Paniikkikohtaus ja olen yksin vauvan kanssa, mitä tehdä?

No hyvinpä näyttää ainakin puhelin pysyvän kädessä ja juttu luistavan tänne av-sivulle. Tämä sivu on ottettu korvaamaan jopa 112 numeron, vaikka sieltä apua saisi yhden soiton päästä, tai päivystykseen.

Onko kohtauksia usein? Kuinka pahoja?

Jos pelkäät uutta kohtausta niin kannattaa hakea lääkäriltä apua. Lapsen turvallisuus on ehdottoman pätevä syy. Tärkeää olisi, ettei elämä hankaloidu kohtausten pelon takia. Selviydytkö muista askareista?

Pelkkään tärinään voit saada beetasalpaajaa joka on täysin vaaraton, itsellä sen lisäksi myös rauhoittava.

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtauksia usein? Kuinka pahoja?

Jos pelkäät uutta kohtausta niin kannattaa hakea lääkäriltä apua. Lapsen turvallisuus on ehdottoman pätevä syy. Tärkeää olisi, ettei elämä hankaloidu kohtausten pelon takia. Selviydytkö muista askareista?

Pelkkään tärinään voit saada beetasalpaajaa joka on täysin vaaraton, itsellä sen lisäksi myös rauhoittava.

Ihan mielenkiinnosta, miten olet saanut rauhoittavia? Niitä saa nykyään todella nihkeästi. En ole saanut vaikka ahdistusta, nukahtamisvaikeuksia ym. ja esim. kotoa ulos lähteminen ahdistaa niin paljon että meinaan oksentaa joka kerta.

Huvittaa hiukan, että täällä tuosta noin vaan kehotetaan hakemaan lääkitys, ihan kuin se tapahtuisi vain sormia napsauttamalla. Itse saan aika ajoin pahoja paniikkikohtauksia, mutta ei minullekaan tuosta noin vain ole lääkäri määrännyt mitään kohtauslääkitystä.

Hyvinhän sä tänne kykenet näpyttelemään, jatka vaan trollaamista.

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtauksia usein? Kuinka pahoja?

Jos pelkäät uutta kohtausta niin kannattaa hakea lääkäriltä apua. Lapsen turvallisuus on ehdottoman pätevä syy. Tärkeää olisi, ettei elämä hankaloidu kohtausten pelon takia. Selviydytkö muista askareista?

Pelkkään tärinään voit saada beetasalpaajaa joka on täysin vaaraton, itsellä sen lisäksi myös rauhoittava.

Ahdistustaustaa 13 vuoden ajalta. Oireet pysyneet aika hyvin hallinnassa ja mulla on hyvät valmiudet ja toimintakeinot rauhoittumiseen olemassa. Nyt vauvan saannin myötä (viikon vanha) kaikki stressi on noussut uudelleen pintaan rytinällä ja tuntuu että vajoan sellaiseen huolten suohon.

Arkielämä tasaista, päihteitä en käytä ja päivärytmi kunnossa. Opiskelen ja käyn töissä, tosin nyt tietty lomalla. Lääkäriltä aiemmin saanut huonosti apua koska pärjään elämässä hyvin. Ma neuvolassa aika, ajattelin siellä puhua asiasta.

Ap, selvitä varmuuden vuoksi Helsingin alueen aikuispsykiatrian päivystysnumero. Itseäni auttaa kaikista eniten soitto oman alueeni vastaavaan, ja että saan puhua hetken ammattilaisen kanssa.

Lisäksi vauva on helppohoitoinen, yleensä tyytyväinen, ruokaa vinkuu. Olen nukkunut ihan täysiä öitä, menen sänkyyn klo 23 aikoihin, mies valvoo kolmeen ja sit herään vauvan kitinän about 7 aikaan. Univajetta ei siis ole.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa hiukan, että täällä tuosta noin vaan kehotetaan hakemaan lääkitys, ihan kuin se tapahtuisi vain sormia napsauttamalla. Itse saan aika ajoin pahoja paniikkikohtauksia, mutta ei minullekaan tuosta noin vain ole lääkäri määrännyt mitään kohtauslääkitystä.

Juuri näin. Lääkäriinhän ei tuosta vaan mennä hakemaan mitään.

Monet sanoo että hae apua! Apua saa kun vaan viitsii hakea!

No ei todellakaan mene niin. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa hiukan, että täällä tuosta noin vaan kehotetaan hakemaan lääkitys, ihan kuin se tapahtuisi vain sormia napsauttamalla. Itse saan aika ajoin pahoja paniikkikohtauksia, mutta ei minullekaan tuosta noin vain ole lääkäri määrännyt mitään kohtauslääkitystä.

Juuri näin. Lääkäriinhän ei tuosta vaan mennä hakemaan mitään.

Monet sanoo että hae apua! Apua saa kun vaan viitsii hakea!

No ei todellakaan mene niin. Ikävä kyllä.

Kokemusta on. Olen ollut psyk hoidon piirissä 13-vuotiaasta asti ja ainut diagnoosi on määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö. Kelan terapiaa en saanut. 13 vuoden jälkeen kellään ei ole mitään kokonaiskuvaa minusta. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtauksia usein? Kuinka pahoja?

