Lue keskustelun säännöt.
Ihan järkyttäviä nuo n. 25 neliön uudet yksiöt
26.04.2021 |
Miten kukaan pystyy sellaisessa elämään ihmisarvoista elämää?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy pitää huonekalu- ja tavaramäärä kohtuullisena.
Ihmiselle jää ainoaksi unelmaksi päästä mahdollisimman usein pois kotoa ja töistä, jonnekin kauas. Kohta sekin estetään. Ja moni ihminen nauttii aidosti kodista ja haluaa toiminnallisen ja hyvän kodin. Ihmisiltä riistetään motivaatio työlle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 neliöön mahtuu ainakin 100 ihmistä seisomaan. Mihin yksi ihminen tarvitsee sen enempää tilaa, jos ei ole tarkoitus käyttää kämppä jonain romuvarastona? Vielä jos on korkeakattoinen kämppä parvella - aivan uskomattoman paljon tilaa yhdelle ihmiselle.
No tuohan riippuu layoutista.
Minulla on kämpässä 55 neliötä...mutta tässä on sauna, tarpeettomankin iso kylppäri, sokkeiloinen pohja jossa käytävä, ja pieni makuuhuone.
30 neliötä ilman saunaa, pienemmällä kylppärillä ja parvella olisi melkein yhtä tilava ja sopiva sellaiselle jolla ei ole hirveästi tavaraa eikä tarvetta saunalle.
Me kilttismiehet tarvitsemme saunan koska emme koskaan pääse nauttimaan naisen lämmöstä :/
Elettiin 70-lukua.
Tätini asui noin 25 neliön vuokrayksiössä vuosikausia miehensä kanssa. Vauvankin he saivat. Olin hoitamassa tuota vauvaa yhden kesän ja asuimme kaikki siinä yksiössä. Vauva itki usein öisin, joten nukkuminenkin oli kehnoa. Oli ahdasta, mutta siihen sopeuduttiin.
Täti perheineen muutti pois tuosta yksiöstä, vasta kun heillä oli jo toinenkin lapsi. Esikoinen oli silloin 4-vuotias. Silloin he ostivat oman asunnon.
Ajat ja vaatimustaso olivat erilaiset. Monet perheet asuivat vielä 70-luvullakin tosi pienissä asunnoissa.
Täällä on varmaan enemmistö yksiöiden kauhistelijoista maalaisia. Eivät vaan hahmota, että helsinkiläisen yksiön hinnalla saa ison omakotitalon maalta ja mitä iso asunto Helsingissä maksaa.
Se on sitten jokaisen oma valinta, haluaako asua maalla vai kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuohan riippuu layoutista.
Minulla on kämpässä 55 neliötä...mutta tässä on sauna, tarpeettomankin iso kylppäri, sokkeiloinen pohja jossa käytävä, ja pieni makuuhuone.
30 neliötä ilman saunaa, pienemmällä kylppärillä ja parvella olisi melkein yhtä tilava ja sopiva sellaiselle jolla ei ole hirveästi tavaraa eikä tarvetta saunalle.
Me kilttismiehet tarvitsemme saunan koska emme koskaan pääse nauttimaan naisen lämmöstä :/
Voi sinua! 😯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Minulla on 50 neliön kolmio ja jo tässä tulee joskus hulluksi kun aina kinnaa joku seinä tai esine jostain päin vastaan. Ja näistä neliöistä saisi muka aikaan kaksi mukavaa yksiötä, omine keittiöineen ja kylpyhuoneineen? 40-50 neliötä pitäisi olla joku minimiraja.
Seinä kinnaa? Mitä meinaa?
Haluat laittaa pyykinpesutelineen esille tai vaikka siirtää huonekaluja, niin aina on tuhat esinettä tai joku seinäpinta tiellä. Haluat pestä pienen maton, niin sen liikuttelu oviaukkojen läpi ja kulmien ympäri 3 m2 kylppäriin ja siitä suihkukoppiin on melkein akrobaattinen suoritus. Jne. Seinät ja esineet on tiellä ja estää vapaita liikeratoja. Aina kinnaa jostakin päin jos siirtelet mitään yhtään isompaa.
Ymmärrän hyvin, että 50 neliön kolmion seinät tulevat vastaan. Itse kyllä valitsisin mieluummin vähemmän huoneita niihin neliöihin, 50 neliön yksiö olisi ihana minun mielestäni yksinasuvana. (Nyt on sen kokoinen kaksio.) Yksi iso huone toisi paljon enemmän mukavuutta asumiseen kuin kolme pientä hankalasti sisustettavaa huonetta.
