Raskas aamu (taas!) erityislapsen kanssa. Huoh..
Aamut ihan hirveitä, jos ei aina ennen siirtymää siitä etukäteen varoittele. Menee lukkoon ja saa raivokohtauksia, jos asiat hoidetaan eri tavalla kuin yleensä. Yleensä hoidetaankin samalla tavalla just tästä syystä, mutta tänään oli penaali hukassa (joo kyllä, meillä on muitakin kyniä mutta pakko saada se oma rakas penaali mukaan), etsittiin sitä ja aamupalalle meno venyi, mikä tarkoitti sitä että ruokailuun oli vähemmän aikaa (eli mun piti hoputtaa lasta syömään että ehtii taksiin). Lapsi oli ihan raivona ja hermona. Sen verran jo kookas että en esimerkiksi jaksa nostaa lattialla raivoavaa 11-vuotiasta ylös, että saisi puettua ulkovaatteet päälle kun taksi odottaa pihassa.. muutkin lapset kärsii kun joka aamu ihan hirveä raivoaminen. 13v syö omassa huoneessaan aamupalaa ja 8v yrittää kaikin tavoin pelleilemällä saada edes osan mun huomiosta.
Oon itse ihan loppu. Kohta taas hymyssä suin töihin :)
Kommentit (47)
Kuulostaa raskaalta. Itsellä ei ole mitään kokemusta erityislapsista, joten en osaa mitään kommentoida. Jaksamista, kai saat jotain tukea lapsen kanssa?
Miksi menee taksilla? Onko niin erityinen? Saako mitä tukea yhteiskunnalta?
Jos saan, voin muistaa rukouksin. Meillä usein tilanteet rauhoittuu, kun rukoilee ja pyytää Jeesukselta apua. Hän tuo rauhan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menee taksilla? Onko niin erityinen? Saako mitä tukea yhteiskunnalta?
Eikö se ole niin, että jos koulussa on erityisen tuen päätös, pääsee yleensä taksilla. Tuet sen sijaan ovat kiven alla. En tietysti tiedä ap:stä.
Laitokseen vaan jos et jaksa. Tuohan pilaa koko perheen muiden lasteni elämän myös.
Tehkää aamukello tai aamujana. Siis sellainen, missä on peräkkäin kaikki aamutoimet ja visualisoituna niihin suurin piirtein käytettävissä oleva aika esim eri väreillä. Sitten siinä viisaria tai esim magneettia siirretään sen mukaan mikä vaihe on meneillään. Lapsi voi itse oppia siirtämään. Näin sun ei tarvi varoittaa siirtymistä koko ajan, vaan lapsi voi ennakoida niitä siitä kellosta tai janasta.
Vierailija kirjoitti:
Voisko antaa yhteiskunnan hoidettavaksi, eli laitokseen? Ei olejärkeä että teitä on kohta koko perhe toimintakyvyttömiä.
Milloin ihmiset tajuavat, että laitoksia ei enää ole? Jos erityislapsen saa, se pitää hoitaa.
Jos tuntuu ettei jaksa niin mieti että voisit olla myös lapseton :)
Materiaaleja ja malleja löytyy esim täältä: https://erityisvoimia.fi/treenaa-toiminnanohjausta/
Voi siis tehdä itsekin.
Yritä kertoa sille lapselle, että muut lapset kärsivät hänen raivokohtauksista, ettei ole kivaa toisille.
T. Veljeni oli minulle taakka lapsena..
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaalta. Itsellä ei ole mitään kokemusta erityislapsista, joten en osaa mitään kommentoida. Jaksamista, kai saat jotain tukea lapsen kanssa?
Tuo koulukyyti on saatu sen takia kun asutaan melko vaarallisessa paikassa. Katsottiin, että matka kouluun olisi meidän erityiselle liian vaarallinen, kun on niin pahoja ongelmia havainnoinnissa, nopeuden ja matkan arvioinnissa sekä keskittymisessä. Käytännössä ei siis osaa yhtään arvioida että milloin tie kannattaa ylittää vaan juoksee suoraan tielle kun suojatie alkaa.
Tukea ollaan saatu koulusta paljon, ollaan neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja toiminnanohjauksen haasteisiin ollaan saatu myös tukea. Lisäksi pojalla on tukiperhe, jonka luona käy kerran kuussa. Sillä ajalla voidaan muille lapsille tarjota sitä aikaa, jonka ne arjessa menettää. Raskasta on, mutta kyllä se tästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisko antaa yhteiskunnan hoidettavaksi, eli laitokseen? Ei olejärkeä että teitä on kohta koko perhe toimintakyvyttömiä.
