Lue keskustelun säännöt.
Auts, en ollutkaan kaverille yhtä tärkeä kuin luulin
29.04.2021 |
Tuntuu nololta että pidin vuosikausia yhteyksiä ja luulin meitä hyviksi ystäviksi, ja hän taisi vain koko ajan haluta minusta eroon. No, se on nyt mennyttä, mutta miten tästä eteenpäin? En haluaisi ajatella että olen ihan kauheakaan tyyppi vaikka yksi ihminen ei arvostanutkaan kaveruuttani. Voisitteko vaikka jakaa vinkkejä että miten huomaan ajoissa jos toista ei niin kauheasti kiinnostakaan seura?
Kommentit (36)
Name droppaajiin ja näihin parhaan instapäivityksen metsästäjiin liittyy kaikenlaista itsensä korostamista.
Korostetaan 15 mainittuja asioita: ketä tuntee, mutta myös korostetaan PERINTEITÄ, PERHEJUHLIA, ylipäätään ihan kaikki on hienompaa kuin kenelläkään muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat suomalaiset eivät osaa olla kuin yksipuolisesti kontaktia vastaanottavia kavereita. Ei niillä ole mitään sinua vastaan, mutta eivät osaa ja tajua vain pitää yhteyksiä. Ehkä se on tätä suomalaista vaatimattomuutta ja lievää autismia?
Vierailija kirjoitti:
Tilanne meni siis siihen että yritin olla hyvä ystävä, mutta koko homma meni jotenkin enemmän ja enemmän vaan yksipuoliseksi, ja sitten tajusin että ehkä asetelma oli aina ollutkin sellainen. Lisäksi tajusin että hän arvottaa kavereitaan eri lailla, eli olen ns. b-luokan ystävä. En ole itse taipuvainen ajattelemaan että on parhaita kavereita ja sitten niitä huonompia, vaan kohtelen kaikkia samalla lailla.
Kun en tiedä, mitä tarkalleen on välillänne tapahtunut, en pysty kommentoimaan tapausta. Hyvä ystävä on joka tapauksessa sellainen, joka haluaa vilpittömästi sinun parastasi. Toisin sanoen, hän haastaa sinua tilanteissa, joissa tarvitset ”kovempia otteita”, hän tukee sinua, hän sijoittaa omaa aikaansa ystävyyteenne. Jos sinulla on sellainen jeejee tyyppi kaverina joka aina vaan kannustaa, mutta ei aktiivisesti suunnittele menoja tai kutsu sinua omiin menoihinsa, niin tätä henkilöä kutsuta ”hyvänpäivän tutuksi”.
Ja ihan varmasti ap:kin ajattelee, että on parempia ja vähemmän parempia kavereita. Poikkeuksena voi olla tilanne, jossa sosiaalinen verkosto on niin pieni, että tällaisen hierarkian luominen menettää merkityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne meni siis siihen että yritin olla hyvä ystävä, mutta koko homma meni jotenkin enemmän ja enemmän vaan yksipuoliseksi, ja sitten tajusin että ehkä asetelma oli aina ollutkin sellainen. Lisäksi tajusin että hän arvottaa kavereitaan eri lailla, eli olen ns. b-luokan ystävä. En ole itse taipuvainen ajattelemaan että on parhaita kavereita ja sitten niitä huonompia, vaan kohtelen kaikkia samalla lailla.
Kun en tiedä, mitä tarkalleen on välillänne tapahtunut, en pysty kommentoimaan tapausta. Hyvä ystävä on joka tapauksessa sellainen, joka haluaa vilpittömästi sinun parastasi. Toisin sanoen, hän haastaa sinua tilanteissa, joissa tarvitset ”kovempia otteita”, hän tukee sinua, hän sijoittaa omaa aikaansa ystävyyteenne. Jos sinulla on sellainen jeejee tyyppi kaverina joka aina vaan kannustaa, mutta ei aktiivisesti suunnittele menoja tai kutsu sinua omiin menoihinsa, niin tätä henkilöä kutsuta ”hyvänpäivän tutuksi”.
Ja ihan varmasti ap:kin ajattelee, että on parempia ja vähemmän parempia kavereita. Poikkeuksena voi olla tilanne, jossa sosiaalinen verkosto on niin pieni, että tällaisen hierarkian luominen menettää merkityksensä.
Ap täällä, juu on minulla kavereita joista jotkut on vähän läheisempiä kuin toiset. Mutta en aseta heitä mitenkään vastakkain, että esim.peruisin menoja b-luokan kaverin kanssa kun "paras kaveri" haluaa nähdä. Vaan he ovat samalla viivalla, arvostan kaikkia samalla lailla.
