Tunnetko ihmisiä, jotka ovat auktoriteettivastaisia? Mistä arvelet heidän asenteensa johtuvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.

Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.

Voin vain kuvitella kuinka rasittavana opettajat pitävät lastani, wilma viestien perusteella erittäin rasittavana.

Olen kasvattanut lasta parhaani mukaan ja sanktioita noista tulee ja puhuttu on sadat kerrat.

Lapsen isä on auktoriteettivastainen ja osaa olla todella huonokäytöksinen. Isä on pikkuhiljaa häipynyt kuvioista, aikasemmin oli yhteishuoltajuus. Mutta kaikki syyhän on mussa tietenkin. Isä ei ole yhen yhteen wilmaviestiin vastannut viiteen vuoteen vaikka saa kaikki samanlailla kuin minäkin.

Niin ja mukavaa muutenkin on ollut korjailla isän kasvatuksen jälkiä, normaaleista käytöstavoista alkaen. Tottakai poika otti mieluummin isästä mallia ja häntä usko.

Mutta nää on näitä elämänvalintoja. Iteppä puolisoni silloin joskus nuorena valitsin.

Auktoriteettivastaisuutta on monenlaista. Naŧsisaksassa auktoriteettivastaiset pelastivat juuŧalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.

Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.

Voin vain kuvitella kuinka rasittavana opettajat pitävät lastani, wilma viestien perusteella erittäin rasittavana.

Olen kasvattanut lasta parhaani mukaan ja sanktioita noista tulee ja puhuttu on sadat kerrat.

Lapsen isä on auktoriteettivastainen ja osaa olla todella huonokäytöksinen. Isä on pikkuhiljaa häipynyt kuvioista, aikasemmin oli yhteishuoltajuus. Mutta kaikki syyhän on mussa tietenkin. Isä ei ole yhen yhteen wilmaviestiin vastannut viiteen vuoteen vaikka saa kaikki samanlailla kuin minäkin.

Niin ja mukavaa muutenkin on ollut korjailla isän kasvatuksen jälkiä, normaaleista käytöstavoista alkaen. Tottakai poika otti mieluummin isästä mallia ja häntä usko.

Mutta nää on näitä elämänvalintoja. Iteppä puolisoni silloin joskus nuorena valitsin.

Suosittelen keskittymään siihen, mihin voit vaikuttaa ja unohtamaan katkeruuden. Turha uhrata ajatuksia siihen, mihin et voi vaikuttaa.

Itse olen auktoriteettivastainen, kun kohta 50 vuotta on opetettu elämään siivosti, kouluttautumaan, tekemään aina parhaansa, olemaan ahkera, tekemään työtä, työtä, työtä. työtä vaikka ilmaiseksi että kokemus kerttyy ja saa lopulta hyväpalkkaisen työpaikan, olemaan käyttämättä rahaa mihinkään, säästämäänä, säästämään, säästämään, hankkimaan omistusasunnon ja turvaamaan tulevaisuutensa ja lapsien tulevaisuuden, käymään kirkossa ja olemaan kunnollinen, pitämään huolta lähimmäisistä, äänestämään vaaleissa... ja mitä auktoriteetit nyt sanovat: olet paha ihminen, intersektionaalisesti täyttä kuraa, mene pois, ole hiljaa ja anna keräämäsi rahat meille. Väärin teit, kun tottelit vanhempiasi, etuoikeutettu sontakasa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi tämä on osittain persoonallisuuteen liittyvä, synnynnäinen piirre. Pakko myöntää nyt kun omista lapsista on näkynyt jo heti taaperoiästä tämä. Ovat täysin erilaisia tässä asiassa.

erilaisia keskenään vai erilaisia kuin sinä?

Erilaisia keskenään siis. Muistaakseni tunnollisuus liittyy pysyviin persoonallisuuspiirteisiin, onkohan tämä auktoritoriteettien kunnioittaminen/vastustaminen osa tunnollisuutta? Jos miettii esim. vaikka koronaa, silloinhan osa tekee kaikkensa tunnollisesti ja kuuliaisesti ja osalle vaikea totella mitään suoraan, vaan vängätään ja kyseenalaistetaan...

