Te joiden lapset menestyy hyvin koulussa

Teet parhaasi, enempää ei voi vaatia. Kasi voi olla hyväkin numero, riippuu ihan opettajasta. Se että lapsi tekee nyt töitä koulun eteen on jo iso plussa ja auttaa takuulla tulevaisuudessa.

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Muistutan läksyistä, siinä kaikki. Jos on ongelmia, autan jos osaan. Mind mapit kuulostaa kyllä hullulta. Voivat vain sekoittaa lasta.

Älä elä liikaa lapsen koulumenestyksestä. Parhaiten tuet lasta, jos teillä luetaan kotona paljon. Lukeminen ja kirjat on erittäin vahvasti yhteydessä lapsen koulumenestykseen. Eli kirjastokortti ahkeraan käyttöön.

Vähänlaisesti. Toki lapsi on vasta ala-asteella. Läksyihin menee 5-20 min päivässä.

Itse en tehnyt koulussa juuri mitään ja olin 8-9 oppilas. Vähäisellä vaivalla olisin varmasti kivunnut sinne 9-10, mutta en viitsinyt nähdä vaivaa. Yliopistossa tuli ensimmäiset ongelmat, kun ei ollut tottunut tekemään työtä opiskelun eteen. Nyt aikuisena myös kaduttaa, että pidin tärkeämpänä hyvää arvosanaa kuin tiedon omaksumista ja sisäistämistä oikeasti.

Kiitos kommenteista! Noita mind mappeja ollaan tehty, koska lapsen on välillä haastavaa hahmottaa kokonaisuuksia, esim. Historiaa opiskellessa. Ollaan yhdessä pääpointit laitettu aikajanaan. 5lk lapsi kyseessä.

Oma lapseni saa 8-10 arvosanoja ilman ihmeempiä panostuksia. Tekee läksyt heti koulun jälkeen oma aloitteisesti, eikä tarvitse niihin apua. Itse lähinnä muistutan tulevista kokeista ja joidenkin aineiden kohdalla kyselen koealueesta edeltävä iltana. Aineet jotka kiinnostavat lasta ja tarjoavat tarpeeksi haastetta menevät kiitettävästi omalla painollaan. Vähemmän kiinnostavista aineistakin voisi varmasti saada parempia arvosanoja pienellä lisäpanostuksella, mutta en ole pitänyt niin tärkeinä. Palkitsemme hyvistä koetuloksista ja todistusarvosanoista jotenkin.

Kannustin ja kehuin.

Meillä ei muistaakseni autettu ikinä läksyissä tai prepattu kokeisiin.

Veljeni on TkT ja itse olen DI.

Aika vähän. Hän pyytää välillä kyselemään koetta varten, kun on ensin itse käynyt koealueen läpi. Matematiikan kanssa pärjännyt aina hyvin, joka on hyvä asia, koska itse olen siinä oikea tampio. 🙂 Lähinnä kaipaa varmistusta itselleen, että on ymmärtänyt esim. historian alueen oikein tai äidinkielen koukerot oikein.

Koearvosanat ovat 9 ja kympin välillä. Keskiarvo 9,5. Ehkä suurimpana haasteena on, että osallistuisi rohkeammin tunnilla. Nyt tekee ensimmäisen kerran matematiikan diplomin ja extrana vaativampia tehtäviä vaikka olisi ollut valmiudet tehdä jo aiemmin. Ei ole vaan erityisen kiinnostunut ja tekisi muutenkin mielellään vain sen mikä on pakko. Yhdessä opettajan kanssa yritämme kannustaa tekemään pikkuisen extraa, jotta koulunkäynti tuntuu mielekkäältä.

Hyviä numeroitahan sinun lapsesi saa. 🙂 Jatkatte vaan samaan malliin.

Mun lapsuudenkodissani oli periaate, että koulunkäynti on lapsen työ, ei aikuisten.

Jokaisen lapsen piti siis oppia vastaamaan omasta työstään ihan itse.

Hyvin meni perille, meistä kaikista tuli ällän ylioppilaita (ja myöhemmin maistereitakin) ilman, että vanhemmat koskaan puuttui meidän läksyjen tekoon tai kokeisiin lukemiseen millään tavoin.

