Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat auktoriteettivastaisia? Mistä arvelet heidän asenteensa johtuvan?
30.04.2021 |
Mitä tunteita heidän asenteensa sinussa herättää?
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.
Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.
Teetkö yhteistyötä vanhempien kanssa? Vai mennäänkö "täällä määrään minä" -asenteella? Molemmista opettajista löytyy kokemusta.
Ei kai vanhempi ole samanveroinen kuin opettaja? Silloinhan kaikki ovat yhtäläisesti opettajia.
Silloin aikoinaan kun pääsin intistä pois, niin sen jälkeen olin auktoriteettivastainen jonkun aikaa. Syytä ei varmaan tarvitse perustella.
Mutta aika pian se sitten laantui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.
Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.
Teetkö yhteistyötä vanhempien kanssa? Vai mennäänkö "täällä määrään minä" -asenteella? Molemmista opettajista löytyy kokemusta.
Ei kai vanhempi ole samanveroinen kuin opettaja? Silloinhan kaikki ovat yhtäläisesti opettajia.
Aivan varmasti vanhempi on "samanveroinen" lasta koskevissa asioissa. Opetukseen en puutu, mutta kasvatukselliseen puoleen kylläkin. Ja se on ainoa järkevä lähtökohta lapsenkin kannalta, että koulu ja vanhemmat toimivat yhteistyössä. Yleensä ei ole ollut mitään ongelmia, mutta sitten toisinaan on näitä opettajia, jotka kuvittelevat omasta asemastaan mahdottomia.
Jätän nyt pois "auktoriteettivastaiset" ja keskityn auktoriteettivastaisiin. Tämä piirrehän ei ole sellainen että ihminen voi sen päättää ottaa itselleen, vaan se tulee ihmisestä luonnostaan. Kaikki nämä jotka ovat tulleet siihen tulokseen että alkavat nyt olmaan tällaisia, ovat "auktoriteettivastaisia".
Ehkä hauskin kombo on vanhemmat jotka ovat erittäin auktoriteettimyönteisiä, ja heidä kaksi lastaan joista toinen on vastainen, ja toinen ei. Keskustelusta ei tule mitään kun vanhempi selittelee ja myötäilee "kyllä pitäisi nyt uskoa auktoriteettiä" ja ja lapsi vänkää kaikki asat täysin toisin päin.
Oma äitini on luokkaa "kyllä viisaammat tietää, ja meidän on heidän tahtonsa mukaan toimittava". Hän myös ajattelee että ihmisen oma vika on, ihan vauvasta vaariin kaikki mikä elämässä tapahtuu (kyllä, myös se että tulin ahdistelluksi nuorempana, senkin olisi voinut välttää jollain auktoriteetteihin uskomalla ja tottelemalla) ja että "meitä viisaammat" kyllä tietävät mikä meidän parhaaksi on, ja tämä koskee siis ihan kaikkea. Mm poliisi ei voi äitini tehdä rikoksia, ja jos poliisi vaikka pah.pitelisi vaimonsa, se olisi ihan varmasti vaimon oma vika, koska poliisi on auktoriteetti joka toimii aina muiden hyväksi ylemmällä tietämyksellään.
Tuntemani auktoriteettivastaiset eivät pysty toimimaan itseään vastaan missään tilanteessa, vaan heillä on korkea ja järkkymätön oikeudenmukaisuuden taju. Luonnollisesti auktoriteetivastaisuus ei koske järkevää toimintaa, esim. että varkaat laitetaan vankilaan, vaan se tulee esiin silloin kun järki ja oikeudenmukaisuus sotii auktoriteettia vastaan. Nämä ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, freelancereita, yrittäjiä jne. Saavat itse päättää mitä tekevät ja saavat tehdä oman tunnon mukaan, sopii heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä monessa auktoriteettivastaisessa on se hauska puoli, että he itse kuitenkin kannattavat todella kovaa kuria muille :D
Asia on täysin päinvastoin. Auktoriteettien sanaan kirjaimellisesti uskovat vaativat kaikkia uskomaan. Ja jos joku ei noudata kirjaimellisesti kaikkea, mitä ylhäältä sanellaan, auktoriteettiuskovainen on valmis lynkkaamaan hänet.
