Onko sinulla jotain ammattialoja joita et henkilökohtaisesti arvosta?

Typerien lehtijuttujen kirjoittajat. Etenkin sellaiset, jotka eivät kirjoita hyvällä suomenkielellä ovat mielessäni alinta kastia.

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärit.

Joko sulta on kaikki hampaat menneet ?

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Suhtaudun epäilevästi joihinkin talouteen ja lakiin liittyviin ammatteihin. Esimerkiksi finanssiala kokonaisuudessaan on melko epäilyttävä, ja laki- ja veroasioiden ei ehkä tarvitsisi olla niin monimutkaisia ja vahvasti ammattikunnan sisäisiä kuin ne tällä hetkellä ovat. Ehkä monimutkaisista finanssi- ja lakijärjestelmistä on jotain hyötyäkin, mutta en ole ihan vakuuttunut näiden alojen oikeutuksesta nykyisessä laajuudessaan.

Lainsäädännön monimutkaisuus näillä aloilla johtuu yksinkertaisesti siitä, että yritetään taata mahdollisimman monelle henkilölle mahdollisimman monenlaisten eri tosiseikastojen vallitessa mahdollisimman oikeudenmukainen lopputulos. Koska reaalimaailma on täynnä erilaisia tilanteita joista osaa lainsäätäjä ei lakia säätäessä edes pysty ennustamaan, on laki väkisinkin usein monimutkaista. Ilman sitä monimutkaisuutta moni tilanne jäisi lailla säätelemättömäksi, jolloin ne ratkaistaisiin viranomaisten harkintavallalla. Harkintavallan käytön minimoinnin syyt nyt varmaan jokainen ymmärtää.

Mistä tiedämme, kuinka hyvin nämä yritykset tuottaa oikeudenmukaisuutta toimivat? Suomessa on tietenkin tällä hetkellä talous, yhteiskuntarauha ja turvallisuuden tunne hyvällä tai ainakin kohtalaisella tasolla, mutta olisivatko asiat huonommin vai paremmin, jos laki- ja verojärjestelmämme olisi yksinkertainen, tai muuten vain erilainen? Oikeudenmukaisuuden käsite on myös hieman kiistanalainen ja filosofinen oikeudenmukaisuus voi olla ristiriidassa psykologisen oikeudenmukaisuuden tunteen kanssa. Psykologisen oikeudenmukaisuuden tunteen luominen ei välttämättä ole hyvä tai ehkä edes tavoiteltava asia; näennäistietelliset selitykset esimerkiksi eri yhteiskuntaluokkien synnynnäisistä eroista saattoi ruokkia oikeudenmukaisuuden tunnetta luokkayhteiskunnissa, mutta se saattoi myös hidastaa yhteiskunnallista kehitystä ja se voi myös nykyään näyttäytyä melko kyynisenä pienen piirin edun ajamisena.

Myöskään alemman tason toimijoiden harkintaan luottaminen ei aina tuota huonoja tuloksia. Esimerkiksi armeijat tietoisesti soveltavat tehtävätaktiikkana (en ole varma suomennoksesta, englanniksi mission command) tunnettua käsitettä, jossa päämäärän tavoitteen toteuttamisen tarkka tapa jätetään tietoisesti avoimeksi ja harkinnan varaiseksi. Ilmeisesti tämä tuottaa joissakin olosuhteissa hyviä tuloksia.

Harhauduin ehkä vähän sivupoluille, mutta tiivistäen oikeustiede ei näytä olevan tutkivaa tiedettä, eikä se näytä tuottavan verrattavissa olevia tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Myös esimerkiksi lääkärin ammattiin tuntuu liittyvän hieman mystifiointia ja kuumaa ilmaa, vaikka heillä varmasti hyödyllistä osaamista esimerkiksi käytännön hoitotoimenpiteistä tai sairaaloissa ja terveyskeskuksissa toimimisesta onkin. Veikkaisin kuitenkin, että esimerkiksi diagnoosien ja lääkitysten suhteen jotkin vaihtoehtoehtoiset järjestelmät voisivat toimia yhtä hyvin tai paremmin.

Nyt kyllä kiinnostaa tietää, että mitä ovat ne vaihtoehtoiset menetelmät?

Realistisia vaihtoehtoisia tapoja määrätä lääkkeitä ja diagnosoida ihmisiä tulee mieleeni ainakin kaksi, joista ainakin toisen uskon olevan melko varteenotettava. Ensimmäinen olisi, että ihmiset saisivat itse tilata haluamiaan lääkkeitä ja tunnustaa mahdolliset sairautensa, ja virallisen lääkärin rooli olisi vain neuvonantajana. En usko, että tämä olisi välttämättä nykyistä parempi tapa, mutta on ihan mielenkiintoista miettiä, mitä tapahtuisi, jos lääkkeiden myynti vapautettaisiin.

Toinen tapa olisi diagnosoida ihmisiä ja määrätä lääkkeitä puhtaasti tilastotieteelliseltä pohjalta. Kasvotusten tapaamisesta saatavan yleisvaikutelman sijaan asiakkaat voitaisiin pelkistää ennustusvoimaisimpiin tekijöihinsä, ja lääkkeiden määräys ja diagnoosit tehtäisiin lopputulemien mukaan määritellyn algoritmin mukaan. Tämä algoritmi voi olla tekoäly, tai myös jotakin yksinkertaisempaa. Vaikka lääkärit ovatkin varmasti fiksuja ihmisiä, ja ihmisten kohtaamisessa kerääntyy paljon tietoa, niin yleinen trendi näyttäisi olevan, että ihmiset eivät tälläisissä toistuvissa ennustamistapauksissa pärjää joskus yksinkertaisillekkaan algoritmeille.