Nyt toteutan samaa omien lasten kohdalla, ja hyvin toimii. Kaikki hoitavat tonttinsa itsenäisesti ja kantavat kymppejä kotiin. 

(Älkää ymmärtäkö väärin: ei ne kympit ole mikään vaatimus. Mulle kelpaisi oikein hyvin vaikka seiskatkin. Mutta tietysti olen hyvästä menestyksestä iloinen ja ilmaisen sen lapsillekin.) 

Oma vastuu ja ilo innistumisesta! Ensivuodet olin tukemassa, nyt lapsi 6 lk. hoitaa koulun itse ja pyytää enää harvoin apua. Opetin tärkeimmät asiat alaluokilla.

Me tehdään läksyjäkin yhdessä toisinaan, tulee enemmän keskusteltua aiheista. Ja ehkä ne jää paremmin mieleen kun on jo käyttänyt tietoa ja muodostanut mielipiteitä siitä. Autetaan myös mielellään esim. esseissä, annetaan näkökulmia mistä vois lähteä liikkeelle ja sit ihan ohjataan siitä miten tekstiä kannattaa rakentaa, jotta se olis hyvä kokonaisuus.

Mietitään myös mikä tieto on oleellista, kannustetaan yrittämään parhaansa, ettei sen takia menetä pisteitä kokeessa, että tyhjä kohta. Kysellään ennen kokeita kysymyksiä ja sanoja, haaveena olis et tekisin harjoituskokeen ennen oikeaa koetta.

Meillä molemmat lapset saivat peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvoksi 10.0. Aloitettiin sparraaminen kun lapset olivat tosi pieniä (aloittivat koulun 3 ja 5-vuotiaina englannissa), ja sen jälkeen heille on luettu tosi paljon ja on kannustettu tekemään kouluprojektit huolella ja ollaan yhdessä tehty paljon koulutyötä tukevia aktiviteetteja.  Itse asiassa noin 10-vuotiaasta lähtien ovat hoitaneet koulutyön itsenäisesti, eikä ole tarvinnut osallistua. Paitsi nyt lukiossa on muutaman kerran pitänyt avittaa matematiikan tehtävissä.

Emme ole nähneet mitään erityistä vaivaa lastemme koulunkäynnin eteen. Joskus kysyvät neuvoa ja apua jossain (lähinnä matikassa mieheltäni) ja silloin sitä tietysti annetaan.

Mutta se jota meillä on aina tehty on keskustelu opiskelusta ja tiedon merkityksestä. Olemme aina pitäneet itsestäänselvyytenä että maailman asioita seurataan ja ollaan selvillä perusasioista maailmassa. On myös kannustettu työntekoon tietyissä asioissa jotka eivät ehkä ole aina sujuuneet ihan niin hyvin.

Olen aina ajatellut että lasta ei pidä kotona opettaa vaan kannustaa oppimaan, niin kouluasioita kuin asioita koulun ulkopuoletakin.

Molemmilla pojilla oli yläkoulun lopputodistuksen keskiarvo yli 9 ja nyt toinen näyttää kirjoitattavan lähinnä laudatureita.

On tuettu, autettu ja kannustettu läksyjen teossa ekaluokalta alkaen. Myös lukioaikana. Tosin toisella lapsella add, joka vaati lukioaikana erityistä tukemista. Molemmat lapset ovat pärjänneet koulussa erinomaisesti ja vanhin kirjoitti vuosi sitten erinomaisesti. Nyt jatko-opinnot menevät jo itsenäisesti ja pärjää hyvin.

Alakoulussa huolehdin, että tekivät läksyt ja lukivat kokeisiin. Kyselin sanakokeita varten ja satunnaisesti myös kyselin reaaliaineiden kokeisiin. Matikassa autettiin tarvittaessa myös.

Yläkoulussa mies preppasi tarvittaessa matemaattisissa aineissa. Lukiossa myös pohtivat yhdessä, jos joku tehtävä ei aukea.

Molemmat pojat olleet ysin oppilaita koko kouluajan

.

En osallistu läksyjentekoon, ellei lapsi pyydä apua. Harvoin pyytää. Itse tekee ne viidessä minuutissa yleensä. Kiitettäviä tulee. On neljännellä. Hyvin yksilöllistähän nämä ovat.