No miten sinä sen huomasit? Kyllä ystävät voivat olla pitkäänkin ottamatta yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaan olen niin epäsosiaalinen nykyään, etten oikein jaksa seurustella ystävien kanssa, vaikka heistä pidänkin, ja yhteiset muistot ovat tärkeitä. Varmaan joku ajatteleekin, ettei seura kiinnosta.
Mutta niinhän se on, sinua ei seura kiinnosta. Ihan oikeinhan se on ajateltu.
Vierailija kirjoitti:
No miten sinä sen huomasit? Kyllä ystävät voivat olla pitkäänkin ottamatta yhteyttä.
Olin tuossa toisessa viestissäni avannut enemmän niitä tapahtumia. Siis perumisia, vastaamattomuutta yms. tylyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne meni siis siihen että yritin olla hyvä ystävä, mutta koko homma meni jotenkin enemmän ja enemmän vaan yksipuoliseksi, ja sitten tajusin että ehkä asetelma oli aina ollutkin sellainen. Lisäksi tajusin että hän arvottaa kavereitaan eri lailla, eli olen ns. b-luokan ystävä. En ole itse taipuvainen ajattelemaan että on parhaita kavereita ja sitten niitä huonompia, vaan kohtelen kaikkia samalla lailla.
Priorisointi on avain. Keistä itse pidät eniten ja oletteko yhtä paljon tekemisissä toistenne kanssa? Panosta heihin, jotka panostavat sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on tämmöinen kaveri, josta luulin että
olemme hyviä hyviä ystäviä.Ensin kiinnitti huomioni se, kuinka hän koko ajan joka lauseessa korosti sitä, ketä naisia hän on pyytänyt omien lastensa kummeiksi.
Sitten toiseksi hän joka toisessa lauseessa korosti ketä ihmisiä he tuntee, ja kenen kaikkien paikkakuntalaisten skumppapippaloihin ym hänet ja heidän perhe on kutsuttu. Eikä koskaan sanonut että hei olisi kiva kun tulisitte mukaan!
Kolmanneksi hän jauhoi jatkuvasti itsestään, miehestään, työstään, ja siitä miten ÄLYKKÄITÄ heidän lapsensa ovat, missä he asuvat, mitä HE tekevät. OK. Jauhoi niin ettei lausetta saa väliin sanottua. Koskaan ei kysy, mitä teille kuuluu, tai miten sinä voit.
Neljänneksi hän ei pyydä mihinkään, eikä vastakutsu kylään, vaan ottaa aina yhteyttä vain, kun ei ole ketään muuta hienompaa kaveria..
Kauan menee huomata tälläinen🧐
Jos perhe on kutsuttu skumppapippaloihin, niin ei ko. kutsuvieras voi kutsua omia vieraitaan muiden juhliin.
Jos toinen puhuu vain perheestään, niin tee toki samoin. Vai puhutko vain kysyttäessä?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttanut opiskeluiden ja töiden perässä. Etäisyys ystäviin satoja kilometrejä.
Aikuisena on raskasta rakentaa ystävyyttä uusiin ihmisiin. Pienellä paikkakunnalla on monilla ihan omat kuviot, joissa on tunnettu vähintään 1800-luvulta lähtien 🤣
Toisaalta en edes jaksaisi viikonloppuisin järjestää kahvikutsuja tai soitella viikolla jatkuvasti mitä kuuluu puheluita, juoruilusta taas tulee lähinnä näppyjä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Voi apua! Minulla ei ole kuin kolme ystävää ja kaikki ovat sellaisia, että eivät pidä yhteyttä, jos minä en ole aloitteellinen. Tarkoittaako tämä sitä, että he eivät oikeasti haluaisikaan ola minun ystäviä? Sitten minulla ei ole ketään.
Ei varmaankaan, elleivät sitten osoita tekevänsä ihan muuta väliajalla tai ottavansa aktiivisesti joihinkin muihin yhteyttä. Aktiivisuus muiden suuntaan osoittaa, että jotkut muut voivat olla tärkeämpiä. Kohteliaisuus eli asiasta kertomatta oleminen on erikseen. Sellainen on kuitenkin samalla etäisyyttä osoittavaa käytöstä. Joko ystäväsi ovat apaattisia tai sitten peittelevät elämässään tekemiään asioita. Vai kertovatko, mitä tekevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut molemmilla puolilla.
Hyvä kaveri on ottanut etäisyyttä. Asumme kaukana toisistamme ja kun olin mökkeilemässä hänen kotiseudullaan viikon, hänellä ei muka ollut aikaa tavata lainkaan. Viesteihin vastaaminen venyy ja on muuttunut pinnalliseksi.
Ystävyytemme perustuu hyviin keskusteluihin, mutta arvelen että hän on kyllästynyt syvällisiin aiheisiin.
