Miten löytää parisuhde, jossa ollaan sitoutuneita mutta ei muuteta yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja oman kokemukseni mukaan nimenomaan naisista enemmistö haluaa yhteen muuttoa, mikä lienee suoraan kytköksissä naisen turvallisuudenhaku- ja pesänrakennusvietteihin. Olen onnekas löydettyäni naisen, jolle sopii hyvin että asumme erillään todennäköisesti loppuikämme. Olemme olleet yhdessä jo pitkään ja edellisissä avioliitoissamme asuneet riittävästi saman katon alla muiden kanssa jotta pystymme näkemään erillään asumisen edut. Emme riitele käytännössä koskaan mistään, ja aina kun toisen naama väistämättä alkaa ärsyttää (kuten kaikissa pitkäaikaisissa suhteissa joskus) voimme vetäytyä tahoillemme vaikkapa pariksi päiväksi. Saatamme joskus olla useitakin viikkoja saman katon alla ja joskus taas viikon erillään. Elämä on ihanaa ja etenkin nyt korona-aikaan hyödyt ovat entisestään korostuneet etätyön takia, olemme usein päivät töissä omissa asunnoissamme ja illat ja yöt yhdessä.

Ja vaikka olisimme pidempiäkin aikoja eri osoitteissa, niin jaamme silti arjessamme käytännössä kaiken ja juttelemme joka ikinen päivä. Soittelemme, viestittelemme, saatamme katsella telkkarista samaa ohjelmaa omissa asunnoissamme ja jutella samaan aikaan, otamme video-chatteja jne.

En usko että haluan enää koskaan muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa ellei ole taloudellisista syistä pakko.

M40

Kuulostaa ideaalilta, mutta edellyttää suhtellisen lyhyttä välimatkaa jos päivittäinkin kuljetaan edestakaisin. Jos joskus eroan ja löydän uuden suhteen, se olisi mieluiten juuri tuollainen.

Kyl olis hyvä asua samassa kaupungissa. Tai enintään tunnin matka toisen luo.

Minäkin haikailen tuommoista parisuhdetta. Haluan itse asua kaupungin keskustassa, mutta mies voisi asua ihan missä vain, noiden yo. raamien sisällä.

Minulle kelpaisi ☺️ vaikka maajussi. Sesonkiaikoina voisin viipyä pidempäänkin auttelemassa töiden kanssa.

Tai yhtä hyvin toinen kaupunkiasuja, jonka kanssa tekisimme yhteisiä luontoretkiä, pyöräillen, meloen.

Omaan huusholliin en enää miestä ota, enkä mene emännäksi toisen kotiin.

Ihan mistä tahansa. Eikö nykyään tyyliin kolmasosa parisuhteista ole jo sellaisia, että asutaan eri asunnoissa? Ihan täysin normaalia siis.

Olen seurustellut lähes kymmenen vuotta jo niin, että miehellä ja minulla on omat asunnot. Tosin asumme kävelymatkan päässä toisistamme ja mistä löysin? Paikallisesta baarista eräänä hauskana karaoke-iltana aikoinaan. Ja ei. Kumpikaan emme ole juoppoja. Joskus olemme pitkiäkin aikoja toisen luona ja toisen luona käymme katsomassa vaan postit. Miten milloinkin ja kolmansia ihmisiä ei olla seksiin kaivattu.

Mulla on. Tunnin välimatkalla. Ei lapsia kummallakaan.

Tässä on puolensa. Ja se toinenkin puoli.

Välillä haaveilen että asuttaisi yhdessä, lähinnä silloin kun näkeminen pari, kolme krt viikossa ei tunnu riittävän. Mut toisaalta on kiva lähteä miehen luo välillä " maalle" omakotitaloon pikkukaupungin laidalle, ja sit palata kaupunkilaiselämään. Tykkään molemmista, miehestä ei kerrostaloasujaa saisi millään.

Vastausten perusteella tällaista haluavat lähinnä ihmiset, joilla on jo lapsia tai sitten aiempaa kokemusta avoliitosta. Itseäni ei kiinnosta juuri yhdessä asuminen, vaikka olen lapseton eikä minulla ole kokemusta avoliitosta.

M32

Erillään asuminen on yhä yleisempää. Ja miksikäs ei! Parisuhde on ihana asia, mutta etenkin miesten ja naisten yhteisasumisessa päivänselviä haasteita. Ei suhde muutu huonommaksi tai heikommaksi, jos nämä haluaa välttää.

Kiinnostaisi itse asiassa tietää, onko saman sukupuolen suhteissa yhtä paljon vaaranpaikkoja nimenomaan yhteisasumisen osalta.

Kun naisella on oma asunto ja vaativa työ, se voidaan nähdä miesten toimesta uhkaksi. Jos nainen pärjää yksin, tulee toimeen omillaan, eikä kaipaa ketään arkeen, voi se olla liian itsenäistä joillekin. En todellakaan halua siinä mielessä perinteistä parisuhdetta, että asuisin miehen kanssa samassa osoitteessa. Lasten perinnön takia en tule myöskään avioitumaan uudelleen.

