toiselle mieliksi ja samalla miettii mielestään, että eikö tuo tule mistään puheen määrästä tyytyväiseksi. Varmaan sama kuin olisi sängyssä ja joutuisi toisen kanssa harrastamaan sitä itseään enemmän kuin itsellä mieli tekisi.

Viimeksi mainittu sentään on lain silmissä seksuaalista väkivaltaa. Se, että joutuu pakosta viihdyttämään toista ja puhumaan puhumisesta päästyäänkin ilman mitään asiaa, on kyllä jo jonkin luokan henkiseksi väkivallaksi laskettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä mielestäni kysyminen, että miksi toinen on hiljainen (tai edes toteaminen, että oletpas sä hiljaa) on moukkamaista ja osoittaa kysyjän sosiaalista taitamattomuutta. Kaikki ei hölötä täyttä päätä kokoajan, ja jotkut ihmiset sietävät paremmin hiljaisuutta kuin toiset.

Mielestäni on kauhea tilanne kun yrittää puhua toiselle mieliksi ja samalla miettii mielestään, että eikö tuo tule mistään puheen määrästä tyytyväiseksi. Varmaan sama kuin olisi sängyssä ja joutuisi toisen kanssa harrastamaan sitä itseään enemmän kuin itsellä mieli tekisi.

Viimeksi mainittu sentään on lain silmissä seksuaalista väkivaltaa. Se, että joutuu pakosta viihdyttämään toista ja puhumaan puhumisesta päästyäänkin ilman mitään asiaa, on kyllä jo jonkin luokan henkiseksi väkivallaksi laskettavissa.

Miksi jatkat sitten puhumista, jos toinen ei puhu takaisin? Saatko oikein palkkaakin ripuloinnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä mielestäni kysyminen, että miksi toinen on hiljainen (tai edes toteaminen, että oletpas sä hiljaa) on moukkamaista ja osoittaa kysyjän sosiaalista taitamattomuutta. Kaikki ei hölötä täyttä päätä kokoajan, ja jotkut ihmiset sietävät paremmin hiljaisuutta kuin toiset.

Mielestäni on kauhea tilanne kun yrittää puhua toiselle mieliksi ja samalla miettii mielestään, että eikö tuo tule mistään puheen määrästä tyytyväiseksi. Varmaan sama kuin olisi sängyssä ja joutuisi toisen kanssa harrastamaan sitä itseään enemmän kuin itsellä mieli tekisi.

Viimeksi mainittu sentään on lain silmissä seksuaalista väkivaltaa. Se, että joutuu pakosta viihdyttämään toista ja puhumaan puhumisesta päästyäänkin ilman mitään asiaa, on kyllä jo jonkin luokan henkiseksi väkivallaksi laskettavissa.

Miksi jatkat sitten puhumista, jos toinen ei puhu takaisin? Saatko oikein palkkaakin ripuloinnista?

Niille introverttien ihmettelijöille pitää puhua mieliksi. Jos ei puhu niin alkaa se tivaaminen, että olenko suuttunut jonkin asian vuoksi jne? Mikä siinä on, ettei voi harrastaa kanssakäymistä kukin omalla tyylillään? Eivät kaikki ole hölösuita luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä mielestäni kysyminen, että miksi toinen on hiljainen (tai edes toteaminen, että oletpas sä hiljaa) on moukkamaista ja osoittaa kysyjän sosiaalista taitamattomuutta. Kaikki ei hölötä täyttä päätä kokoajan, ja jotkut ihmiset sietävät paremmin hiljaisuutta kuin toiset.

Mielestäni on kauhea tilanne kun yrittää puhua toiselle mieliksi ja samalla miettii mielestään, että eikö tuo tule mistään puheen määrästä tyytyväiseksi. Varmaan sama kuin olisi sängyssä ja joutuisi toisen kanssa harrastamaan sitä itseään enemmän kuin itsellä mieli tekisi.

Viimeksi mainittu sentään on lain silmissä seksuaalista väkivaltaa. Se, että joutuu pakosta viihdyttämään toista ja puhumaan puhumisesta päästyäänkin ilman mitään asiaa, on kyllä jo jonkin luokan henkiseksi väkivallaksi laskettavissa.

