Voisitko kuvitella ryhtyväsi vakavaan parisuhteeseen totaaliyksinhuoltakajaäidin kanssa?

Sori näppäilyvirheestä otsikossa. Niitä on vaikea itse nähdä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Voisin kuvitella, jos lapsia on vain yksi. Isompi katras olisi paljon suurempi kynnys.

Kyllä jotkut ainakin ilman ongelmia, t toinen totaali-yh. Arjessa on kyllä omat haasteensa tietysti...mutta on niitä muillakin, on sit vain erilaisia

Ei olisi ehdoton ei tuossa kuvailemassasi tilanteessa.

AP ei maininnu mitää siitä, et tulisko lapsen kanssa olla tekemisis tai olla antamas rahaa lahjoihi sun muihi kuluihin.

Joo, varsinkin jos lapsi olisi vielä hyvin pieni. Helpompi kasvaa yhdessä perheeksi. Jossain vaiheessa saattaisi perheen sisäinen adoptiokin tulla puheeksi.

Niin kauan kuin säännöllistä pileä irtoaa.

M26 kirjoitti:

AP ei maininnu mitää siitä, et tulisko lapsen kanssa olla tekemisis tai olla antamas rahaa lahjoihi sun muihi kuluihin.

Mihinkäs äiskä sen lapsensa tunkee aina siksi aikaa kun mies on käymässä? Kyllä siinä joutuu isäpuolen rooliin väkisinkin alusta saakka. Ei ole naisella ainakaan mitään "lapsella on jo isä joten isää en ole hänelle hakemassa"-selitystä siinä tilanteessa jos ex ei ole kuvioissa.

Mikä jottei jos ei oo mentaalitapaus ja tissipari on käteensopiva.

Kelpaisiko sinulle k-mies?

Kai sen lapsenkin jaksaa jos suhde muuten toimii. Pelimiehiä ei varmaan koti-iskukki puuhat kiinnosta.

Jos olisi kaikin puolin sopiva (ehkä täydellinen ei tarvitse olla), niin kyllä. Kolikon kääntöpuoli on se, että mulla on omien kipukohtieni takia jonkin verran asioita joiden tarvitsee loksahtaa kohdalleen, että toista voi pitää kaikin puolin sopivana. Selvennetään nyt vielä sen verran, että näistä hyvin harva liittyy suoraan ulkonäköön, vaikka toki pidän myös sitä tärkeänä että kumppanini on minun nähdäkseni puoleensavetävä. Sitten vielä täytyy sanoa, että suuri määrä erilaisia sote-alan ammattien edustajia sosiaaliohjaajasta psykiatriin on yrittänyt näitä kipukohtiani selvittää, siinä onnistumatta. En kuitenkaan odota, että kumppanikaan niitä pystyisi parantamaan, mutta niiden kanssa tarvii pystyä elämään. Ja vielä viimeisenä totean, että viihdyn hyvin yksinkin, mutta kyllä silti myös haaveilen rakastumisesta ja parisuhteesta.

En. 

M26 kirjoitti:

AP ei maininnu mitää siitä, et tulisko lapsen kanssa olla tekemisis tai olla antamas rahaa lahjoihi sun muihi kuluihin.

Puhuin siis yleisellä tasolla tuollaisesta tilanteesta. En omasta tapauksestani, koska tää ei oo mikään deitti-ilmoitus. Mutta vakavalla parisuhteella tarkoitan sitä, että muutaman vuoden kuluttua muutetaan yhteen ja ollaan kuin perhe. Silti tottakai tuollaisissa tilanteissa on luontevampaa, että päävastuu lapsesta on lapsen vanhemmalla. Mikäli toinen haluaisi adoptoida ja olla kuin oikea vanhempi, se suhteen vakiinnuttua ja luottamuksen synnyttyä olisi toki mahdollista. Silloin hommaan luonnollisesti kuuluisi myös kulujen jakaminen. Muutoin näkisin, että yhdessä asuessa toinen aikuinen osallistuu puoliksi vain aikuisten ja asumiseen liittyviin kuluihin.