Persoonallisuushan ei ole synnynnäinen ominaisuus. Persoonallisuus ei ole valmis vielä lapsena. Ympäristö muokkaa persoonallisuutta.

Tietyt persoonallisuuspiirteet ovat kyllä synnynnäisiä ja osin aika pysyviäkin, vaikka ympäristö voi paljon muokatakin ja vaikuttaa, millä tavalla ne tulee ihmisessä esiin.

Onko sulla lapsia? Katso niitä. Joissain asioissa se on ihan kuin jompikumpi teistä vanhemmista. Toisessa asiassa ei niinkään. Tai sitten jotkut saattavat olla lähes kaikessa miniversio vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monessa auktoriteettivastaisessa on se hauska puoli, että he itse kuitenkin kannattavat todella kovaa kuria muille :D

Asia on täysin päinvastoin. Auktoriteettien sanaan kirjaimellisesti uskovat vaativat kaikkia uskomaan. Ja jos joku ei noudata kirjaimellisesti kaikkea, mitä ylhäältä sanellaan, auktoriteettiuskovainen on valmis lynkkaamaan hänet.

Esimerkkinä täältä:

Hallitus _suosittelee_ maskia. Auktoriteettiuskovainen karjuu naama punaisena PAKKO !

Millaisissa muissa asioissa sinun on hankalaa suhtautua tyynesti virallisten tahojen tekemiin suosituksiin?

Kyse ei ole minun suhtautumisestani. Kyse on auktoriteettiuskovaisten pakonomaisesta suhtautumisesta suosituksiin. Suositus voi olla hyvä ja looginen, mutta se ei silti ole pakko. Ihan esimerkkinä otin tuon maskiasian. Tässä maassa on ilmaa niin paljon, että ihmisten lähellä ei ole pakko olla. Välimatkan pitämistä muihin ihmisiin oli myös suosituksena ja se on itseasiassa juuri sitä, mitä suomalainen tekee jatkuvasti. Minulla ei ole mitään vaikeutta pitää vaikka viiden metrin välimatkaa muihin, missä tahansa sitten liikunkaan. Ja loogisesti ajateltuna välimatka on parempi suoja, kuin maski.

Nyt pitää ottaa huomioon se, että minä en ole auktoriteettivastainen, mutta minä ymmärrän sanojen "pakko" ja "suositus" eron ja se asia tuntuu olevan auktoriteettiuskovaiselle ylivoimainen ymmärrettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.

Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.

Voin vain kuvitella kuinka rasittavana opettajat pitävät lastani, wilma viestien perusteella erittäin rasittavana.

Olen kasvattanut lasta parhaani mukaan ja sanktioita noista tulee ja puhuttu on sadat kerrat.

Lapsen isä on auktoriteettivastainen ja osaa olla todella huonokäytöksinen. Isä on pikkuhiljaa häipynyt kuvioista, aikasemmin oli yhteishuoltajuus. Mutta kaikki syyhän on mussa tietenkin. Isä ei ole yhen yhteen wilmaviestiin vastannut viiteen vuoteen vaikka saa kaikki samanlailla kuin minäkin.

Niin ja mukavaa muutenkin on ollut korjailla isän kasvatuksen jälkiä, normaaleista käytöstavoista alkaen. Tottakai poika otti mieluummin isästä mallia ja häntä usko.

Mutta nää on näitä elämänvalintoja. Iteppä puolisoni silloin joskus nuorena valitsin.

Suosittelen keskittymään siihen, mihin voit vaikuttaa ja unohtamaan katkeruuden. Turha uhrata ajatuksia siihen, mihin et voi vaikuttaa.

Tuo on kyllä totta. Yritys on kova unohtaa ja keskittyä tähän hetkeen mutta valitettavasti se ei ole aina niin helppoa kun asia tulee niin usein vastaan käytännössä.

Nuoruusvuosien poikaystäväni isä oli lähtenyt kun poikaystävä oli vielä lapsi, äiti oli alkoholisoitunut eikä hänellä ollut ketään kuka oikeasti piti jöötä. Ei ollut koskaan tottunut kuuntelemaan ketään tai ottamaan ohjeita muilta.