Miksi tällaisia "ehdotuksia" aina tulee näihin? Eikö mieleesi tule, että se erityinen lapsikin on rakas, vaikka ajoittain aika työläs?
Eikä se ole niin, että jossain odottelee puolityhjä kodinomainen laitos, jossa omalle lapselle on hyvä ja toimiva hoitopaikka vartoilemassa, jos vanhemmilla sattuu olemasn vähän raskasta. Laitoshoito syrjäyttää lapsen pysyvästi, rikkoo perheen ja on todells raskas vaihtoehto vanhemmille sekin.
Erityisopetuspäätös ei ole välttämättä vammaisuuteen mitenkään liittyvä. Voi olla, muttei välttämättä. Minä ainakin taistelen viimeiseen saakka sen puolesta, että myös erityislapseni saa mahdollisuuden käydä koulua, hankkia ammatin ja itsenäisen elämän.
Ap:lle kyllä paljon myötätuntoa. Tuollaisen jumittamisen takis pyrin aina pakkaamaan repun ja etsimään vaatteet pinoon aamulla. Ja tuosta on apua avan normilastenkin kanssa, väsyneenä aamulla moni asia voi käydä hermoon ilman mitään diagnoosiakin.
Yt. Autismikirjolaisen sekä add-nuoren äiti
Vierailija kirjoitti:
Yritä kertoa sille lapselle, että muut lapset kärsivät hänen raivokohtauksista, ettei ole kivaa toisille.
T. Veljeni oli minulle taakka lapsena..
Ei se lapsi sille mitään voi. Itsekin se niistä kärsii. Mullakin erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaalta. Itsellä ei ole mitään kokemusta erityislapsista, joten en osaa mitään kommentoida. Jaksamista, kai saat jotain tukea lapsen kanssa?
Mitä kuvittelet erityislasten perheiden saavan ja mistä? Erityisopetuspäätöksen ja hyvässä lykyssä paikan erityisluokalle lapsen kanssa. Ei muuta tukea ole juurikaan saatavilla paitsi vaikeavammaisille, ja heidänkin avustajastaan joutuu moni taistelemaan oikeudessa.
Ohiksena vastaa 13
Suosittelen myös kuvia seinälle, esim. aikajana. Meillä oli lapselle kuvitettuna pukeutuminen, eli kuvasarja lapsen vaatteista, missä järjestyksessä puetaan päälle. Tappelu ja hoksauttaminen pukeutumisesta loppui kuin seinään ja lapsi oli ylpeä kun osasi itse.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu ettei jaksa niin mieti että voisit olla myös lapseton :)
Miksi sirotat suolaa haavoihin? Lapsettomana ap:llä olisi upea elämä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei miehesi auttanut?
Voisiko mies olla vaikka töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaalta. Itsellä ei ole mitään kokemusta erityislapsista, joten en osaa mitään kommentoida. Jaksamista, kai saat jotain tukea lapsen kanssa?
Mitä kuvittelet erityislasten perheiden saavan ja mistä? Erityisopetuspäätöksen ja hyvässä lykyssä paikan erityisluokalle lapsen kanssa. Ei muuta tukea ole juurikaan saatavilla paitsi vaikeavammaisille, ja heidänkin avustajastaan joutuu moni taistelemaan oikeudessa.
Ohiksena vastaa 13
Tässä on isoja paikkakuntakohtaisia eroja. Ja alle kouluikäiselle tukea saa peremmin kuin kouluikäiselle. Me jouduimme myymään asunnon ja muutimme toiseen kuntaan, jotta saimme lapselle paremmat tukitoimet. Alkuperäinen kunta tarjosi vain maksullista päivähoitoa, jossa lapsi vain lojui muiden seassa ja taantui entisestään. Toinen kunta palkkasi henkilökohtaisen terapeutin, lapsi pääsi "kahden lapsen paikalle" päiväkotiin ja kunnan erityisopettajan sekä AAC-ohjaajan tuen. Sama lausunto, eri palvelut. Pieni kunta tarjosi paremman tuen kuin iso kaupunki. Kouluikäiselle tukea on vaikeampi saada.
Voisko antaa yhteiskunnan hoidettavaksi, eli laitokseen? Ei olejärkeä että teitä on kohta koko perhe toimintakyvyttömiä.