Esimerkkinä täältä:
Hallitus _suosittelee_ maskia. Auktoriteettiuskovainen karjuu naama punaisena PAKKO !
Millaisissa muissa asioissa sinun on hankalaa suhtautua tyynesti virallisten tahojen tekemiin suosituksiin?
Kyse ei ole minun suhtautumisestani. Kyse on auktoriteettiuskovaisten pakonomaisesta suhtautumisesta suosituksiin. Suositus voi olla hyvä ja looginen, mutta se ei silti ole pakko. Ihan esimerkkinä otin tuon maskiasian. Tässä maassa on ilmaa niin paljon, että ihmisten lähellä ei ole pakko olla. Välimatkan pitämistä muihin ihmisiin oli myös suosituksena ja se on itseasiassa juuri sitä, mitä suomalainen tekee jatkuvasti. Minulla ei ole mitään vaikeutta pitää vaikka viiden metrin välimatkaa muihin, missä tahansa sitten liikunkaan. Ja loogisesti ajateltuna välimatka on parempi suoja, kuin maski.
Nyt pitää ottaa huomioon se, että minä en ole auktoriteettivastainen, mutta minä ymmärrän sanojen "pakko" ja "suositus" eron ja se asia tuntuu olevan auktoriteettiuskovaiselle ylivoimainen ymmärrettäväksi.
Täytyy sanoa, että olet varmaan oikeassa sen tulkinnan suhteen, että moni auktoriteetteja uskova on aikamoinen kontrollihirmu. Itsekin olin. Ja huomaan monessa sukulaisessa samaa. Mitä enemmän tottelee sääntöjä, sitä enemmän vahtaa, että muut tekevät samoin. Eli joku turvallisuuden tunne, kontrolli, säännöt tuovat turvaa...?
Mutta olen paljon oppinut itse siitä poliisiroolista pois. Vaikka kuuliainen ja tunnollinen olen edelleen ja sääntöjä (myös useimmiten suosituksiakin) noudatan.
Kyllä, juuri tätä tarkoitin. Ilman sokeaa auktoriteettiuskoa maailman hirmuhallitsijat eivät olisi pystyneet saavuttamaan asemaansa. Sokea usko sulkee logiikan pois. Jos ihminen ei uskoltaan kykene itsenäiseen ajatteluun, hänestä tulee auktoriteetin marionetti, mikä tietysti on kaikkien valtaa pitävien tavoite.
Kun kansalaisen oikeudesta elää itsenäisenä ihmisenä omaa elämäänsä nipsaistaan pois pala sieltä, toinen täältä, hän jossain vaiheessa on täydellisen kontrollin alainen, omasta ajattelusta vapautettu systeemin robotti. Ja kun se kaikki tapahtuu siksi, että kansalaiset haluavat sen tapahtuvan, dystopian ovi aukeaa.
Laki määrittelee säännöt, mitkä ovat myös kansalaisen turva. Täydellinen kontrolli on jotain muuta, kuin laki. Se on totalitaarisen hallinnon väline alistaa ihminen, poistaa yksilöltä se ihmisarvo, mikä meillä (vielä) on. Ja täysin kyseenalaistamaton auktoriteettiusko mahdollistaa sen toteutumisen. Tästä asiasta historia kertoo omaa karua kieltään. Se toimii aikansa, kunnes kapinamieli kansassa herää.
Einsteinin sanoin : “The definition of insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results".
Asia saattaa olla niin, että enemmistö ihmisistä on uskon varassa eläviä.
Jos meille tulisi hallitsija, joka tekisi osasta ihmisiä orjia, niin epäilen, että vähemmistö taistelisi vastaan ja enemmistö alistuisi. Isot ihmisjoukot ovat alistuvia. Tämän vuoksi kaikista ei ole esimerkiksi johtajiksi, kun moni ei halua tai osaa tarkastella koko johtajuutta kriittisesti. Useimmille ihmisistä riittää, että oma arki toimii ja itse pysyy elossa. Siihen asti ymmärrys riittää. Platon näki jo tämän asian, eikä mikään historiassa ole kumonnut Platonin valtio-oppia.
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt pois "auktoriteettivastaiset" ja keskityn auktoriteettivastaisiin. Tämä piirrehän ei ole sellainen että ihminen voi sen päättää ottaa itselleen, vaan se tulee ihmisestä luonnostaan. Kaikki nämä jotka ovat tulleet siihen tulokseen että alkavat nyt olmaan tällaisia, ovat "auktoriteettivastaisia".
