Päiväkoti tehnyt lastensuojelu ilmoituksen

Tuossa tilanteessa haastaisin hoitajan oikeuteen heitteillepanosta ja lasten valvonnan laiminlyönnistä. Saisi maistaa omaa lääkettään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kuulostaa ihan positiiviselta, että asioihin puututaan niin aikaisin kuin mahdollista. Parin vuoden päästä on jo paljon vaikeampi alkaa käsitellä ongelmaa, jos lapsi on tottunut lyömään/puremaan/potkimaan.

Jos kerrankin pääsee avun piiriin (ei itsestäänselvyys, kaikille ei riitä resursseja) niin kannattaa ottaa siitä kaikki irti!

Miten se lasuporukka tuon paremmin handlaa kuin oma päiväkodin opettaja, erityisopettaja ja muu tuttu henkilökunta yhdessä vanhempien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa haastaisin hoitajan oikeuteen heitteillepanosta ja lasten valvonnan laiminlyönnistä. Saisi maistaa omaa lääkettään.

Juuri tämä. Kannattaa myös kertoa, että tietää, missä hoitaja asuu ja samalla tehdä selväksi se, että jos tällainen viranomaisilmoittelu jatkuu, niin tietää ilmoittaneensa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että saatte apua. Ei se ole mikään häpeän aihe, päinvastoin. Voi ehkäistä myöhemmin paljon isompia "lyömisiä".

Tätä lasu tykkää hokea, että ei lastensuojeluilmoitus ja muut pakkotukitoimet ole häpeä. Mutta kyllä ne hävettävät, eikä se häpeä lähde sillä, että tädit vakuuttelevat, että ei sulla oo mitään hävettävää.

Kyllä lähipiiri ja tuntemattomat ihmettelevät jos ja kun kuulevat, että perhe on ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä. Ja tähän häpeän tunteeseen ei auta se, että lastensuojelun työntekijät vähättelevät vanhemman kokemaa häpeän tunnetta.

Ja tosiasia on, että muut ihmiset saattavat suhtautua negatiivisesti jos kuulevat, että perhe on ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, jolloin häpeän tunne on aivan aiheellinen kun vanhempi pelkää muiden ihmisten reaktioita lastensuojeluasiakkuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kuulostaa ihan positiiviselta, että asioihin puututaan niin aikaisin kuin mahdollista. Parin vuoden päästä on jo paljon vaikeampi alkaa käsitellä ongelmaa, jos lapsi on tottunut lyömään/puremaan/potkimaan.

Jos kerrankin pääsee avun piiriin (ei itsestäänselvyys, kaikille ei riitä resursseja) niin kannattaa ottaa siitä kaikki irti!

Miten se lasuporukka tuon paremmin handlaa kuin oma päiväkodin opettaja, erityisopettaja ja muu tuttu henkilökunta yhdessä vanhempien kanssa?

Eihän se päiväkodin varhaiskasvatuksen opettaja opeta kotona. Siellä pitäisi vanhemman kasvattaan ja opettaa omaa lastaan. Jos ei tämä sitä tee tai kykene, niin lasusta saa perhetyötä kotiin opettamaan sitä vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Sossu tai lasu ei ole mikään ratkaisu ihmisten ongelmiin. Pitäisi olla selkeät ohjeet, varaohjeet tai esite, jossa kerrotaan miten pikkulapsi voisi muistaa, ettei lyö jne. Miten aikuinen oikealla tavalla opettaa. Tai jos tarhassa on joku täti joka ehtii pitää silmällä, ehkä ei ole henkilökuntaa. Ei pitäisi tehdä asioista liian vaikeita, vain siksi ettei vanhempi tiedä miten toimia tai lapsi ei muista nuoren ikänsä vuoksi. On hyvä että muita lapsia suojellaan, ettei satu, mutta asioita voi hoitaa eri tavalla.

Lasua ei VARMASTI tehdä lapsesta, jolla on suunnilleen normaalit sosiaaliset taidot ja joka kerran hermostuessaan huitaisee kaveria. Se on yleistä ja siitä päästään yli keskustelemalla.