Hyvä sydän, mutta aivan mahdoton kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi tämä on osittain persoonallisuuteen liittyvä, synnynnäinen piirre. Pakko myöntää nyt kun omista lapsista on näkynyt jo heti taaperoiästä tämä. Ovat täysin erilaisia tässä asiassa.

erilaisia keskenään vai erilaisia kuin sinä?

Erilaisia keskenään siis. Muistaakseni tunnollisuus liittyy pysyviin persoonallisuuspiirteisiin, onkohan tämä auktoritoriteettien kunnioittaminen/vastustaminen osa tunnollisuutta? Jos miettii esim. vaikka koronaa, silloinhan osa tekee kaikkensa tunnollisesti ja kuuliaisesti ja osalle vaikea totella mitään suoraan, vaan vängätään ja kyseenalaistetaan...

Persoonallisuushan ei ole synnynnäinen ominaisuus. Persoonallisuus ei ole valmis vielä lapsena. Ympäristö muokkaa persoonallisuutta.

Tietyt persoonallisuuspiirteet ovat kyllä synnynnäisiä ja osin aika pysyviäkin, vaikka ympäristö voi paljon muokatakin ja vaikuttaa, millä tavalla ne tulee ihmisessä esiin.

Onko sulla lapsia? Katso niitä. Joissain asioissa se on ihan kuin jompikumpi teistä vanhemmista. Toisessa asiassa ei niinkään. Tai sitten jotkut saattavat olla lähes kaikessa miniversio vanhemmistaan.

Kyllä jokainen lapsi on ihan oma itsensä, ei vanhempien kopio. Tervettä persoonallisuuden kehitystä ja yhteiskuntaan sopeutumista kannattaa tukea kunkin lapsen temperamentille sopivilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.

Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.

Voin vain kuvitella kuinka rasittavana opettajat pitävät lastani, wilma viestien perusteella erittäin rasittavana.

Olen kasvattanut lasta parhaani mukaan ja sanktioita noista tulee ja puhuttu on sadat kerrat.

Lapsen isä on auktoriteettivastainen ja osaa olla todella huonokäytöksinen. Isä on pikkuhiljaa häipynyt kuvioista, aikasemmin oli yhteishuoltajuus. Mutta kaikki syyhän on mussa tietenkin. Isä ei ole yhen yhteen wilmaviestiin vastannut viiteen vuoteen vaikka saa kaikki samanlailla kuin minäkin.

Niin ja mukavaa muutenkin on ollut korjailla isän kasvatuksen jälkiä, normaaleista käytöstavoista alkaen. Tottakai poika otti mieluummin isästä mallia ja häntä usko.

Mutta nää on näitä elämänvalintoja. Iteppä puolisoni silloin joskus nuorena valitsin.

Suosittelen keskittymään siihen, mihin voit vaikuttaa ja unohtamaan katkeruuden. Turha uhrata ajatuksia siihen, mihin et voi vaikuttaa.

Tuo on kyllä totta. Yritys on kova unohtaa ja keskittyä tähän hetkeen mutta valitettavasti se ei ole aina niin helppoa kun asia tulee niin usein vastaan käytännössä.

Ymmärrän. Kannattaa etsiä jutteluapua, jos asia tuntuu liian raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monessa auktoriteettivastaisessa on se hauska puoli, että he itse kuitenkin kannattavat todella kovaa kuria muille :D

Asia on täysin päinvastoin. Auktoriteettien sanaan kirjaimellisesti uskovat vaativat kaikkia uskomaan. Ja jos joku ei noudata kirjaimellisesti kaikkea, mitä ylhäältä sanellaan, auktoriteettiuskovainen on valmis lynkkaamaan hänet.

Esimerkkinä täältä:

Hallitus _suosittelee_ maskia. Auktoriteettiuskovainen karjuu naama punaisena PAKKO !

Millaisissa muissa asioissa sinun on hankalaa suhtautua tyynesti virallisten tahojen tekemiin suosituksiin?