Ehkä hauskin kombo on vanhemmat jotka ovat erittäin auktoriteettimyönteisiä, ja heidä kaksi lastaan joista toinen on vastainen, ja toinen ei. Keskustelusta ei tule mitään kun vanhempi selittelee ja myötäilee "kyllä pitäisi nyt uskoa auktoriteettiä" ja ja lapsi vänkää kaikki asat täysin toisin päin.
Oma äitini on luokkaa "kyllä viisaammat tietää, ja meidän on heidän tahtonsa mukaan toimittava". Hän myös ajattelee että ihmisen oma vika on, ihan vauvasta vaariin kaikki mikä elämässä tapahtuu (kyllä, myös se että tulin ahdistelluksi nuorempana, senkin olisi voinut välttää jollain auktoriteetteihin uskomalla ja tottelemalla) ja että "meitä viisaammat" kyllä tietävät mikä meidän parhaaksi on, ja tämä koskee siis ihan kaikkea. Mm poliisi ei voi äitini tehdä rikoksia, ja jos poliisi vaikka pah.pitelisi vaimonsa, se olisi ihan varmasti vaimon oma vika, koska poliisi on auktoriteetti joka toimii aina muiden hyväksi ylemmällä tietämyksellään.
Tuntemani auktoriteettivastaiset eivät pysty toimimaan itseään vastaan missään tilanteessa, vaan heillä on korkea ja järkkymätön oikeudenmukaisuuden taju. Luonnollisesti auktoriteetivastaisuus ei koske järkevää toimintaa, esim. että varkaat laitetaan vankilaan, vaan se tulee esiin silloin kun järki ja oikeudenmukaisuus sotii auktoriteettia vastaan. Nämä ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, freelancereita, yrittäjiä jne. Saavat itse päättää mitä tekevät ja saavat tehdä oman tunnon mukaan, sopii heille.
Samaa mieltä siitä, että on synnynnäistä se suhtautuminen auktoriteetteihin, mutta kyllähän ympäristöllä on osansa tähän piirteen muovautumiseen.
Esim sinun esimerkissä auktoriteettimyönteiset vanhemmat ovat ymmärtäneet toisiaan ja tukeneet tätä piirrettä toisessa. Jos he olisivat valinneet vastakohdan kumppanikseen, heidän ajatusmaailma olisi saattanut laajentua. Tai sitten ei. Yhtä kaikki, he eivät ole osannet toimia kapinallisemman lapsen kasvattajina, eivät ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, se on heille vieras. Joten he vaan tuputtavat "näin tehdään, koska näin kuuluu tehdä" - ajatusmallia, jolloin (en tiedä, mutta luulisin) lapsen kapinahenkisyys vain kasvaa entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana törmään silloin tällöin. Eli vanhemmat jotenkin auktoriteettivastaisia ja heijastuu kyllä lapsiin. Työni kannalta erittäin ärsyttävää.
Ja arvostan kyllä sitä että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä ole lampaita (itsekin koen kuuluvani tähän porukkaa ), mutta sellainen yhteiskunnan, sen instituutioiden ja sääntöjen jatkuva kyseenalaistaminen ja se että mikään ei koske heitä on todella rasittavaa.
Teetkö yhteistyötä vanhempien kanssa? Vai mennäänkö "täällä määrään minä" -asenteella? Molemmista opettajista löytyy kokemusta.
Ei kai vanhempi ole samanveroinen kuin opettaja? Silloinhan kaikki ovat yhtäläisesti opettajia.
Aivan varmasti vanhempi on "samanveroinen" lasta koskevissa asioissa. Opetukseen en puutu, mutta kasvatukselliseen puoleen kylläkin. Ja se on ainoa järkevä lähtökohta lapsenkin kannalta, että koulu ja vanhemmat toimivat yhteistyössä. Yleensä ei ole ollut mitään ongelmia, mutta sitten toisinaan on näitä opettajia, jotka kuvittelevat omasta asemastaan mahdottomia.
