Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikäs ihme sua estää hävittämästä niitä?
Se, että ne on miehen omaisuutta. Ainakin näin toivon, ku näitä lukee
Ohis
No ainakin miehellä pitää sitten olla samat oikeudet joko rikkoa pihakiveykselle tai muuten hävittää tai myydä vaimon vanhemmilta tule "krääsä". Eikös nykyään tasa-arvosta vatuloida koko ajan ja joka paikassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikäs ihme sua estää hävittämästä niitä?
Menet noin vain hävittämään toisen omaisuutta?
Olisin saanut pahemman luokan raivarit, jos mies olisi hävittänyt äidiltäni saamani astiaston.
Täysin eri asia! Se sinun astiasto on SINUN äidiltäsi mutta aloittajan tapauksessa kyse miehen äidin antamista kipoista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain vanhempi polvi on saanut hankkia itse haluamansa astiat? Ja sitten seuraavan polven koko elämä jää välistä elämättä, kun joutuu käyttämään vanhan polven vanhoja huonekaluja ja astioita? Pitäisihän tuollainen kieltää jo laissa.
Se on vaan joku tapa jolla vanheneva ihminen yrittää jättää jäljen itsestään. Tai tapa muistuttaa olemassaolostaan.
Sitä voi ymmärtää, mutta ei tohon leikkiin kannata mukaan lähteä. Oma äitini oli aikoinaan samanlainen, mutta mulle oli hyvin selvää että mä laitan rajat tollaselle enkä pistänyt vaimoani asialle. Muutama vuosi meni ja sai sanoa jo ihan terävästikin että uskoi. Mutta ei ne välit poikki menneet.
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tuttu aloitus anopista ja miehestä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikäs ihme sua estää hävittämästä niitä?
Menet noin vain hävittämään toisen omaisuutta?
Olisin saanut pahemman luokan raivarit, jos mies olisi hävittänyt äidiltäni saamani astiaston.
Täysin eri asia! Se sinun astiasto on SINUN äidiltäsi mutta aloittajan tapauksessa kyse miehen äidin antamista kipoista.
Onneksi mies saa päättää, tasa-arvon nimissä, otetaanko "astiasto" vastaan vai viedäänkö nuo "jonninjoutavat kipot" kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olet etsinyt teille sopivaa astiastoa, niin oletko kysynyt miehesi mielipidettä siihen että minkänlaisen astiaston pitäisi olla, vai päätätkö asiasta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikäs ihme sua estää hävittämästä niitä?
Menet noin vain hävittämään toisen omaisuutta?
Olisin saanut pahemman luokan raivarit, jos mies olisi hävittänyt äidiltäni saamani astiaston.
Täysin eri asia! Se sinun astiasto on SINUN äidiltäsi mutta aloittajan tapauksessa kyse miehen äidin antamista kipoista.
Hyvä pointti. Näinhän se menee yleensä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehen pitää astiasto ja osta itsellesi ne mieluisat astiat.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Ei tarvitse ostaa uusia. Mitä väliä sillä kukkakuvioinnilla on? Turhaa haaskata elämäänsä johonkin yksintyiskohtiin jossain lautasissa. Sitäkö elämä on?
Minä ainakin ihastelen vieläkin kauniita astioitani, joita rupesin keräämään 90-luvulla. Saan niistä joka päivä mielihyvää eikä se ole mitään elämän haaskaamista. Rumat astiat on yhtä hyvät kuin kutittavat sukkahousut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikäs ihme sua estää hävittämästä niitä?
Menet noin vain hävittämään toisen omaisuutta?
Olisin saanut pahemman luokan raivarit, jos mies olisi hävittänyt äidiltäni saamani astiaston.
Täysin eri asia! Se sinun astiasto on SINUN äidiltäsi mutta aloittajan tapauksessa kyse miehen äidin antamista kipoista.
Hyvä pointti. Näinhän se menee yleensä. :)
Liian tuttu kuvio. Nainen jyrää ja mies lopulta kyllästyy.
Täällä kovin arvostellaan ettei mieheltä ole kysytty. Kuka sanoi ettei ole?
Minä kysyn aina miehen mielipidettä sisustuksessa. Kun mainitsen uusista verhoista, vastaus on ”mikäs vanhoissa on vikana”. Kun pyydän miestä kattamaan pöydän, pöydästä ei löydy kahta samanlaista astiaa. Yhdellä on joku Ikea-lautanen, toisella Teema, kolmannella keltainen muovinen. Haarukat ja veitset on eri paria ja lasit saattaa olla kaljatuopista kahvikuppiin mitä vaan
Jos anoppi tarjoaisi jotain astiastoa, mies kantaisi sen kotiin onnellisena kun saa ilmaiseksi ihan hyvät
En sano etteikö joku mies ole oikeasti kiinnostunut ja tarkka mutta oma kokemus on että vaikka kauhalla voi syödä jos ei just satu haarukka käteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kun olet etsinyt teille sopivaa astiastoa, niin oletko kysynyt miehesi mielipidettä siihen että minkänlaisen astiaston pitäisi olla, vai päätätkö asiasta yksin.