Kyse ei ole minun suhtautumisestani. Kyse on auktoriteettiuskovaisten pakonomaisesta suhtautumisesta suosituksiin. Suositus voi olla hyvä ja looginen, mutta se ei silti ole pakko. Ihan esimerkkinä otin tuon maskiasian. Tässä maassa on ilmaa niin paljon, että ihmisten lähellä ei ole pakko olla. Välimatkan pitämistä muihin ihmisiin oli myös suosituksena ja se on itseasiassa juuri sitä, mitä suomalainen tekee jatkuvasti. Minulla ei ole mitään vaikeutta pitää vaikka viiden metrin välimatkaa muihin, missä tahansa sitten liikunkaan. Ja loogisesti ajateltuna välimatka on parempi suoja, kuin maski.

Nyt pitää ottaa huomioon se, että minä en ole auktoriteettivastainen, mutta minä ymmärrän sanojen "pakko" ja "suositus" eron ja se asia tuntuu olevan auktoriteettiuskovaiselle ylivoimainen ymmärrettäväksi.

Täytyy sanoa, että olet varmaan oikeassa sen tulkinnan suhteen, että moni auktoriteetteja uskova on aikamoinen kontrollihirmu. Itsekin olin. Ja huomaan monessa sukulaisessa samaa. Mitä enemmän tottelee sääntöjä, sitä enemmän vahtaa, että muut tekevät samoin. Eli joku turvallisuuden tunne, kontrolli, säännöt tuovat turvaa...?

Mutta olen paljon oppinut itse siitä poliisiroolista pois. Vaikka kuuliainen ja tunnollinen olen edelleen ja sääntöjä (myös useimmiten suosituksiakin) noudatan.

51= ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monessa auktoriteettivastaisessa on se hauska puoli, että he itse kuitenkin kannattavat todella kovaa kuria muille :D

Asia on täysin päinvastoin. Auktoriteettien sanaan kirjaimellisesti uskovat vaativat kaikkia uskomaan. Ja jos joku ei noudata kirjaimellisesti kaikkea, mitä ylhäältä sanellaan, auktoriteettiuskovainen on valmis lynkkaamaan hänet.

Esimerkkinä täältä:

Hallitus _suosittelee_ maskia. Auktoriteettiuskovainen karjuu naama punaisena PAKKO !

Millaisissa muissa asioissa sinun on hankalaa suhtautua tyynesti virallisten tahojen tekemiin suosituksiin?

Kyse ei ole minun suhtautumisestani. Kyse on auktoriteettiuskovaisten pakonomaisesta suhtautumisesta suosituksiin. Suositus voi olla hyvä ja looginen, mutta se ei silti ole pakko. Ihan esimerkkinä otin tuon maskiasian. Tässä maassa on ilmaa niin paljon, että ihmisten lähellä ei ole pakko olla. Välimatkan pitämistä muihin ihmisiin oli myös suosituksena ja se on itseasiassa juuri sitä, mitä suomalainen tekee jatkuvasti. Minulla ei ole mitään vaikeutta pitää vaikka viiden metrin välimatkaa muihin, missä tahansa sitten liikunkaan. Ja loogisesti ajateltuna välimatka on parempi suoja, kuin maski.

Nyt pitää ottaa huomioon se, että minä en ole auktoriteettivastainen, mutta minä ymmärrän sanojen "pakko" ja "suositus" eron ja se asia tuntuu olevan auktoriteettiuskovaiselle ylivoimainen ymmärrettäväksi.

Nyt ei olla enää otsikon aiheessa.

Auktoriteettivastaisilla meni sata vuotta, että lampaat uskoi maan kiertävän aurinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi tämä on osittain persoonallisuuteen liittyvä, synnynnäinen piirre. Pakko myöntää nyt kun omista lapsista on näkynyt jo heti taaperoiästä tämä. Ovat täysin erilaisia tässä asiassa.

erilaisia keskenään vai erilaisia kuin sinä?