Jos olet oikeassa, kasvatustiede olisi mahdoton käsite ja täysin turha oppiala. Kaikki aikuiset ihmiset olisivat yhtä paljon kasvatustieteilijöitä, eli opettajan kasvatusnäkökulma ja vanhemman kasvatusnäkökulma olisivat samanarvoiset.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla auktoriteettivastaisilla korkea äo? Onkohan sitä tutkittu? Olen tuo kahden täysin erilaisen lapsen äiti ja täytyy sanoa, että tämä kapinallisempi on tutkitustikin erittäin älykäs ja huomattavan nopea oppimaan uutta.
Älykäs ihminen kykenee itsenäiseen loogiseen ajatteluun. Älykäs ihminen suhtautuu skeptisesti auktoriteetin saneluun, mille ei esitetä loogisia syitä. Mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että skeptisesti suhtautuva ihminen olisi auktoriteettivastainen, hän vain haluaa järkeenkäyvän syyn auktoriteetin sanaan. Yleensä auktoriteetti perustelee sanansa ja silloin asia on selvä, mutta näin ei tapahdu aina ja silloin ajatteleva ihminen kyseenalaistaa asian.
Sinun täytyy tälle älykkäälle lapselle perustella asiat hyvin ja rauhallisesti, hän kyllä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan vähän rajatapaus. Toisaalta olen hyvinkin kuuliainen ja noudatan lakeja ja myös isoa osaa ns käyttäytymisnormeista mukisematta. Toisaalta näen todella herkästi punaista jos joku vähänkin yrittää minua määräillä. Onneksi tämä ei yleensä ole ongelma töissä. Eli kykenen kuuntelemaan neuvoja ja ohjeistusta ja tekemään sen mitä käsketään. Raja menee siinä jos joku täysin asiasta pihalla oleva tulee ilman mitään kompetenssia säätämään ja komentelemaan, mutta olettaisin että se nyt on sama ihan kaikilla. En minä sellaisessakaan tilanteessa mitään hermoromahdusta saa vaan kykenen hoitamaan homman ns. asiallisesti.
Parisuhteessa tämä on herkästi ongelma. Mies osaa ihailtavasti minun kanssani luovia ja teen itseni kanssa töitä etten joka kerta vetäisi hernettä nenään jos toinen "määräilee". Saatan siis kokea määräilyksi tyyliin sen jos toinen sanoo että vietkö roskat mennessäsi tms ihan naurettavaa. Nyt olen tämän kanssa siinä pisteessä että en valita tai osoita mieltäni (koska ihan oikeasti se olisi naurettavaa pelleilyä), mutta kyllä mua oikeasti vituttaa ja siitä kestää aina hetki päästä eteenpäin. En tiedä miten tuosta tunteesta pääsisi eroon.
Poliiseja kohtaan tunnen oikeasti vihaa. Tässä on kyllä myös lapsuuden traumoja taustalla. Viha johtuu pelosta ja siitä en tunnu pääsevän millään eroon. Onneksi ei poliisien kanssa tarvitse normaali ihmisen olla käytännössä juuri koskaan tekemisissä ja kyllä minä silloin harvoin asiallisesti osaan käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Moni heistä kuvittelee, että auktoriteettien vastaisuus on fiksua kriittisyyttä ja älykästä kyseenalaistamista.
Näin juuri.
Olen itse vastarannankiiski, mutta vain tiettyjen asioiden suhteen. Enkä kuvittele, että jos tekee toisin kuin muut, se tarkoittaa että on älykkäämpi.
Voi olla myös tyhmempi.
Yhteiskunta toimii enemmistön päätöksillä. Jos siitä ei tykkää, voi muuttaa vaikka Afrikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän nyt pois "auktoriteettivastaiset" ja keskityn auktoriteettivastaisiin. Tämä piirrehän ei ole sellainen että ihminen voi sen päättää ottaa itselleen, vaan se tulee ihmisestä luonnostaan. Kaikki nämä jotka ovat tulleet siihen tulokseen että alkavat nyt olmaan tällaisia, ovat "auktoriteettivastaisia".
Ehkä hauskin kombo on vanhemmat jotka ovat erittäin auktoriteettimyönteisiä, ja heidä kaksi lastaan joista toinen on vastainen, ja toinen ei. Keskustelusta ei tule mitään kun vanhempi selittelee ja myötäilee "kyllä pitäisi nyt uskoa auktoriteettiä" ja ja lapsi vänkää kaikki asat täysin toisin päin.