Olen sitten yrittänyt olla pinnallisempi ja keveämpi vaikka ystävyytemme aitous oli siinä se juttu.Hän on tosi kiltti ihminen joten totuutta en tule irti saamaan. Eleistä sen olen huomannut ja tuosta etääntymisestä. Hän vannoo että olen hänelle tärkeä, mutta se ei näy teoissa enää mitenkään. En tiedä mitä tehdä.
Itsekin haluan välttää toisen loukkaamista ja olen siksi feidannut kavereita (siinä toivossa että kumpikin kokisi jutun vaan lopahtaneen). Aloin ottaa etäisyyttä kaverin puuttumisen ja neuvomisen vuoksi. En voinut hyvin kun tuntui että saan aina selitellä ja puolustella ( ihan tavallista) elämääni. Yritin asettaa rajoja mutta voin silti huonosti hänen seurassaan pidemmällä aikavälillä. Ei ollut sellaista positiivista ja kannustavaa ystävyyttä. En ottanut enää itse yhteyttä ja toivoin että juttu jäisi itsestään. Hän kysyi kuitenkin syytå ja katkaisin koko ystävyyden. Olin varma siitä että päätös oli oikea.
Mullakin on tämmöinen kaveri, sanotaanko vaikka Elina
Kutsuttu minun 40v juhliin perheensä, lastensa kanssa. Ei tule paikalla, ei laita korttia tai edes lahjaa (juhlissa aivan jumalaton homma..)
Kutsuttu lasteni juhliin hoploppiin, ei tullut paikalle, maksettiin hänen kahden lapsen jutut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sekä sinun että ystäväsi tilanteessa. Molemmat olivat lapsuudenystäviä, jolloin ihan jo pitkä ystävyys itsessään saattaa olla syynä yhteydenpidolle. Kerron molemmista tapauksista tuodakseni oman näkökulmani.
Toisesta kaveristani mietin useiden vuosien ajan, haluaako hän oikeasti nähdä minua. Hän kylläkin oli itse aloitteellinen, mutta usein vastasisi viesteihini pitkällä viiveellä ja saattoi perua tapaamisia viime hetkellä tai tulla vierailulle useita tunteja myöhässä. Kuitenkin yhdessä ollessamme hän vaikutti iloiselta, enkä hänen live-olemuksestaan huomannut mitään poikkeavaa. Jossain vaiheessa tapaamiset eivät enää onnistuneet ollenkaan työkiireisiin yms. vedoten. Nykyään ajattelen, että hän piti yhteyttä velvollisuudentunteesta, lapsuudesta asti kestäneen ystävyyden katkaiseminen kun ei ole pieni asia.
Myöhemmin sama tapahtui toisin päin toisen lapsuudenystävän kanssa. Vaikka meillä on paljon yhteistä, emme mielestäni enää olleet oikein samalla aallonpituudella. Tapaamisissamme toistuivat samat jutut, enkä enää saanut niistä oikein mitään irti. Lisäksi minusta tuntui, että hän haluaa vain kuuntelijaa omille jutuilleen eikä ole kiinnostunut minun kuulemisistani. Usein tämä ilmeni mm. juttujeni keskeyttämisenä. Hän ei kuitenkaan ole muuten mielestäni itsekäs, muuta tilannetajussa on puutteita. Vähensin itse tietoisesti yhteydenpitoa, tarkoitus ei kuitenkaan ollut laittaa välejä poikki. Ajattelin, että tapaamisemme ovat merkityksellisempiä jos niitä on vähemmän. Suostun kuitenkin edelleen hänen ehdottamiin tapaamisiin eikä tulisi mieleenkään perua niitä viime hetkellä. AP:n tilanne on inhottava, ja en haluaisi, että kaverini joutuu tuntemaan samoin... en vaan myöskään haluaisi sanoa päin naamaa ettei seura enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Itse ole pitänyt mittarina, kuinka ahkerasti toinen ottaa yhteyttä suhteessa siihen, kuinka usein itse otan yhteyttä. Ja että pyytääkö mukaan vain johonkin tiettyyn juttuun aina vai haluaako viettää aikaa kanssani ilman pitään erityistä "ohjelmaa".
Tällainen erittäin hyvä ystävä soittelee paljon minulle ja koen siitä vähän huonoa omaatuntoa, kun en itse ole sellainen soittelija. Silloin harvoinkin kun olen soitellut, niin häneltä on tullut vähän siihen tapaan vastaus kuin jotenkin häiritsisin häntä. Joten sekin on laskenut intoani soitella, ilmeisesti hän sitten tykkää itse olla se soittelija ja määrätä sen soittelun tahdin.
Minä vaan olen niin epäsosiaalinen nykyään, etten oikein jaksa seurustella ystävien kanssa, vaikka heistä pidänkin, ja yhteiset muistot ovat tärkeitä. Varmaan joku ajatteleekin, ettei seura kiinnosta.