Erilaisia keskenään siis. Muistaakseni tunnollisuus liittyy pysyviin persoonallisuuspiirteisiin, onkohan tämä auktoritoriteettien kunnioittaminen/vastustaminen osa tunnollisuutta? Jos miettii esim. vaikka koronaa, silloinhan osa tekee kaikkensa tunnollisesti ja kuuliaisesti ja osalle vaikea totella mitään suoraan, vaan vängätään ja kyseenalaistetaan...

Persoonallisuushan ei ole synnynnäinen ominaisuus. Persoonallisuus ei ole valmis vielä lapsena. Ympäristö muokkaa persoonallisuutta.

Tietyt persoonallisuuspiirteet ovat kyllä synnynnäisiä ja osin aika pysyviäkin, vaikka ympäristö voi paljon muokatakin ja vaikuttaa, millä tavalla ne tulee ihmisessä esiin.

Onko sulla lapsia? Katso niitä. Joissain asioissa se on ihan kuin jompikumpi teistä vanhemmista. Toisessa asiassa ei niinkään. Tai sitten jotkut saattavat olla lähes kaikessa miniversio vanhemmistaan.

Kyllä jokainen lapsi on ihan oma itsensä, ei vanhempien kopio. Tervettä persoonallisuuden kehitystä ja yhteiskuntaan sopeutumista kannattaa tukea kunkin lapsen temperamentille sopivilla tavoilla.

Lapsi voi joissain tapauksissa olla hyvinkin paljon vanhemman kopio, joillakin se perimä vaikuttaa niin vahvasti. Toki lapselle tulee antaa tilaa kasvaa omana yksilönä, siitä tässä ei ollutkaan kyse. Mutta on ällistyttävää kerta toisensa jälkeen ihastua niihin pieniin asioihin, joissa löytää yhteyttä eri sukulaisten kesken. Jopa minimaalisen pieni ilme, ele, asento: "aivan kuin isänsä!" "Edesmenneellä tädillä oli tapana juuri noin..!"

On se ihmeellistä.

He ovat ongelmatapauksia. En halua olla tekemisissä. Heillä on myös muita ongelmia kuin auktoriteettivastaisuus.

Onko muilla auktoriteettivastaisilla korkea äo? Onkohan sitä tutkittu? Olen tuo kahden täysin erilaisen lapsen äiti ja täytyy sanoa, että tämä kapinallisempi on tutkitustikin erittäin älykäs ja huomattavan nopea oppimaan uutta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä monessa auktoriteettivastaisessa on se hauska puoli, että he itse kuitenkin kannattavat todella kovaa kuria muille :D

Olen huomannut saman.

Itselläni on ongelmia auktoriteettien kanssa vain ainoastaan silloin jos he ovat ylimielisiä ja ajattelevat että heitä ei voi kyseenalaistaa laisinkaan, koska he ovat muka aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.

Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.

Voin vain kuvitella kuinka rasittavana opettajat pitävät lastani, wilma viestien perusteella erittäin rasittavana.

Olen kasvattanut lasta parhaani mukaan ja sanktioita noista tulee ja puhuttu on sadat kerrat.

Lapsen isä on auktoriteettivastainen ja osaa olla todella huonokäytöksinen. Isä on pikkuhiljaa häipynyt kuvioista, aikasemmin oli yhteishuoltajuus. Mutta kaikki syyhän on mussa tietenkin. Isä ei ole yhen yhteen wilmaviestiin vastannut viiteen vuoteen vaikka saa kaikki samanlailla kuin minäkin.

Niin ja mukavaa muutenkin on ollut korjailla isän kasvatuksen jälkiä, normaaleista käytöstavoista alkaen. Tottakai poika otti mieluummin isästä mallia ja häntä usko.

Mutta nää on näitä elämänvalintoja. Iteppä puolisoni silloin joskus nuorena valitsin.

Toivottavasti et tee sitä virhettä, että toistuvasti tiuskit pojalle : "Olet samanlainen kuin isäsi! Isäsi oli juuri tuollainen... siksi susta on tullut tuollainen. Isä on kasvattanut väärin!"

Tue mielummin terveää kasvua ja kehitystä. Älä anna pojalle viestiä, että hän on jotenkin viallinen. Äläkä mustamaalaa isäänsä hänelle.