Oma äitini on luokkaa "kyllä viisaammat tietää, ja meidän on heidän tahtonsa mukaan toimittava". Hän myös ajattelee että ihmisen oma vika on, ihan vauvasta vaariin kaikki mikä elämässä tapahtuu (kyllä, myös se että tulin ahdistelluksi nuorempana, senkin olisi voinut välttää jollain auktoriteetteihin uskomalla ja tottelemalla) ja että "meitä viisaammat" kyllä tietävät mikä meidän parhaaksi on, ja tämä koskee siis ihan kaikkea. Mm poliisi ei voi äitini tehdä rikoksia, ja jos poliisi vaikka pah.pitelisi vaimonsa, se olisi ihan varmasti vaimon oma vika, koska poliisi on auktoriteetti joka toimii aina muiden hyväksi ylemmällä tietämyksellään.
Tuntemani auktoriteettivastaiset eivät pysty toimimaan itseään vastaan missään tilanteessa, vaan heillä on korkea ja järkkymätön oikeudenmukaisuuden taju. Luonnollisesti auktoriteetivastaisuus ei koske järkevää toimintaa, esim. että varkaat laitetaan vankilaan, vaan se tulee esiin silloin kun järki ja oikeudenmukaisuus sotii auktoriteettia vastaan. Nämä ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, freelancereita, yrittäjiä jne. Saavat itse päättää mitä tekevät ja saavat tehdä oman tunnon mukaan, sopii heille.
Samaa mieltä siitä, että on synnynnäistä se suhtautuminen auktoriteetteihin, mutta kyllähän ympäristöllä on osansa tähän piirteen muovautumiseen.
Esim sinun esimerkissä auktoriteettimyönteiset vanhemmat ovat ymmärtäneet toisiaan ja tukeneet tätä piirrettä toisessa. Jos he olisivat valinneet vastakohdan kumppanikseen, heidän ajatusmaailma olisi saattanut laajentua. Tai sitten ei. Yhtä kaikki, he eivät ole osannet toimia kapinallisemman lapsen kasvattajina, eivät ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, se on heille vieras. Joten he vaan tuputtavat "näin tehdään, koska näin kuuluu tehdä" - ajatusmallia, jolloin (en tiedä, mutta luulisin) lapsen kapinahenkisyys vain kasvaa entisestään.
Hyvä kommentti.
Aina sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Ne myös synnyttävät keskustelua eri näkökannoista, joita yhdistämällä, kuten sanoit, molempien maailma avartuu. Jos lapselle syötetään yhtä ja ainoaa totuutta perustelematta sitä, ollaan väärällä tiellä. Vanhemmilta usein unohtuu se, että lapsikin osaa ajatella ja häntä täytyisi kuunnella, koska hänelläkin on oma näkemys asioista, joista pitää pystyä keskustelemaan.
Tunnistan itsessäni auktoriteettivastaisuutta. Opiskelussa ja työssä tämä ei niin tule esiin koska saan siitä jotain haluamaani, mutta esim armeijassa en paljon jaksanut kuunnelle kun pikkumiehet määräili. Jätin siis kesken. Arvelisin että johtuu siitä että olen 190cm harteikas mies jonka ei oikeasti tarvi totella ketään, jos elettäisiin aikana vielä ilman lakeja, voisin antaa kuonoon 99% miehille. Olen fyysisesti ylivertaisempi. Siksi on ehkä vaikea totella ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian kova kuri lapsena, epäluotettavat vanhemmat ja/tai opettajat, jotka pettäneet luottamuksen ja hajottaneet turvallisuuden tunteen. Auktoriteetteihin ei siis voi luottaa.
Näyttämisen halu muille, halu tulla nähdyksi rohkeana yksilönä? Se ettei itsellä ole varsinaisesti mitään arvoja ja tavoitteita, joten vastustaa kaikkia auktoriteetteja yleisesti? Auktoriteetti muodostaa järjestyksen, joten ehkä jotkut vain nauttivat epäjärjestyksestä, kaaoksesta?