On kuitenkin ihan fakta, että jo tarhaikäisissä on paljon sellaisia, joilla ei ole taitoja toimia muiden kanssa ja jotka jatkuvasti vahingoittaa muita ja hoitajia. Lasun kautta perhe voi saada tukea ja apua lapsen kasvatukseen, päästä jatkotutkimuksiin, löytää vaikka lapselle parempi paikka kuin tavallinen päiväkotiryhmä...

On lapsia, joilla on jo tuossa iässä vakavia käytöshäiriöitä, neurologisia ongelmia, kasvatukseen liittyviä ongelmia. Jossain vaiheessa niihin pitää oikeasti puuttua, kun tavalliset tukitoimet ei enää riitä.

Ja kyllä muilla lapsilla ja opeilla on oikeus olla päiväkodissa ilman että joku puree, potkii, hakkaa, pyrkii aktiivisesti satuttamaan. Aina sitä käytöstä ei saada loppumaan tosta noin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on väkivaltainen lapsi ja varmasti ei ollut eka kerta kun löi muita. Lastensuojeluilmoituksella sinun toivotaan saavan kasvatusapua, jotta lapsesi lopettaisi väkivallan. Omat keinosi eivät selvästikään riitä. Ihan varmasti kanssasi on asiasta puhuttu ennenkin.

Meillä lapselta varastettiin tavaroita ja kiusattiin. Sitten tämä kerran löi yhtä kiusaajaa ja alkoi vihoissaan haukkumaan heitä kun lapsella meni hermot kiusaamiseen ja siitä seurasi että lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja erotettiin päiväkodista koska puolusti itseään kiusaajia vastaan eikä vain antanut olla ja alistunut kiusaajille. Tosin erottaminen päiväkodista oli meidän perheelle hyvä juttu sillä heitä ei kiinnostanut puuttua lasten väliseen kiusaamiseen vaikka tein tästä kiusaamisesta useaan kertaan valituksen (kun lapsi tulee itkien kesken tarhapäivän kotia silmä mustana ja ilman kenkiä) koska heillä on "kiusaamiseen nollatoleranssi" eikä sitä heidän päiväkodissaan siksi ollut olemassa.

Häh, ei meistä ainakaan kukaan mitään lasuja ole tehnyt kun 1,5 v oli huitaissut toista nyrkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kuulostaa ihan positiiviselta, että asioihin puututaan niin aikaisin kuin mahdollista. Parin vuoden päästä on jo paljon vaikeampi alkaa käsitellä ongelmaa, jos lapsi on tottunut lyömään/puremaan/potkimaan.

Jos kerrankin pääsee avun piiriin (ei itsestäänselvyys, kaikille ei riitä resursseja) niin kannattaa ottaa siitä kaikki irti!

Miten se lasuporukka tuon paremmin handlaa kuin oma päiväkodin opettaja, erityisopettaja ja muu tuttu henkilökunta yhdessä vanhempien kanssa?

Päiväkodin henkilökunnan tehtäväon hoitaa lapsia siellä päiväkodissa. Ei heidän toimenkuvaansa kuulu vanhempien ohjaus kotikäynneillä. Lastensuojelun perhetyö on se taho joka menee opettamaan äidille vanhemmuustaitoja. Vaatii sen verran pitkäkestoista työskentelyä, että ei tietenkään päiväkodin henkilökunta voi yhden lapsen asioihin sellaista aikaa panostaa.

Ainut apu on että lapsi tekee palapelejä ja askartekee jonku erityisopen kanssa ja on pienryhmiä jossa opetetaan silittämän toista lasta kyllä on aika kaukana tää todellisuus ja apukeinot jos lyömisen ehkäisykeinot on tälläisiä...

Vierailija kirjoitti:

Ainut apu on että lapsi tekee palapelejä ja askartekee jonku erityisopen kanssa ja on pienryhmiä jossa opetetaan silittämän toista lasta kyllä on aika kaukana tää todellisuus ja apukeinot jos lyömisen ehkäisykeinot on tälläisiä...

Kovia keinoja ei voi käyttää, koska niistä tulisi lasu.

Vierailija kirjoitti:

Häh, ei meistä ainakaan kukaan mitään lasuja ole tehnyt kun 1,5 v oli huitaissut toista nyrkillä.