Autan jos apua pyydetään, eipä muuta. Alusta asti sanoin että kuuntelee tunnilla ja tekee läksyt, muuta en vaadi. Alakoulussa tuli pääsääntöisesti ysejä, nyt seiskalla melkeen kaikki kymppiä. Eli luokkakavereilla ja opettajilla oli alakoulussa lyttäävä vaikutus nimenomaan tuntiosallistumiseen.

Itse menestyin aikanani hyvin koulussa. Keskiarvo oli peruskoulussa 8-9 välillä, kirjoitin lukiosta E:n paperit ja tein korkeakoulututkinnon perään. Äitini auttoi kotitehtävissä ensimmäisen luokan alussa kerran, siitä asti tein läksyni omatoimisesti, miten nyt kulloinkin huvitti ja jaksoi. Ensimmäisen kerran oikeasti motivoiduin opiskelusta yliopiston pääsykokeisiin lukiessani. Luokkakaverini ala-astelta sai äidiltään apua kaikkiin kotitehtäviin ja tukiopetustakin kesän aikana kun lukemaan opettelussa oli hieman haasteita ensimmäisellä luokalla. No, tämä kaverini pääsi seiskan keskiarvolla heikompitasoiseen lukioon. Taisi jättää sen parin vuoden jälkeen kesken, ja ei oikein koskaan päässyt työelämään kiinni. 

Tarinan opetus: Vaikka kuinka panostat tai et panosta lapsesi opiskeluun, hänellä on tietyt lahjat ja kyvyt joihin et voi vaikuttaa. Ne määrittelevät enemmän hänen menestystään opiskeluissa kuin ulkopuolinen tuki. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, ja toiset kaivot ovat syvempiä sekä kirkasvetisempiä kuin toiset. Elä siis liikoja stressaa lapsestasi. Hän tulee suoriutumaan elämässään niiden lahjojen ja kykyjen puitteissa, jotka hänelle on suotu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei muistaakseni autettu ikinä läksyissä tai prepattu kokeisiin.

Veljeni on TkT ja itse olen DI.

Jep. Ainoa, missä äiti auttoi, oli kaunokirjoituksen opettelu, käsialani oli (ja on edelleen) täysin luokatonta söherrystä.

Keskiarvo ala-asteella oli 8.4-8.7, yläasteella 9.7 ja lukiossa 9.4 (päättötodistus). Huomasi sitten korkeakoulussa, etten ollut koskaan oppinut opiskelemaan.... Mutta valmistuin ja pääsin koulutusta vastaavaan ja mieleiseen työhön jo ennen valmistumista. DI.

Tuohan on hyviä arvosanoja. Eikö se niin arvostelussa kun mene että 8=hyvä?

Itselläni on 3 aikuista lasta jotka olen saanut kaikki ohjattua yliopistoon. Tai ohjattua ja ohjattua, itse ovat aina toki päättäneet oman polkunsa ja koulunsa.

Mutta omat lapseni eivät muistaakseni saaneet peruskoulussa kauhean useasti tuota parempia. Itseasiassa lähes aina tuota luokkaa olivat numerot. Välillä sitten tuli paljon huonompia, ja silloin tällöin niitä parempia ysejä ja kymppejäkin. Kaikki olivat haaveilijoita, eikä koulu aina napannut. En voi kieltää ettenkö olisi tuntenut välillä suurtakin huolta tästä, mutta se osoittautui onneksi turhaksi. Kaikki ovat pärjänneet elämässä hyvin. Huomasin myös, että peruskoulun arvosanoilla ei kauheasti ollut merkitystä. Tai totta kai niihinkin on hyvä panostaa, mutta tärkeämmäksi huomasin sitten pärjäämisen lukiossa. Lukiossa kun lähdettiin liikkeelle ihan niistä yläasteen asioista. Lukio taisi merkitä oikeastaan jatkon kannalta enemmän kuin ala-ja yläaste yhteensä.

Mutta kyllä nuo arvosanat ihan hyviä on! Ei sitä kannata myöskään opettaa lasta ylisuoriutumaan. Koska huomasin myös että etenkin lukiossa vanhempien odotukset vaikuttivat paljon stressiin ja ahdistukseen.