Katselin varhaisteininä muun perheen kanssa uutislähetystä, jossa näytettiin klippi suuresta mielenosoituksesta muistaakseni jossain Keski-Euroopan maassa. Poliisi oli vetänyt rajan (jollain nauhalla tms.) sen merkiksi, että siitä eteenpäin mielenosoittajat eivät saa tulla. Yksi ihminen astui tietoisesti, kuin symbolisena eleenä, sen yli, ja muu lössi seurasi perässä sillä seurauksella, että ihmisiä kaatui ja tallautui.
Ihmettelin miksi joku toimii niin typerästi. Eihän poliisi edes mitään poliittisia päätöksiä tee.
Auktoriteetin määräysten kritisointi on paikallaan, mutta se on eri asia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Auktoriteettivastaiset, muita lampaina pitävät ihmiset varsin usein uskovat itse sokeasti salaliittoteorioihin, kulttijohtajiin ja kaikenlaiseen hömppään. Ihan mikä tahansa on totuus, paitsi se yleisesti tunnustettu!
Harva nyt lienee absoluuttisesti kaikkia auktoriteetteja vastaan vaan useimmilla lienee se jokin asia joka ei mahdu syystä tai toisesta hänen oikeudentajuunsa tai arvomaailmaansa.
Itse en lämpene auktoriteeteille jotka saarnaavat kaksinaismoralistisesti aidan toisesta puolesta, mutta jättävät sen toisen puolen kokonaan huomiotta, koska sen mainitseminen toisi kiusallisia sävyjä siihen omaan täydelliseltä vaikuttavaan rakennelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Auktoriteettivastaiset, muita lampaina pitävät ihmiset varsin usein uskovat itse sokeasti salaliittoteorioihin, kulttijohtajiin ja kaikenlaiseen hömppään. Ihan mikä tahansa on totuus, paitsi se yleisesti tunnustettu!
Ei ole tarvetta uskoa salaliittoteorioihin, koska se yleisesti tunnustettu totuus ei välttämättä ole oikea totuus.
On naiivia olettaa, että meille kerrotaan ihan kaikki asiat rehellisesti. Politiikkaan sopivasti kyllä, mutta kuten tiedät, rehellinen ja poliitikko samassa lauseessa on kielioppivirhe.
Vierailija kirjoitti:
Harva nyt lienee absoluuttisesti kaikkia auktoriteetteja vastaan vaan useimmilla lienee se jokin asia joka ei mahdu syystä tai toisesta hänen oikeudentajuunsa tai arvomaailmaansa.
Itse en lämpene auktoriteeteille jotka saarnaavat kaksinaismoralistisesti aidan toisesta puolesta, mutta jättävät sen toisen puolen kokonaan huomiotta, koska sen mainitseminen toisi kiusallisia sävyjä siihen omaan täydelliseltä vaikuttavaan rakennelmaan.
Kyllä. Kaksilla korteilla avoimesti pelaaminen on halpamaista valehtelua. Politiikassa yleistä.
Kyllä, juuri tätä tarkoitin. Ilman sokeaa auktoriteettiuskoa maailman hirmuhallitsijat eivät olisi pystyneet saavuttamaan asemaansa. Sokea usko sulkee logiikan pois. Jos ihminen ei uskoltaan kykene itsenäiseen ajatteluun, hänestä tulee auktoriteetin marionetti, mikä tietysti on kaikkien valtaa pitävien tavoite.
Kun kansalaisen oikeudesta elää itsenäisenä ihmisenä omaa elämäänsä nipsaistaan pois pala sieltä, toinen täältä, hän jossain vaiheessa on täydellisen kontrollin alainen, omasta ajattelusta vapautettu systeemin robotti. Ja kun se kaikki tapahtuu siksi, että kansalaiset haluavat sen tapahtuvan, dystopian ovi aukeaa.
Laki määrittelee säännöt, mitkä ovat myös kansalaisen turva. Täydellinen kontrolli on jotain muuta, kuin laki. Se on totalitaarisen hallinnon väline alistaa ihminen, poistaa yksilöltä se ihmisarvo, mikä meillä (vielä) on. Ja täysin kyseenalaistamaton auktoriteettiusko mahdollistaa sen toteutumisen. Tästä asiasta historia kertoo omaa karua kieltään. Se toimii aikansa, kunnes kapinamieli kansassa herää.
Einsteinin sanoin : “The definition of insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results".