Suomessa opetetaan kieliä ihan nurinkurisesti!

Totta, uskon että Suomen opetustyyli saa myös aikaan sen että tosi moni voi osata kieltä lähes täydellisesti mutta ei silti uskalla puhua sitä. Pelätään virheiden tekemistä ihan liikaa niin sitten ollaan vaan hiljaa.

Itse kävin venäläisellä kurssilla yhden tunnin, kärsin loputtomasti kun ei ollut hajuakaan mitä kirjaimia opettaja lausuu (dyslexia) ja täydellinen turhautuminen. Eri ihmisille sopii eri lähestymistavat.

Opettaisin juuri noin mutta kukaan ei palkkaa.

T. Työtön kielten ope

Ei Suomessa aloiteta kieliopista, väärä tieto.

Ja se on ollut ennen vielä pahempaa.. kieliopin tankkaaminen puhumisen kustannuksella siis.

Suomessa ihmiset ovat introverttejä, että sanaa ei saa suusta. Siksi on tuo kielioppitapa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin juuri noin mutta kukaan ei palkkaa.

T. Työtön kielten ope

Miten kieltenopettajien koulutuksessa perustellaan toi, että aloitetaan kieliopista? Sehän tuhoaa kaiken motivaation. Opiskelija ei saa siitä kielestä kiinni tosi pitkään aikaan, kun opiskelun sivutuotteena tulee vasta ne sanat ja ilmaisut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa aloiteta kieliopista, väärä tieto.

Ainakin mun kokemukseni mukaan todellakin aloitetaan. Aloitin tammikuussa uuden kielen ja pätee täydellisesti siinäkin.

ap

Miettinyt aikuisena kieliä opiskellessa ihan samaa. Mutta toisaalta mitään kieltä ei kuitenkaan sieltä koulun penkiltä opi ja vaikka oppisikin niin sen unohtaa jos sitä ei käytä. Että ehkä ihan hyvä että kielioppiasioita ja kielten teoriaa käydään myös niin jää sellaistenkin olemassaolosta ehkä jonkin muistikuva.

Olen opettanut venäläisiä ja he haluavat ehdottomasti kielioppia, kielioppia ja kielioppia. Jos yrittää aloittaa perusfraaseista (huomenta, kiitos, ei kiitos jne.), niin saa kuulla, että on kelvoton opettaja.

Itse asiassa suomea ulkomaalaisille alkaa pienistä lauseista ja sanoista vähän kuin aapisessa tyyliin Matti ajaa autoa, Maija hiihtää.

Millaista opetuskokemusta ap:llä on? Vai mihin perustuu käsitys että suomessa opiskeltaisiin a) ensin kielioppi b) paljon kielioppia c) kielioppia puhumisen kustannuksella?

Jo minun peruskoulu ja lukioaikanani (15 vuotta sitten) tunneilla lähinnä puhuttiin ja opeteltiin kommunikoimaan puheilmaisua käyttäen. Ja nykyisin kun opetan niin se on vielä enemmän puhumista.

Eri ihmisille sopivat erilaiset tavat. Minusta on tosi vaikeaa, jos pitää opetella ulkoa lauseita ja sanontoja ilman, että selitetään sitä logiikkaa, johon ne perustuvat.

Samoin uusien sanojen oppiminen on minulle paljon helpompaa, kun näkee ne kirjoitettuna verrattuna siihen, että pitäisi opetella niitä korvakuulolta. Venäjän kirjaimien lukemisen opetteluun minulta meni alle 5 tuntia.

Suomen tyylillä oppii kirjoittamaan paremmin kuin keskimääräiset natiivit. Käytännössä tästä taidosta ei ole apua missään, jollei sitten muuta ulkomaille. Tai ryhdy opettajaksi.

Jokainen joka on kerrankin koulussa käynyt on aina se paras ja kaikkitietävin opetuksen asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Suomen tyylillä oppii kirjoittamaan paremmin kuin keskimääräiset natiivit. Käytännössä tästä taidosta ei ole apua missään, jollei sitten muuta ulkomaille. Tai ryhdy opettajaksi.

Ai ei ole kirjallisesta ilmaisutaidosta nykymaailmassa mitään apua missään? Hahaha joopa joo.

Mutta hyvä jos oppii edes kirjoittamaan ja lukemaan. Puhumaan oppiminen onkin sitten ihan oma lajinsa ja varmasti myös lajeista se kaikista hankalin opetettava eikä jotkut sitä opi vaikka kuinka opettelisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin juuri noin mutta kukaan ei palkkaa.

T. Työtön kielten ope

Miten kieltenopettajien koulutuksessa perustellaan toi, että aloitetaan kieliopista? Sehän tuhoaa kaiken motivaation. Opiskelija ei saa siitä kielestä kiinni tosi pitkään aikaan, kun opiskelun sivutuotteena tulee vasta ne sanat ja ilmaisut.

ap

Opettaisin siis juuri niin että enemmän puhumista ja keskustelua kuin kielioppia.