Mä olen sanonut suoraan, että meidän maku on niin erilainen, että jos sulle vaan sopii, niin mä hommaan astiaston, ja tee sinä muita hankintoja. Hän ostaa aivan tajuttoman ihania paistinpannuja ja kattiloita, en ymmärrä miten se tietääkin just mikä on käytössä paras. Ovat vieläpä laadukkaitakin ja tyylikkäitä! Ja mies on valmis maksamaan. Yleensä miehet nitisevät ainakin hinnasta. Halvinta pitäisi olla. Tyytyväinen :)
viet itse astiastin takaisin anopille ja sanot että valitettavasti pidät toisenlaisesta tyylistä ja vinkkaat, että sen astiaston voisi vaikka myydä kirpputorilla, nykypäivänä kun on monia 1970-luvun keräilijöitä. Sen jälkeen mietit miksi sinun pitää saada päättää millaiselta astiastolta syötte, siis että olethan kuullut myös miehesi mielipiteen astiaston suhteen. Ehkä miehesi olisi kaikista mieluiten halunnut syödä juuri siltä astiastolta, jonka kotiin toi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovin arvostellaan ettei mieheltä ole kysytty. Kuka sanoi ettei ole?
Minä kysyn aina miehen mielipidettä sisustuksessa. Kun mainitsen uusista verhoista, vastaus on ”mikäs vanhoissa on vikana”. Kun pyydän miestä kattamaan pöydän, pöydästä ei löydy kahta samanlaista astiaa. Yhdellä on joku Ikea-lautanen, toisella Teema, kolmannella keltainen muovinen. Haarukat ja veitset on eri paria ja lasit saattaa olla kaljatuopista kahvikuppiin mitä vaan
Jos anoppi tarjoaisi jotain astiastoa, mies kantaisi sen kotiin onnellisena kun saa ilmaiseksi ihan hyvät
En sano etteikö joku mies ole oikeasti kiinnostunut ja tarkka mutta oma kokemus on että vaikka kauhalla voi syödä jos ei just satu haarukka käteen
Olen nainen ja teen ihan samoin kuin miehesi. Ei voisi jotkut astiat vähempää kiinnostaa. Eikä Ikean astioissa ole mitään vikaa.
Meillä oli sama juttu. Sanoin miehelle, että ei käy ja mitä teki mies - kieltäytyi maksamasta unelma-astiastoani, koska olisi saatu ilmaiseksi lautaset äidiltään! Nyt miehellä on äitinsä astiastosta osa, hän käyttää sitä ja minä joudun edelleen säästämään, jotta saisin sen, jonka haluan. Miehelle ei kuulemma ole mikään ongelma, jos lautasessa on sinisiä kukkia, pääasia, että sen voi pestä tiskikoneessa.
Naurettavia nuo iänikuiset pula-aikahorinat. Omatkin vanhemmat ja appivanhemmat elivät parhaat vuotensa 80-luvulla ja hyvin osasivat törsätä. Silti mielellään työnnettäisiin kaikki roina meille ja suututaan, jos heitetään heidän aikanaan ostamaansa vanhaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä kierrätykseen, joku voi ilahtua. Osata sellaiset astiat kuin haluat, mutta OMILLA rahoilla, ei miehen.
Etkä varmana pistä yhtään minnekään ilman miehen kanssa asiassa saavutettua yhteisymmärrystä. Mikä teitä pirttihirmuakkoja vaivaa?
Lopusta samaa mieltä. Omilla rahoillasi voit ostaa mitä haluat.
Mun keittiö, mun kaapit, ukolla on varasto ja omat kaapit. Tunkekoon vaikka sinne, jos haluaa säilöä kaikkea.
Nyt kuuluu sitten sanoa että valitettavasti emme ota näitä käyttöön, että haluatko nämä takaisin teille säilöön? Sitten aina voit lipsauttaa valkoisen valheen että ehdit jo ostaa meille uuden astiaston ja se on matkalla. Mutta minusta on parempi ehkä sanoa ihan suoraan, jotta opit sanomaan ei. Ymmärrän että se on vaikeaa mutta on ihan välttämätöntä. Olen tosi tarkka tavaroista nykyään enkä ota mitään vastaan mitä en halua ja laitan surutta pois mitä en halua. Ja miehelle sanoisin kivakasti, anopille ystävällisemmin.
Moni retrohenkinen voisi riemusta kiljuen ottaakin astiat, ainakin minä. Itse ainakin olen ottanut kotoani kaikki retrojutut mukaan, kukaan muu ei niitä ole halunnut. Ollaan erilaisia kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Menet noin vain hävittämään toisen omaisuutta?
Olisin saanut pahemman luokan raivarit, jos mies olisi hävittänyt äidiltäni saamani astiaston.