Miksi jatkat sitten puhumista, jos toinen ei puhu takaisin? Saatko oikein palkkaakin ripuloinnista?

Niille introverttien ihmettelijöille pitää puhua mieliksi. Jos ei puhu niin alkaa se tivaaminen, että olenko suuttunut jonkin asian vuoksi jne? Mikä siinä on, ettei voi harrastaa kanssakäymistä kukin omalla tyylillään? Eivät kaikki ole hölösuita luonnostaan.

Eli joudut siis vain ylläpitämään sitä hölösuun roolia jonka joskus aloitit ja siitä seuraa kauheita tilanteita? En minä ole ikinä ihmetellyt introvertteja, olenhan itse turbointrovertti. Sosiaalinen vuorovaikutus menee oudoksi, jos sitä harrastetaan "pakosta".

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä mielestäni kysyminen, että miksi toinen on hiljainen (tai edes toteaminen, että oletpas sä hiljaa) on moukkamaista ja osoittaa kysyjän sosiaalista taitamattomuutta. Kaikki ei hölötä täyttä päätä kokoajan, ja jotkut ihmiset sietävät paremmin hiljaisuutta kuin toiset.

Minusta on parempi kysyä tuo "moukkamainen" kysymys kuin tuomita hiljainen ihminen ylpeäksi ja koppavaksi.

Mielestäni ekstrovertit ne ovat kaikkein pinnallisimpia, päinvastoin epäsosiaalisia, ajattelemattomia, itsekkäitä ja tyhmimpiä ihmisiä mitä maa päällään kantaa. Se sosiaalisuus on esittämistä ja rehvastelua pääasiassa. Ns. niiden ystävät ovat pinnallisia ystävyyssuhteita joita voidaan lopettaa ja vaihdella kuin kalsareita mielensä mukaisesti. Pitää olla paljon pinnallisia kulissi ystäviä. Ei se laatu vaan määrä on tärkeintä että on paljon. Pari lähiomaista ovat tämmöisiä ja minä olen kuulemma erakko kun en ole joka ihmisen kimppuun hyökkäämässä ja pidä jotain pelle kekkereitä koko ajan. Elän vaatimattomasti. En esittämistä enkä mitään elintasokilpailua tarvitse. En tule mistään ystävä laumasta onnelliseksi ja kokisin rasitteeksi. En tarvitse mitään ihmis viihdykettä saadakseni aikani kulumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätänsä mielestäni kysyminen, että miksi toinen on hiljainen (tai edes toteaminen, että oletpas sä hiljaa) on moukkamaista ja osoittaa kysyjän sosiaalista taitamattomuutta. Kaikki ei hölötä täyttä päätä kokoajan, ja jotkut ihmiset sietävät paremmin hiljaisuutta kuin toiset.

Minusta on parempi kysyä tuo "moukkamainen" kysymys kuin tuomita hiljainen ihminen ylpeäksi ja koppavaksi.

Tuomitseminen on ylipäätään typerää, ellei tämä tuomittava henkilö ole oikeasti sanonut tai tehnyt jotain epäkohteliasta.

Itse hitaasti lämpenevänä mutta samanhenkisessä seurassa puheliaana ihmisenä ymmärrän että hiljaisuus voi olla valikoivaa; joidenkin ihmisten seura vaan vetää hiljaiseksi tai yhteistä jutunjuurta ei syystä tai toisesta vain löydy. Monesti hiljaisuus on myös epävarmuutta, ei uskalleta sanoa paljon mitään koska on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä jne. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyy aina väärin ymmärtämisiä puolin ja toisin.

Taas täällä pistetään introverttiuden piikkiin ties mitä sosiaalisia pelkotiloja, traumoja, kusipäisyyttä, luonnevikaa ja kyvyttömyyttä.

Opetelkaa sen sanan merkitys jos siitä haluatte keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä pistetään introverttiuden piikkiin ties mitä sosiaalisia pelkotiloja, traumoja, kusipäisyyttä, luonnevikaa ja kyvyttömyyttä.

Opetelkaa sen sanan merkitys jos siitä haluatte keskustella.

Sinä taas 😏