Työkaverini raivoaa, kun työpäivän ja vapaa-ajan rajani on selkeä

No anna raivota

Miksi mietit työasioita vapaa-ajallasi?

Kumpi heistä raivoaa lopulta? Kuulostaa minusta siltä että sinä raivoat ja turhasta.

Aina on vähintään kaksi näkökulmaa..

Että tälleen.

Saahan sen puhelimen kiinnikin..

Olet entinen työntekijä tuota pikaa, onnea matkaan.

Miten se raivoaa?

Anna raivota. Mulla ei ole päivystysvelvoitetta ja lopetan työt välillä kolmelta välillä neljältä, enkä vastaa jos joku yrittää soittaa sen jälkeen kun olen kirjannut itseni ulos töistä. Yhdellä kollegallani on tapana soittaa tarkistamatta olenko tavoitettavissa ja vaikka kuulisinkin puhelimen soivan en vastaa enää hänelle jos olen lopettanut työt. Siinäpähän soittelee.

En itse nauti töistä, joten kun pääsen töistä, en halua ajatella työasioita. Koen kuitenkin, että tällaiset "olen nyt vapaa-ajalla" ihmiset ovat rasittavia. Joustavuus on ihmisessä todella hyvä ominaisuus. Ei oikeasti ole maailmanloppu auttaa työkaveria vaikka et itse työajalla olisikaan. Et varmasti ole niin tärkeä ihminen työpaikalla, että jokaisesta työtä sivuavasta ajatuksesta pitäisi maksaa sinulle palkkaa.

Hyvä. Ohjaa viestit työsähköpostiin.

Mä kyllä vastaan, jos se sopii sen hetken ohjelmaan. Laitan sitten ylimääräisen puolituntisen silloin tällöin tuntiraporttiin, niin asiakas sen maksaa ja mä saan saldovapaata.

Ehkä jos puhelin soisi päivittäin voisi ajatella toisin.

Soitin ammattikoulussa terveydenhoitajalle. Soittoaika oli aamulla klo 8-9 kello oli juuri tasan 9 ja päätin nopeasti soittaa jos vielä vastattaisiin ja asiani oli tärkeä. Hetken puhelin soi ja lopulta terveydenhoitaja vastasi ja huusi, että eikö ole mennyt jakeluun milloin soittoaika on. En sen jälkeen hoitanut enää asioita terveydenhoitajalla. Ei asiat ihan oikeasti voi olla noin pilkun tarkkoja....

Jos työaika loppuu kello 16 ei sen jälkeen ole velvoitetta hoitaa asioita. Toki jos satunnaisesti joku työkaveri soittaa, voi vastata, mutta jos asia on turha tai jatkuvasti häiritään, niin sille pitää laittaa stoppi.

Että oikein raivoaa.

miten siitä voi raivota että joku ei vastaa puhelimeen? eikö tule mieleen että toinen voi olla sellaisessa paikassa/tilanteessa että ei ole mahdollista vastata puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

En itse nauti töistä, joten kun pääsen töistä, en halua ajatella työasioita. Koen kuitenkin, että tällaiset "olen nyt vapaa-ajalla" ihmiset ovat rasittavia. Joustavuus on ihmisessä todella hyvä ominaisuus. Ei oikeasti ole maailmanloppu auttaa työkaveria vaikka et itse työajalla olisikaan. Et varmasti ole niin tärkeä ihminen työpaikalla, että jokaisesta työtä sivuavasta ajatuksesta pitäisi maksaa sinulle palkkaa.

Aika harva työntekijä on tärkeä. YT-neuvotteluissa niitä tärkeitäkin irtisanotaan ....

Sammuta se puhelin ja lopeta kitinä

Aloittajalla voi ehkä olla asenteessa korjattavaa.

Työpuhelin ja kotipuhelin kannattaa pitää erillään. Ei sitä omaa numeroa ole pakko antaa työsuhdepuhelimen liittymään ... kyllä työnantaja voi siihen hankkia liittymän

Työnantaja on ostanut minulta arkisin 8 h aikaa. Sen jälkeen alkaa oma aikani. Voin myös sopia varalla olon työasioille omalla ajallani, mutta siitä pitää maksaa myös asianmukainen korvaus.

Jätän työkännykän suljettuna työpaikalle lähtiessäni ja oma numero on salainen. En edes tiedä jos joku on tavoitellut, mutta aika ikävää se oli entisessä työpaikassa kun rupesivat henkilökohtaiseen numeroon soittelemaan työasioita vapaa-ajalla ja lomilla.