Jos pelkäät uutta kohtausta niin kannattaa hakea lääkäriltä apua. Lapsen turvallisuus on ehdottoman pätevä syy. Tärkeää olisi, ettei elämä hankaloidu kohtausten pelon takia. Selviydytkö muista askareista?

Pelkkään tärinään voit saada beetasalpaajaa joka on täysin vaaraton, itsellä sen lisäksi myös rauhoittava.

Ahdistustaustaa 13 vuoden ajalta. Oireet pysyneet aika hyvin hallinnassa ja mulla on hyvät valmiudet ja toimintakeinot rauhoittumiseen olemassa. Nyt vauvan saannin myötä (viikon vanha) kaikki stressi on noussut uudelleen pintaan rytinällä ja tuntuu että vajoan sellaiseen huolten suohon.

Arkielämä tasaista, päihteitä en käytä ja päivärytmi kunnossa. Opiskelen ja käyn töissä, tosin nyt tietty lomalla. Lääkäriltä aiemmin saanut huonosti apua koska pärjään elämässä hyvin. Ma neuvolassa aika, ajattelin siellä puhua asiasta.

Eli tuttua juttua.

Neuvolasta voi ehkä toivottavasti olla apua tai sitten ei. Vähemmästäkin huolestuvat, lasu kyllä tulee kuvioihin mukaan mutta lääkärin apu voi jäädä haaveeksi vain.

Ota kohtaus tyynenä vastaan. Se kestää muutaman minuutin ja on sitten ohi. Ei kannata taistella kohtausta vastaan, se vaan pahentaa tilannetta.

Jos pystyy palstalle kirjoittelemaan, ei kannata hätääntyä, paniikkikohtaus menee ohi. Hengität, paperipussiin tai käsiin, puhut itsellesi rauhoittavasti, tilanne menee ohi. Et sinä vauvaa pudota, vaikka niin luulet. Rauhoittele itseäsi ja vauvaa hyräilemällä tai laulamalla jotain rauhallista. Voitte olla vauvan kanssa lattialla, sieltä ei putoa mihinkään. Istut lattialla, nojaat johonkin ja pidät lasta sylissä, lapsen sylissä pitäminen ja halaaminen rauhoittavat. Pystyt kyllä rauhoittumaan/rauhoittamaan itsesi kotikonstein.

Jos kohtauksia tulee usein ja ne haittaavat elämää, kannattaa hakea apua. Itse en tuossa tilanteessa lähtisi soittelemaan päivystyksiin, en ainakaan vappuaamuna, siellä on aika kaoottista, kun hoitavat kaikkia kännissä itsensä loukanneita.

Sinulla ei ole mitään hätää.

Imetätkö vauvaa? Imettäminen rentouttaa yleensä.

Kannattaa opetella joogaa tulevaisuutta varten. Joogaliikkeet rauhoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella joogaa tulevaisuutta varten. Joogaliikkeet rauhoittavat.

Jooga on tuttua, nyt on ollut piiiitkä tauko. Olen aika liikunnallinen niin sekin kyllä vaikuttaa että liikunta on jäänyt käytännössä kokonaan pois tammikuusta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Imetätkö vauvaa? Imettäminen rentouttaa yleensä.

Osittaisimetys joo, se on sujunut ihan hyvin.

Pahin meni ohi mutta paha olo jäi. Seistessä huimaa ja tuntuu etten näe kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa hiukan, että täällä tuosta noin vaan kehotetaan hakemaan lääkitys, ihan kuin se tapahtuisi vain sormia napsauttamalla. Itse saan aika ajoin pahoja paniikkikohtauksia, mutta ei minullekaan tuosta noin vain ole lääkäri määrännyt mitään kohtauslääkitystä.

Juuri näin. Lääkäriinhän ei tuosta vaan mennä hakemaan mitään.

Monet sanoo että hae apua! Apua saa kun vaan viitsii hakea!

No ei todellakaan mene niin. Ikävä kyllä.

Kokemusta on. Olen ollut psyk hoidon piirissä 13-vuotiaasta asti ja ainut diagnoosi on määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö. Kelan terapiaa en saanut. 13 vuoden jälkeen kellään ei ole mitään kokonaiskuvaa minusta. AP

Aha. Ja susta oli hyvä idea lisääntyä?

Onko sulla itselläsi kokonaiskuvaa itsestäsi?

Mäkin sain joskus paniikkikohtauksen, vauva oli juuri nukahtanut viereeni ja tavallaan tiesin, ettei hänellä ole mitään hätää, mutta silti hätä vauvasta oli suuri (luulin että kuolen paniikkikohtauksen aikana). Se oli ihan hirveää, sain soitettua äidilleni, joka rauhoitteli minua puhelimessa, ja kohtaus meni pikkuhiljaa ohi. Lapsen isä oli tuolloin muualla, ja kohtauksen mentyä kokonaan ohi, sain soitettua hänellekin. Olin itse tuolloin todella pahoissa univeloissa, ja koen että väsymys oli tuolloin yksi laukaiseva tekijä.