Raskas aamu (taas!) erityislapsen kanssa. Huoh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei ollut mitään erityislapsia kun tehtiin selväksi ettei huono käytös käy, oli seuraukset jne. Nykyään lapsia pilataan hemmottelulla

Ei erityislapsia edes voi käskeä. He ovat erilaisia.

Kyllä toki voi myös käskeä. Se on totta, että vain täysin tietämättömät väittävät raivareita huonoksi käytökseksi, mutta se heille sallittakoon. Haastavan käytöksen vähentämiseksi voi kyllä ottaa käyttöön myös käskyjä, mutta rangaistuksia tai pakottamista ei.

Ja tuossa syy miksi lapset ovat "erityisiä". Ovat oppineet että voivat tehdä ihan mitä vain ilman rangaistuksia. Tulevia rikollisia kasvatatte..

Sulla ei ole mitään käsitystä erityislapsista. Silloin kun ei asiasta mitään tiedä, kannattaa olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta on äidillä, jos ei edes penaali ole paikallaan edellisenä iltana?

Millainen elämänhallinta on ihmisellä, joka syyllistää äitiä erityislapsen arjessa?

Äläpäs viitsi. Erityislapsen vanhemmalla on pitää arki sujuvana ja ennakoitavana, ja siihen kuuluu se, ettei aamulla enää etsitä penaalia.

Joo varmasti näin ja uskon, että tässäkin tapauksessa äiti on kokemuksen myötä oppinut ennakoimaan.

Mutta se on hienoa huomata, että av-mammat on täydellisiä ja eivät tee koskaan virheitä. Kaikki sujuu aina suunnitelmien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kamat illalla valmiiksi, jolloin aamuun jäävät vain aamutoimet.

Tämähän sen ratkaisee. Kukaan erityislapsi ei käyttäydy enää haastavaati, kun kamat laitetaan illalla valmiiksi. Sun kannattais lanseerata ja tuotteistaa tää, pelastaisit monta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei ollut mitään erityislapsia kun tehtiin selväksi ettei huono käytös käy, oli seuraukset jne. Nykyään lapsia pilataan hemmottelulla

Näin mäkin ajattelin kunnes sain oman erityislapseni. Kaksi lasta, joista nuoremmalla nyt tutkitaan miksi kaikki on vähän haastavaa. Ensimmäisellä lapsella ei mitään ongelmia ole koskaan ilmennyt, yläkoululainen jo. Osaa käyttäytyä, on rauhallinen ja toiset huomioon ottava, ei kiusaa muita. Samaan tyyliin aloin kasvattamaan toistakin lastani mutta kappas, hän ei ymmärräkään ohjeitani, unohtaa ne tai ei edes keskity kuuntelemaan, haluaa että kaikki tapahtuu samalla rutiinilla ja saattaa hermostua jos näin ei käy, häiriökäyttäytymistä aika ajoin, tekee kiusaa. Eikä tee mitään sellaisia asioita mistä monet väittävät käytöshäiriöiden johtuvan. Ei pelaa eikä katso muutenkaan tablettia/puhelinta/tv:tä liikaa. Harrastamme yhdessä urheilua, annamme huomiota ja leikimme hänen kanssaan. Käsittelemme tunteita ja opettelemme tunnetaitoja. Silti kävi näin. Ja tiedoksi kaikille, silti rakastan tätä lasta suunnattomasti, hän on päivieni ilo, nautin hänen seurastaan. Hän on iloinen, tunteellinen, hauska ja rakastava lapsi joka tuo muillekin iloa, haasteistaan huolimatta. Yritämme keskittyä hänen vahvuuksiinsa ja tukea häntä hänen mielenkiinnon kohteissaan.

Leijonaemojen sivuilta voisit saada hyvää informaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas huomaa kommenteista, ettei ihmisillä ole pienintäkään käryä, millaista arki erityislasten kanssa on.

Ja noi laitoshoitoa ehdottelevat, seuraavaksi varmaan eutanasia, jos ei opi olemaan???

Kyllä minäkin luin suu auki joitakin kommentteja. Että mitä? Sellaisen henkilön jolla ei ole erityislasta ei todellakaan kannata antaa neuvoja. Tukea voi. Se vaan nyt on niin että elämässä kaikki ei ole täydellistä ja sormia napsauttamalla korjattavissa. Erityisnuorilla ja - lapsilla on oikeus olla yhteiskunnassa mukana aivan samoin kuin muillakin. Ja Huom. Lapsi ei ole itse valinnut erityisyyttään. Tsemppiä kaikille erityislasten vanhemmille. Se on vaan niin että erityislapsella on äidin ja isän sydämessä erityisen suuri oma paikka. Tv erityisnuoren vanhempi.

Ensinnäkin; voi helvetti soikoon mitä kommentteja. Kommentoijilla ei taida olla yhtään kokemuksia erityislapsista, eikä edes halua ymmärtää, tai sitten kuvittelevat olevansa itse täydellisiä äitejä (mitä vahvasti epäilen, kun empatian taso on tuota). Itselläni ei ole onneksi erityislapsia, mutta haluan silti ymmärtää tilannetta jotenkuten.

Erityislapsen komentaminen ei auta, eihän sellainen lapsi ymmärrä komentamista. Abortti on todella törkeä ehdotus naiselle, joka haluaa lapsia, eikä sitä voi tehdä enää nyt, kun lapsi on jo 11-vuotias; nämä samat henkilöt, jotka sitä ovat ehdotelleet, kuvittelevat varmaankin olevansa feministejä. Oksettava ajatuskin, eihän tuo tue naista millään tapaa. Laitokseen lähettäminen pilaa lapsen viimeisenkin toivon elää normaalisti ja kasvaa kuten muut lapset, sekä jonakin päivänä itsenäistyä, ja sekös vasta satuttaa sekä lasta, että vanhempia ja sisaruksia. Tosin tuollaisia kirjoittelevilla taitaa olla oma elämä päin puuta, ja omaa pahaa oloa pitää sitten purkaa henkilöihin, jotka ovat onnistuneet joskus jossakin :)

Toiseksi, AP:lle suosittelisin samaa kuin muutama muu; valokuvia seinille rutiineista, jotta lapsi ymmärtää ne sitä kautta, sekä Leijonaemojen sivuston lukemista, ja heidän vertaistukiryhmiinsä sekä -keskusteluihinsa osallistumista. Jos on aikaa, suosittelen myös muutaman erityislapsista kertovan tietokirjan lukemista. Voimia, kyllä se siitä!