Anopilla on 49m2 kaksio, jossa suht iso olohuone ja makkari. Kylppäriin mahtuu pesutorni, mutta keittiö on surkean pieni. On kai ajateltu, että 1-2 henkilöä eivät tarvitse ruokailulle tilaa, vaan hotkivat safkansa seisten? Anoppi on sijoittanut 4-hengen ruokapöydän eteisen oven pieleen. Asunto on mieheni omistuksessa ja perin sen aikanaan. Seinää tulee kaatumaan, toimii nyt jotenkuten. 60-80-lukujen arkkitehtuuri on ollut jotain ihan käsittämätöntä. Tilasuhteet ovat täysin pielessä.
Minulla on 60-luvun kerrostalokodissa keittiö omana huoneenaan. Minusta on ihana kun kaali- ja kalakäryt jäävät keittiöön toiselle puolen asuntoa, ja ruokapöytä on sitten olohuoneessa. Ihana kun ovet voi sulkea perässään, tiskit pysyy keittiössä, ja tiedän varmuudella ettei kissa pääse hyppimään tasoille. Nykyisin tuntuisi oudolta jos olkkarin seinällä törröttäisi joku liesi, jääkaappi ja kolme keittiönkaappia. Monet "avokeittiöt" on tosi tökerösti suunniteltu, läntätty suoraan olkkarin seinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nämä miniasunnot rakennetaan korkeisiin torneihin joista ei pääse kuin ahdistavalla hissillä suoraan kellariin metroasemalle ja muutenkin koneilmastointi pauhaa. Yäk nykyinen rakentaminen.
Yksin asuvalle riittää ihan hyvin. Opiskelijana minulla oli ehkä 16 m2. Nyt perheellisenä yli 100 neliössä tuntuu omaa tilaa olevan paljon vähemmän, ja haaveilen omasta yksiöstä tai ihan pienestä minitalosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei hommaa ja hamstraa liikaa tavaraa vaan elää vaatimattomasti ja minimaalisesti vähällä niin ihminen mahtuu asumaan vaikka 10 neliön yksiöön. Ja näin muuten asutaan oikeasti tuolla ulkomailla kuten esim. Ranskassa missä se 25 neliön yksiö on vain märkä ja kallis päiväuni.
onko teillä mieli noin suuri este sille, että ette pysty asumaan 25 neliössä, vaan tulette hulluksi tms.. Ja jotta tuota ei tapahdu, niin tarttee 100 neliötä. Eli toisin sanoen tarvitsette oikeanlaiset ajatukset, jolloin pystytte olemaan onnellisia, onnellisuudelle on asetettu siis ehdot - 100 neliöö asuintilaa. Jotkut ne pystyy olemaan onnellisia ilman ehtoja, kun asuvatkin pienessä asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Minulla on 50 neliön kolmio ja jo tässä tulee joskus hulluksi kun aina kinnaa joku seinä tai esine jostain päin vastaan. Ja näistä neliöistä saisi muka aikaan kaksi mukavaa yksiötä, omine keittiöineen ja kylpyhuoneineen? 40-50 neliötä pitäisi olla joku minimiraja.
Seinä kinnaa? Mitä meinaa?
Haluat laittaa pyykinpesutelineen esille tai vaikka siirtää huonekaluja, niin aina on tuhat esinettä tai joku seinäpinta tiellä. Haluat pestä pienen maton, niin sen liikuttelu oviaukkojen läpi ja kulmien ympäri 3 m2 kylppäriin ja siitä suihkukoppiin on melkein akrobaattinen suoritus. Jne. Seinät ja esineet on tiellä ja estää vapaita liikeratoja. Aina kinnaa jostakin päin jos siirtelet mitään yhtään isompaa.
Ymmärrän hyvin, että 50 neliön kolmion seinät tulevat vastaan. Itse kyllä valitsisin mieluummin vähemmän huoneita niihin neliöihin, 50 neliön yksiö olisi ihana minun mielestäni yksinasuvana. (Nyt on sen kokoinen kaksio.) Yksi iso huone toisi paljon enemmän mukavuutta asumiseen kuin kolme pientä hankalasti sisustettavaa huonetta.
Anopilla on 49m2 kaksio, jossa suht iso olohuone ja makkari. Kylppäriin mahtuu pesutorni, mutta keittiö on surkean pieni. On kai ajateltu, että 1-2 henkilöä eivät tarvitse ruokailulle tilaa, vaan hotkivat safkansa seisten? Anoppi on sijoittanut 4-hengen ruokapöydän eteisen oven pieleen. Asunto on mieheni omistuksessa ja perin sen aikanaan. Seinää tulee kaatumaan, toimii nyt jotenkuten. 60-80-lukujen arkkitehtuuri on ollut jotain ihan käsittämätöntä. Tilasuhteet ovat täysin pielessä.