Mitä tulee sanoihin ja ilmaisuihin niin välillä tuntuu että oppilaat kuvittelevat että kaikki sanat ja ilmaisut oppii vain tunnilla olemalla. Joku ehkä oppiikin mutta ei kaikki vaan pitäisi kotonakin ehkä tehdä jotain.

Opin venäjää nopeasti kurssilla, jossa lähdettiin ensin kirjoittamaan käsin kaunokirjaimia (joka eroaa siis jonkin verran printatusta tekstistä). Viivoille yhtä kirjainta aina peräkkäin niin kuin ala-asteella koulussa ja siitä edettiin kirjoittamaan yksinkertaisia sanoja ja edelleen monimutkaisempiin. Ns. printtikirjaimet tulivat siinä sivussa, tosin nekin oli kyllä vaan pitänyt opetella ennen kurssin alkua. Mutta pointtina siis, että kirjainten osaaminen ensin ainakin suurinpiirtein kyllä auttoi. Ja kaunokirjoittaminen auttaa paljon oppimisessa. Puhumista oli alusta asti paljon. Kävin kerran venäläisen kulttuurikeskuksen kurssilla, jossa mentiin suoraan yksinkertaisiin lauseisiin ja sehän oli kyllä aikamoista. Jäi kesken. Kun ei ymmärtänyt, että miksi ”ja v parke” on parke eikä park. Peruskielioppi on pakko opettajan selittää ja oppilaan painaa mieleensä ensin, jotta sitä voi harjoitella puhumalla ja kirjoittamalla, sääntö säännöltä. Valitettavasti venäjä on vaikea kieli, ja siihen on sellaisena suhtauduttava. Kielioppivirheet varsinkin sijamuodoissa voivat täysin muuttaa lauseiden merkitystä, niin kuin suomessakin. Tämä kaikki siis, jos haluaa oikeasti oppia puhumaan sujuvasti. Mainitsemasi toiminee jos perustaso riittää. Tietysti ihmisillä eri hahmotustyylejä, että kaikkiin ei varmaan pure sama metodi.

Minä opin vain kieliopin kautta. En oppisi mitään, jos täytyisi puheen kautta opetella.

Mieheni ja tyttäreni taas oppivat nimenomaan kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaisin juuri noin mutta kukaan ei palkkaa.

T. Työtön kielten ope

Miten kieltenopettajien koulutuksessa perustellaan toi, että aloitetaan kieliopista? Sehän tuhoaa kaiken motivaation. Opiskelija ei saa siitä kielestä kiinni tosi pitkään aikaan, kun opiskelun sivutuotteena tulee vasta ne sanat ja ilmaisut.

ap

Opettaisin siis juuri niin että enemmän puhumista ja keskustelua kuin kielioppia.

Mitä tulee sanoihin ja ilmaisuihin niin välillä tuntuu että oppilaat kuvittelevat että kaikki sanat ja ilmaisut oppii vain tunnilla olemalla. Joku ehkä oppiikin mutta ei kaikki vaan pitäisi kotonakin ehkä tehdä jotain.

Tunnen tässä vähän tuskasi vaikkan kielten opettaja olekaan. Ihmiset laittavat aika paljon odotuksia niiden oppituntien varaan. Yleinen vitsailun aihe on esim se ettei kukaan osaa puhua ruotsia vaikka sitä opetetaan kouluissa. Eihän sitä ole peruskoulussa kuin ehkä jotain parisataa tuntia (?) kuitenkin esim natiivi englanninkieliselle muistaakseni ohjeellinen tuntimäärä ruotsin oppimiseen on 600 tuntia. Ja ruotsi on ymmärtääkseni paljon helpompi oppia englannista kuin suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Eri ihmisille sopivat erilaiset tavat. Minusta on tosi vaikeaa, jos pitää opetella ulkoa lauseita ja sanontoja ilman, että selitetään sitä logiikkaa, johon ne perustuvat.

Samoin uusien sanojen oppiminen on minulle paljon helpompaa, kun näkee ne kirjoitettuna verrattuna siihen, että pitäisi opetella niitä korvakuulolta. Venäjän kirjaimien lukemisen opetteluun minulta meni alle 5 tuntia.

Oho! Oliko sinulla aiemmin kokemusta slaavilaisista kielistä tai osasitko esim. kreikan kirjaimet? Mitä teit oppiaksesi kyrilliset aakkoset viidessä tunnissa? Kiinnostaa oikeasti, opiskelen itse venäjää yliopistossa. :) (Olen muuten viestisi perusteella samanlainen oppija, kuin sinäkin.)