Vierailija kirjoitti:

Mene Twitchiin ja kato mikä Amouranth tms. olikaan. Lilluu stringibikinit päällä pyllistellen jossain puhallettavassa uima-altaassa. Tälle 7000 subia eli kertaa 4,99€ ja tästä twitch vie puolet eikä tee kun 17500€/kk. Miksi käyn edes töissä tai edes opiskelin?

Googletin tuon Instan. Ai juma mikä nainen! Tuo on kyllä rahansa ansainnut ♡

”Terveydenhoidon parissa työskentelevät on alinta peetä.”

”Mutta niin vain he ovat niitä jotka loppujen lopuksi pitävät huolta sinunkin terveydestäsi.”

Voi olla. Tai sitten ne murhaa sut..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliitikkojen arvostus on kyllä aika matalalla, kun seuraa sitä teatteria, jossa tärkeintä on turvata oma jatkopaikka ja toisena ajaa oman puoleen, ei kannattajien, etua. Kunnallispolitiikka on kähmintää, hyvä veli - verkostoja ja korruptiota.

Puhelinmyyjiä sen sijaan arvostan, tekevät rankkaa työtä huonolla palkalla.

Politikko ei ole ammatti.  Se on määräaikainen luottamustehtävä.

On kuitenkin henkilöitä, jotka työllistyvät koko työikänsä politiikkoina ja joilla ei ole muuta ammattia. Ylioppilaspohjalta jopa.

Monen muun ammatin työt ovat myös määräaikaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka elättää itsensä ja perheensä työnteolla ansaitsee arvostusta, toisin kuin tuilla keinottelevat loiset

Tämä on kyllä totta, mutta itse arvostan kuitenkin tiettyjä ammatteja enemmän kuin muita. En esimerkisi juurikaan arvosta ammattina kokkia, lastenhoitajaa, siivoojaa... Arvostan kyllä heidän työtään todella paljon, siitä ei ole kyse. Lastenhoitajien työtä varsinkin! Se on todella tärkeää! Mutta ammattina... kaikki vanhemmat osaavat hoitaa lapsia vaikka eivät tee sitä työkseen, ihmiset yleensä laittavat itselleen ja perheelleen ruokaa vaikka eivät ole kokkeja (monet jopa todella hyvää ruokaa) ja kaikki varmaan myös siivoavat kotiaan vaikka eivät ole siivoojia ammatiltaan. Minusta ”ammatti” viittaa erityiseen osaamiseen jota muilla ei ole, ”työ” on eri juttu, ja sitä voi kyllä tehdä vaikka ei olisi yhtään mitään ammattia, ja arvostan siis kyllä kaikkea työtä.

Mietitäänpä sitten yhdessä miten kokin työ ja kotona kokkaaminen eroavat toisistaan. Kokin täytyy hallita erikoisruokavaliot, hygieniahommelit, ruokaa tehdään aivan eri määriä kuin kotona ja mitä näitä nyt äkkiseltään tulee mieleen. Entäs lastenhoitaja sitten. Oletko ihan vakavissasi? Jättäisitkö lapsesi kenelle tahansa äidille tai isälle hoitoon? Pätevöittääkö omien lasten kasvattaminen sinusta hoitotyöhön? Ja sitten siivoushommat. Mahtaisiko se siivoaminen vaikkapa sairaalassa olla eri homma kuin oman olkkarin imuroiminen?  Kaikki nuo mainitsemasi ammatit ovat ihan oikeita ammatteja ja se mitä kotona puuhaillaan, on täysin eri asia kuin työn tekeminen ammatikseen. Kas kun ne kokit ja lastenhoitajat ja siivoojatkin ovat koulutettuja ihmisiä. 

  Mutta jos tätä samaa linjaa nyt jatketaan, niin mites muusikko, taksikuski, hieroja, kampaaja, leipuri, ompelija, mekaanikko? Kyllähän sitä nyt itse kukin kotona soittelee ilokseen ja suihkussakin laulaa ihan varmasti. Ja ajokortti nyt on lähes kaikilla. Eikä nyt ole isokaan homma hieraista kumppanin hartiat, leipoa sämpylöitä, lyhentää verhot ja vaihtaa autoon talvirenkaat? 

Vierailija kirjoitti:

Keltainen lehdistö on ammattiala joka ei nauti minun arvostustani. Tuntuu siltä, että mikään inhimillinen kärsimys ei ole niin suuri, etteikö siitä voisi vetää talonkorkuista kohulööppiä ja lyödä lisää puukkoa jo valmiiksi kärsineiden kylkeen.

Tämän vuoksi on ihan ok, jos joku piripää puukottaisi muutaman Sanomatalon miestoimittajan (nämä yleensä pahempia kuin naistoimittajat).

Somen influensserit eli vaikuttajat eli piilomainostajat. Toinen ryhmä, jota en arvosta: yksityisetsivät. Homma perustuu ihmisten yksityisyyden ja turvallisuuden myymiseen rahasta, ja on luonteeltaan pelkkää vainoamista ja valehtelua, joka yritystoiminnaksi tosin kätketään. Ja kukaan ei valvo, toisin kuin poliisin toimia sentään jossain määrin valvotaan. Esimerkiksi yksi etsivä tuomittiin, kun selvitti rahasta väkivaltaista ex-puolisoa ns. maan alle kadonneen naisen uuden osoitteen tälle hullulle exälle.