Minulla on 60-luvun kerrostalokodissa keittiö omana huoneenaan. Minusta on ihana kun kaali- ja kalakäryt jäävät keittiöön toiselle puolen asuntoa, ja ruokapöytä on sitten olohuoneessa. Ihana kun ovet voi sulkea perässään, tiskit pysyy keittiössä, ja tiedän varmuudella ettei kissa pääse hyppimään tasoille. Nykyisin tuntuisi oudolta jos olkkarin seinällä törröttäisi joku liesi, jääkaappi ja kolme keittiönkaappia. Monet "avokeittiöt" on tosi tökerösti suunniteltu, läntätty suoraan olkkarin seinälle.
Olen tästä niin samaa mieltä! Mekin asuimme ennen nykyistä asuntoamme 60-luvun kerrostalossa ja parasta siellä oli erillinen keittiö, jonka oven sai kiinni! Sinne kyllä mahtui pieni ruokapöytäkin. Sai kolistella ja keitellä miten tykkäsi, kun laittoi vain oven kiinni.
Nykyisessä melko avoimessa pohjaratkaisussa ei keittiön kilinältä, tiskikoneelta ja nykyisiltä melko äänekkäiltä kylmäkoneilta rauhaa saa. Sanoinkin miehelleni, että kun tästä muutetaan, haluan erillisen keittiön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin suomalainen ongelma. Tässä maassa ei mitään muuta olekaan kuin tilaa, ja sitten ihmiset ahdetaan koirankoppeihin. Miksi tässä maassa ei mikään toimi niin kuin olisi järkevää? Tai no, sen nyt tietää, että hyvätveljet rikastuu ensin maan ansiottomalla arvonnousulla, ja sen jälkeen vielä koirankoppienkin hinnan nousulla, kun ei suvaita kaavoittaa tarpeeksi asuinalueita. Lisäksi rakentaminen on tehty niin byrokraattiseksi, että halvimmankin koppimaisen puuhökkelin lupienmukainen pystyttäminen vuokramaalle kauas palveluista maksaa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja tienaa 30 vuodessa.
Tämä juuri. Suomi on kutakuinkin Saksan kokoinen maa, ja Saksassa on 83 miljoonaa asukasta, ja silti tilavammat ja halvemmat asunnot. Eihän siinä mitään vikaa ole, jos joku oikeasti haluaa asua miniasunnossa, mutta sen pitäisi olla valinta ja niiden asuntojen pitäisi olla oikeasti halpoja. Nythän vain ihmisiä totutetaan yhä pienempiin asuntoihin jotta saadaan rahastettua niillä (sillä suhteellisesti ne ovat kuitenkin kalliimpia kuin isot asunnot). Ettekö te nyt sitä tajua?
Suomessa jokaisella pitäisi olla mahdollisuus asua oikeasti tilavassa asunnossa. Jokaisella perheellä pitäisi olla varaa isoon taloon, jossa on jokaiselle perheenjäsenelle oma huone ja sen lisäksi isot yhteiset tilat, pari kylpyhuonetta ja vielä työhuone aikuisille. Ja pilkkahintaisi miniasuntoja, jos joku sellaisen haluaa.
Nykyäänhän ei rakenneta asuntoja ihmisille vaan SIJOITTAJILLE. Vuokraajan tarpeet ovat toissijaisia sijoittajan tarpeisiin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen kommentoi, että yksiöissä tulee sairaaksi ja ei ole ihmisarvoista elää.
Mutta kukaan ei ole vielä ehdottanut ratkaisua pienituloisille, miten yhteiskunta voisi kustantaa kaikille riittävän ison asunnon.
Ei ne tutkimukset ja suositukset paljon lämmitä, jos ei ole yksinkertaisesti varaa isompaan asuntoon.
Entäs aseksuaalitkin?
On paljon, paljon hankalampaa löytää parisuhde, joka ei vaatisi seksiä.Ja näinhän meillä täällä nykyisissä apinavaltioissa parisuhde + siitä saatavat hyödyt (isompi asunto) o
Än perustettu.Hölön pölön, veditpä omituisen kortin!
Asumismuoto ei ole millään tavalla riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan koulutuksesta ja pitkän tähtäimen suunnitelmista, säästämisestä ja tavoitteellisuudesta.
"apinavaltioissa parisuhde + siitä saatavat hyödyt (isompi asunto)"
Nämä eivät ole automaatioita, eivätkä tipu kuin Manulle illallinen.