Joo, no ei varmasti yksittäisestä kerrasta tehdäkään. Varsinkaan kun on noin pieni lapsi kyseessä. Veikkaan että ap:n lapsi on jo isompi, jonka voisi olettavan osaavan jo sen verran säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään ettei lyö toisia. Veikkaan myös että kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta, vaan lapsi on aiemminkin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Voi myös olla muuta mikä on herättänyt henkilökunnassa huolta lapsen hyvinvointiin liittyen lyömisen lisäksi (ruma kielenkäyttö, laiminlyönnin merkit, ikätasoisten taitojen puuttuminen jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kuulostaa ihan positiiviselta, että asioihin puututaan niin aikaisin kuin mahdollista. Parin vuoden päästä on jo paljon vaikeampi alkaa käsitellä ongelmaa, jos lapsi on tottunut lyömään/puremaan/potkimaan.

Jos kerrankin pääsee avun piiriin (ei itsestäänselvyys, kaikille ei riitä resursseja) niin kannattaa ottaa siitä kaikki irti!

Miten se lasuporukka tuon paremmin handlaa kuin oma päiväkodin opettaja, erityisopettaja ja muu tuttu henkilökunta yhdessä vanhempien kanssa?

No tilanteita on paljon erilaisia... jotkut haluaa sen avun, toiset taas ei tunnista avuntarvetta vaikka heillä ei olisi juuri mitään kasvatuksellista suhdetta omiin lapsiinsa. Joidenkin kanssa varmaan on tavoitteellista yhteistyötä, toisen vanhemmat ehkä sanoo lapselle "älä lyö muita, se on typerää" ja siinä se ja olettaa ongelman poistuvan. Lasua ei varmasti tehdä minkään yksittäisen huitaisun takia, vaan just siksi ettei normaalit tukitoimet riitä. Voi olla että vanhempien kanssa yhteistyö on puutteellista. Voi olla että herää huoli siitä miten lasta kasvatetaan kotona. Tilanteita on tosiaan erilaisia.

Moni vanhempi tarvitsee tukea kasvatustyöhön ihan todella konkreettisella tavalla. Esim perhetyö menee sinne kotiin ja yhdessä katsotaan miten hoituu ruokailutilanteet, miten asioista puhutaan, miten ruutuaikaa seurataan yms yms. Homma koostuu niin monesta palasta, ettei se tarhassa töissä oleva erityisope voi tuohon kaikkeen olla apuna, hän on töissä siellä tarhassa.

Päiväkoti ei tee lasua siksi että pieni lapsi lyö toista kerran pihalla. Muitakin ongelmia on oltava ja niistä on hyvin todennäköisesti keskusteltu jo perheen kanssa aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti ei tee lasua siksi että pieni lapsi lyö toista kerran pihalla. Muitakin ongelmia on oltava ja niistä on hyvin todennäköisesti keskusteltu jo perheen kanssa aiemmin.

Nykyisin lasuja tehdään todella pienistä asioista. Esim. neuvola-ajan unohtaminen. Tai että lapsella on jalassa mustelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti ei tee lasua siksi että pieni lapsi lyö toista kerran pihalla. Muitakin ongelmia on oltava ja niistä on hyvin todennäköisesti keskusteltu jo perheen kanssa aiemmin.

Nykyisin lasuja tehdään todella pienistä asioista. Esim. neuvola-ajan unohtaminen. Tai että lapsella on jalassa mustelma.

Perhe, josta herää huoli ja josta tehdään tollasen asian takia ilmoitus, ei joudu mihinkään ongelmiin ilmoituksesta. Suurin haitta on henkinen, koska ihmisillä on niin negatiivinen suhtautuminen näihin palveluihin. Pelätään, hävetään, suututaan..

Ja kun vaakakupin toisella puolella on ne lapset, jotka todella todella kipeästi tarttee apua. Jälkikäteen sitten pudistellaan päätä että "ois varmaan jonkun pitäny puuttua.." kun on jo liian myöhäistä. Ihan samanlaisia pieniä ongelmia niistäkin lapsista usein nähdään, eikä se tarhatäti tai neuvolantäti voi tietää kenen perheolot on oikeasti ihan fucked up. Hyvä että tehdään ilmoituksia matalalla kynnyksellä.