Mielestäni yksinhuoltajan kanssa ei voi olla vakavaa suhdetta näkemättä tämän lasta osana perhettä ja olematta minkäänlaista sidettä tai mielenkiintoa lapseen. Silloin on vain äidin poika-/tyttöystävä. Ja silloin ei missään tapauksessa kuuluisi myöskään muuttaa yhteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monelle miehelle varmasti kelpaa jos naisella on tyttölapsi.

Jos tyttölapsi on timmi ja teini-iässä niin ei tietenkään monikaan mies laittaisi pahitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

AP ei maininnu mitää siitä, et tulisko lapsen kanssa olla tekemisis tai olla antamas rahaa lahjoihi sun muihi kuluihin.

Mihinkäs äiskä sen lapsensa tunkee aina siksi aikaa kun mies on käymässä? Kyllä siinä joutuu isäpuolen rooliin väkisinkin alusta saakka. Ei ole naisella ainakaan mitään "lapsella on jo isä joten isää en ole hänelle hakemassa"-selitystä siinä tilanteessa jos ex ei ole kuvioissa.

Lapsen on mahdollista kasvaa täysin ilman isää. Vakavaan parisuhteeseen kuuluu kuitenkin se, että hyväksyy kaikki puolet toisesta ihmisestä. Eli vaikkei mitään aktiivista isäroolia ottaisi, niin ajan myötä ja suhteiden ja luottamusken kehittymisen myötä olisi vähän niin kuin isäpuoli. Eli lasta ei sysätä jonnekin piiloon joka kerta, kun nähdään. Tottakai suhde aloitettaisiin aikuisten kesken ja normaalilla rennolla tapailulla.

En, koska olen nainen ja en välitä naisista.

Mutta noissa tulee aina vastaan ajankäyttökuviot ja sen ymmärtää, että lapsi menee aina edelle. Että jos ei pysty tutustumaan ja viettämään aikaa yhdessä niin se voi olla se, mikä siinä sitten haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi kaikin puolin sopiva (ehkä täydellinen ei tarvitse olla), niin kyllä. Kolikon kääntöpuoli on se, että mulla on omien kipukohtieni takia jonkin verran asioita joiden tarvitsee loksahtaa kohdalleen, että toista voi pitää kaikin puolin sopivana. Selvennetään nyt vielä sen verran, että näistä hyvin harva liittyy suoraan ulkonäköön, vaikka toki pidän myös sitä tärkeänä että kumppanini on minun nähdäkseni puoleensavetävä. Sitten vielä täytyy sanoa, että suuri määrä erilaisia sote-alan ammattien edustajia sosiaaliohjaajasta psykiatriin on yrittänyt näitä kipukohtiani selvittää, siinä onnistumatta. En kuitenkaan odota, että kumppanikaan niitä pystyisi parantamaan, mutta niiden kanssa tarvii pystyä elämään. Ja vielä viimeisenä totean, että viihdyn hyvin yksinkin, mutta kyllä silti myös haaveilen rakastumisesta ja parisuhteesta.

Mielestäni uusperhekuvioissa on tärkeä ymmärtää myös, että se lapseton osapuoli on tärkeä. Hänen tunteillaan ja mielipiteillään on merkitystä. Hän ei tule täydentämään perhettä ja elämään valmiiksi asetetuilla ehdoilla. Vaan säännöt ja tavat sovitaan yhdessä. Myöskin hän voi tarvita välillä lisähuomiota, jos on vaikka rankkaa henkisellä puolella tms. Uskoisin, etten ole ainoa näin ajatteleva yhäri. Suurin osa tosin unohtaa, että se lapseton osapuolikin on ihminen ja arvostuksen ansaitseva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin säännöllistä pileä irtoaa.

#NAISVIHA NÄKYVÄKSI#

M26 kirjoitti:

AP ei maininnu mitää siitä, et tulisko lapsen kanssa olla tekemisis tai olla antamas rahaa lahjoihi sun muihi kuluihin.

#NAISVIHA NÄKYVÄKSI#