Jokainen, joka on joutunut tekemään lujasti töitä neliöidensä eteen, tietää että se vaatii uhrauksia.
Oletko itse ollut valmis siihen? Näkemään vaivaa ja kituuttamaan muutaman vuoden, että saavutat jotain mistä unelmoit? Vaikka pikku jolla tai unelmien matka? Kaikilla ei ole perittyjä osakkeita tai varakkaita vanhempia, mutta pystyy silti ponnistamaan maailmalle irvistelemättä yhteiskunnalle.
Esimerkkinä vaikka Sanna Marin.
Seksin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko uusi 25 neliön yksiö jotenkin lähtökohtaisesti huonompi kuin vanha 25 neliön yksiö? Mun siskolla oli aikanaan ton kokoinen asunto joskus 60-luvulla rakennetussa talossa.
Uusissa asunnoissa kylppäri vie esteettömyysvaatimusten takia huomattavasi enemmän neliöitä, kuin vanhoissa asunnoissa. Se kaikki on pois asuintilasta.
Mun mielestä vielä suurempi ongelma on se, että nykyään talojen runkosyvyydet ovat niin suuria, että pienet asunnot ovat pitkiä ja kapeita putkia, joiden toisesta päästä tullaan sisään ja toisessa päässä on ikkuna. Eteinen on käytännössä keittiössä. Tällaisia taloja rakennetaan, koska se on halpaa ja isoissa kaupungeissa ainakin tähän saakka ovat huonostikin suunnitellut asunnot tehneet kauppansa.
Sama koskee myös kaksioita. Uusien talojen kaksiot näyttävät kaikki olevan alle 45-neliöisiä suorakaiteita, joissa luonnonvalo tuskin yltää avokeittiön perukoille saakka. Lisäksi makuuhuone (jos sitä sellaiseksi voi kutsua) on niin kapea, että tarvitaan kaksi liukuovea, jotta pääsee kiertämään parisängyn toiselta puolelta toiselle. Jossakin myynti-ilmoituksessa tämä oli käännetty positiiviseksi asiaksi, että parisängyn ympäri pääsee kulkemaan KÄTEVÄSTI kahden liukuoven kautta.. Minä kutsuisin tuota alkovilliseksi yksiöksi, en kaksioksi.
Ei niissä standardina ole edes liukuovia, pelkät kulkuaukot vain.
Kiva sitten katsella, itse tai vieraat, olkkarin sohvalta sitä petaamatonta sänkyä, joka heijastuu ainakin makuuhuoneen komeron peiliovesta.
Mutta nykyäänhän makkari on tarkoitettu näkyväksi, sänkyä ei piilotella oven takana.
Näin olen lukenut sisustusuutisista.
Siksi siihen sängyn päällykseen pitää satsata ja hankkia sinne myös ne tusina tyynyä kuten sohvalle. Ja se heinä tai viherkasvi trendikkääseen koriruukkuun yöpöydälle. Ei haittaa, vaikkei siihen enää mahdukaan lukemiset, lukulasit ja vesilasi.
Itse en suostu maksamaan asumisesta tai liikkumisesta (autoilu) paljoa, vaan haluan käyttää rahani kahviloihin ja sen tyyppisiin asioihin - sellaisiin asioihin, joista koen saavani vastinetta ja iloa. Eräs myös mikä ärsyttää, on 70€ kk oleva puhelinlasku, en tajua, miten puhelinyhtiö on yhtäkkiä saanut minusta otteen, jossa se pääsee ryöstöverottamaan minulta 70€ kk palvelusta, josta en koe saavani juuri mitään, eli siis kännykän selaaminen. en katso edes videoita kännykällä, siispä vaihdoin liittymään, joka maksaa 9€ kk, koska minulle riittää alle 5 gigaa tiedonsiirtoa kuukaudessa. Tässä kuussa vasta 2 gigaa käytetty. Autoa en myöskään omista, koska siitä "ilosta" verotettaisiin keskimäärin 6000€/ vuosi, kyse on kuitenkin vain siirtymisestä paikkojen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Minulla on 50 neliön kolmio ja jo tässä tulee joskus hulluksi kun aina kinnaa joku seinä tai esine jostain päin vastaan. Ja näistä neliöistä saisi muka aikaan kaksi mukavaa yksiötä, omine keittiöineen ja kylpyhuoneineen? 40-50 neliötä pitäisi olla joku minimiraja.
Ihanaa, kun joku "sanoo" tämän "ääneen." Tähän taloyhtiöön muuttaessani toinen vaihtoehto oli 53 neliön koppi tai sitten tämä minkä ostin (en kerro kokoa, ettei kukaan kuvittele tunnistavansa.)