Miten perhetyö voi auttaa jos lapsi on ainut lapsi kotona ei ole tappelukaveria lyö päiväkodissa ja koronan välttelyn takia ei nähdä muita lapsia muulloin . Miten jonkun perhetyöntekijän kanssa tehtävät lautapelit tai palapelit auttavat ongelmaan joka on päiväkodissa kun on muiden lasten kanssa tekemisissä. Miten vanhemmuustaitojen opetus kantaa yli päiväkodin pihojen kun äiti on töissä jos ongelma on siellä ja tapahtuu sinä aikana kun vanhempi työskentelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti ei tee lasua siksi että pieni lapsi lyö toista kerran pihalla. Muitakin ongelmia on oltava ja niistä on hyvin todennäköisesti keskusteltu jo perheen kanssa aiemmin.

Nykyisin lasuja tehdään todella pienistä asioista. Esim. neuvola-ajan unohtaminen. Tai että lapsella on jalassa mustelma.

Perhe, josta herää huoli ja josta tehdään tollasen asian takia ilmoitus, ei joudu mihinkään ongelmiin ilmoituksesta. Suurin haitta on henkinen, koska ihmisillä on niin negatiivinen suhtautuminen näihin palveluihin. Pelätään, hävetään, suututaan..

Ja kun vaakakupin toisella puolella on ne lapset, jotka todella todella kipeästi tarttee apua. Jälkikäteen sitten pudistellaan päätä että "ois varmaan jonkun pitäny puuttua.." kun on jo liian myöhäistä. Ihan samanlaisia pieniä ongelmia niistäkin lapsista usein nähdään, eikä se tarhatäti tai neuvolantäti voi tietää kenen perheolot on oikeasti ihan fucked up. Hyvä että tehdään ilmoituksia matalalla kynnyksellä.

Lastensuojeluilmoitus ei ole sen enempää "palvelu" kuin mitä rikosilmoituskaan.

Ja tarhatäti kyllä osaa erottaa vakavasti kaltoinkohdellun lapsen normaalista lapsesta. Pykälien mukaan hän vaan ei saa käyttää tätä tietoaan, vaan jokaisesta ns. huolenaiheesta on tehtävä ilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kuulostaa ihan positiiviselta, että asioihin puututaan niin aikaisin kuin mahdollista. Parin vuoden päästä on jo paljon vaikeampi alkaa käsitellä ongelmaa, jos lapsi on tottunut lyömään/puremaan/potkimaan.

Jos kerrankin pääsee avun piiriin (ei itsestäänselvyys, kaikille ei riitä resursseja) niin kannattaa ottaa siitä kaikki irti!

Miten se lasuporukka tuon paremmin handlaa kuin oma päiväkodin opettaja, erityisopettaja ja muu tuttu henkilökunta yhdessä vanhempien kanssa?

Päiväkodin henkilökunnan tehtäväon hoitaa lapsia siellä päiväkodissa. Ei heidän toimenkuvaansa kuulu vanhempien ohjaus kotikäynneillä. Lastensuojelun perhetyö on se taho joka menee opettamaan äidille vanhemmuustaitoja. Vaatii sen verran pitkäkestoista työskentelyä, että ei tietenkään päiväkodin henkilökunta voi yhden lapsen asioihin sellaista aikaa panostaa.

Kyllä päiväkotien henkilökunta usein tai aina auttaa tuollaisissa tapauksissa, vaikka ei alvariinsa lasten kodeissa kyläilisikään. Eikä toisaalta sossukaan välttämättä kotiin tule, vaan voivat kutsua perheitä toimipisteilleen.

Vierailija kirjoitti:

Perhe, josta herää huoli ja josta tehdään tollasen asian takia ilmoitus, ei joudu mihinkään ongelmiin ilmoituksesta.

Mistä tiedät, että ei joudu ongelmiin? Sossut eivät ole mitään rikostutkijoita saati tuomareita, vaan menevät enemmän mutupohjalta arvioidessaan sitä, että mitä on tapahtunut. Aika monet syyttömät joutuvat ongelmiin lastensuojelun taholta.