Nykyinen identiteettipolitiikka on tuontituote Amerikasta ja se on vellonut siellä jo vuosikymmeniä

Internetin myötä se on levinnyt kaikkialle, missä osataan englantia, vaikka se ei välttämättä muiden maiden kontekstissa edes ole mikään oleellinen keskustelu. Ote David Foster Wallacen Päättymättömästä riemusta, jonka kirjoittamisen hän aloitti 1986 ja joka julkaistiin 1996:

"Hän joutui myöhemmin sekä Virginia Slimsin että Family Circlen naiskiertueiden mustalle listalle, sillä hän yritti värvätä kiertueiden poliittisesti kiihkomielisimmät eikä ehkä tasapainoisimmat pelaajat ikään kuin radikaaliin jälkifeministiseen kaartiinsa, joka suostuisi kilpailemaan vain turnauksissa, joiden järjestäjät, tutkijat, tuomarit, valvojat sekä jopa yleisö ja moduulijakelun kautta tavoittevat katsojat olisivat eivät ainoastaan naisia eivätkä homoseksuaalisia naisia vaan varhaisten yhtenäisyysvuosien surullisenkuuluisan ja epäsuositun Naisten esineellistämisen estämisen ja vastustamisen falangin jäseniä, ja kenkää saatuaan hän käytännössä saapui huivikoristeinen tennismaila hartialla valmentaja Schtittin luokse, tällä kun on kansallishistoriallisista syistä aina riittänyt myötätuntoa poliittisesti hiukankin painostetuille ihmisille."