Mitään välimuotoa ei ollut saatavilla.
Olen usein miettinyt, että mahtaakohan noita kopissa asuvia koskaan kaduttaa? Kävin sellaisessa pienessä asunnossa silloin, kun se oli TYHJÄ, siis täysin tyhjä, ja silloin jo petyin siihen miten minimaalinen se oli.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä mieltä nuo miniasuntoasujat ovat tänä päivänä valinnastaan.
Mä ostin uudesta talosta himpun alle 50 m² kaksion. Ja olen todella tyytyväinen!
Lähisuku, joka kävi myös tutustumassa asuntoon tyhjänä, totesi sen huomattavasti isomman oloiseksi nyt, kun on sisustettu asuttavaksi. Minä kävin katsomassa aihiota jo rakennusvaiheessa, ja ihmettelin, miten siihen (pieneen) tilaan saadaan ne kaikki osiot, mitkä arkkitehtipiirustuksiin oli merkitty. No, siinä ne kaikki ovat! Iso kylppäri/sauna-osasto ja makkariin mahtui myös työpöytä ja tuoli.
Tämä on viihtyisä asunto. Valitsin pohjakaavan mukaan. Samankokoisia oli muunkinlaisilla pohjilla, mutta tämmöinen ulkorajoistaan neliömäinen on kaikkein tehokkain tilankäytön suhteen. Ei muuten ole keittiökään olohuoneen seinällä, vaan selvästi oma, erillinen osionsa, vaikka avokeittiö onkin.
Eli arvosana: 9½. (-½ pistettä lähtee yläkerran naapurista...)
Vierailija kirjoitti:
Kun ei hommaa ja hamstraa liikaa tavaraa vaan elää vaatimattomasti ja minimaalisesti vähällä niin ihminen mahtuu asumaan vaikka 10 neliön yksiöön. Ja näin muuten asutaan oikeasti tuolla ulkomailla kuten esim. Ranskassa missä se 25 neliön yksiö on vain märkä ja kallis päiväuni.
Ja Kauko-Idässä on sellaisia kapselihotelleiksi kutsuttuja miniasuntoja joissa se "huone" eli kapseli on juuri sen kokoinen että sinne mahtuu yksi ihminen nukkumaan makuultaan, mutta ei juuri tekemään mitään muuta. Joskus vuosia sitten uutisoitiin että nämä kapselihotellit olisi lähitulevaisuudessa tulossa tänne Suomeenkin helpottamaan asuntopulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin suomalainen ongelma. Tässä maassa ei mitään muuta olekaan kuin tilaa, ja sitten ihmiset ahdetaan koirankoppeihin. Miksi tässä maassa ei mikään toimi niin kuin olisi järkevää? Tai no, sen nyt tietää, että hyvätveljet rikastuu ensin maan ansiottomalla arvonnousulla, ja sen jälkeen vielä koirankoppienkin hinnan nousulla, kun ei suvaita kaavoittaa tarpeeksi asuinalueita. Lisäksi rakentaminen on tehty niin byrokraattiseksi, että halvimmankin koppimaisen puuhökkelin lupienmukainen pystyttäminen vuokramaalle kauas palveluista maksaa enemmän kuin keskituloinen palkansaaja tienaa 30 vuodessa.
Sitä tilaa on maaseudulla, missä kovin moni ei enää nykyään halua asua. Esim. Helsingin keskustaan ei mahdu enää yhtään mitään, ellei rakenneta uusia kerroksia olemassaoleviin rakennuksiin. Sama varmaan suurimmassa osassa kaupunkeja.
Eikä tämä ole pelkästään suomalaisten ongelma, vaan esim. Japanissa on paljon pienempiä koteja, kun valtava määrä ihmisiä pakkautuu asumaan ison kaupungin keskustaan.
Jotta ihmisillä olisi isompia koteja, täytyisi asua enemmän haja-asutusalueilla, kaukana palveluista. Ehkä etätyöaika alkaa mahdollistaa sen, että kaupunkeihin tunku vähenee, kun työt voi tehdä isommasta kämpästä käsin.
Helsingissä on paljon tyhjää tilaa ja asukastiheys on hyvin alhainen. Helsinki on myös rakennettu hyvin matalaksi.
Kyllä. Uusissa asunnoissa keittiö ja kylpyhuone pitää mitoittaa esteettömäksi, mikä vähentää oleskelutilan kokoa tuntuvasti. Vanhoissa yksiöissä on lähes aina järkevä paikka sängylle, uusissa ei välttämättä.