Vastausta ap:n kysymykseen en osaa antaa. En usko Tinderistä löytyvän tervepäisiä ihmisiä, joten olen mieluummin sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kun naisella on oma asunto ja vaativa työ, se voidaan nähdä miesten toimesta uhkaksi. Jos nainen pärjää yksin, tulee toimeen omillaan, eikä kaipaa ketään arkeen, voi se olla liian itsenäistä joillekin. En todellakaan halua siinä mielessä perinteistä parisuhdetta, että asuisin miehen kanssa samassa osoitteessa. Lasten perinnön takia en tule myöskään avioitumaan uudelleen.

Vastausta ap:n kysymykseen en osaa antaa. En usko Tinderistä löytyvän tervepäisiä ihmisiä, joten olen mieluummin sitten yksin.

Kuinka moni mies sinulle on tällaista kertonut, vai mihin perustat käsityksesi "miesten" mielipiteistä?

Jännä kun sadoilla tuhansilla ihmisillä Suomessa tuo kuitenkin onnistuu ihan ilman ongelmia ja ilman tarvetta korostaa itsenäisyyttään ja työnsä vaativuutta.

Olipa taas tarinahullulla kaikkien aikojen provo aloitus.

Meillä on tällainen suhde jo kuusi vuotta. Joka päivä puhutaan, nähdään pari iltaa viikossa, riippuen lasten menoista. Molemmilla jo ero takana ja lapsia, tämä on mukava näin.

Vierailija kirjoitti:

Se onnistuu jos otat itseäsi alempitasoisen miehen, joka on erittäin tyytyväinen saadessaan seurustella kanssasi vaikka ne ovat sinun määrittämiä ehtoja. Tällainen mies ei normaalisti saa naisia.

Miksi näin? Eikö miehissä sitten ole muka ns. toisella kierroksella olevia, jotka kaipaavat suhdetta, mutta se avo-/avioliittokuvio on jo nähty, eikä enää niin kovasti viehätä? Miksi miehet jotenkin naisia enemmän kaipaisivat yhdessä asumista, varsinkin jos kuviossa on mukana lapsia edellisestä liitosta?

Tuollainen järjestely on nimeltään L.A.T. -suhde eli Living Apart Together. Löysin oman mieheni Happy Pancakesta, naimisissa ollaan ja kumpikin asuu onnellisena omassa kodissaan. Mieheni lapset ovat hänen luonaan joka viikonloppu ja minä silloin kun lapset eivät ole paikalla.

Harrastuksen kautta löytyi. Molemmilla teinilapsia, mutta yhteenmuutosta emme haaveile ainakaan kunnes kaikki lapset ovat omillaan. Toisaalta seurusteluaikana ollaan jo huomattu, että molemmat viihdymme hyvin omissa puuhissamme, emmekä kaipaa jatkuvaa yhdessäoloa. Tällä hetkellä välimatkaa on kymmenisen kilometria, tulevaisuudessa toivottavasti vähemmän.

N45

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin Tinderistä. Tein aika alusta asti selväksi, että olen aika ääri-introvertti enkä jaksa yhdessä asumista kenenkään kanssa.

"Miksi haluat sen suhteen? Useimmat haluavat parisuhteelta nimenomaan yhdessäoloa ja arjen jakamista. En itsekään keksi syitä sitoutua ihmiseen, joka ei oikeasti halua jakaa elämäänsä kanssani."

Seksiä, hauskoja hetkiä viikonloppuuna ja lomilla jne. Viikot ryynään mieluummin ylitöitäni yksin omassa kämpässäni. Tuntuukin juhlavammalta se yhdessäolo kun se on kuin nuorena seurustelua, eikä siihen kuulu kotitöitä tms.

Ainakin minulle tuo olisi kevytsuhde. Eli voisi olla tosi kiva ja johonkin elämäntilanteisiin oikein sopiva. Mutta ei noin tutustuta tai sitouduta toiseen oikeasti. Eikä voisi luottaa, että vaikeina aikoina toinen olisi rinnalla, jos jo ylityöt olisivat liian suuri rasite suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat sen suhteen? Useimmat haluavat parisuhteelta nimenomaan yhdessäoloa ja arjen jakamista. En itsekään keksi syitä sitoutua ihmiseen, joka ei oikeasti halua jakaa elämäänsä kanssani.

Kyllä arjen voi jakaa vaikkei asu yhdessä. En tajua miksi ihmiset muuttavat niin usein yhteen jos ei ole pakko vaikka rahatilanteen takia. Ja se vasta huono syy onkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja oman kokemukseni mukaan nimenomaan naisista enemmistö haluaa yhteen muuttoa, mikä lienee suoraan kytköksissä naisen turvallisuudenhaku- ja pesänrakennusvietteihin. Olen onnekas löydettyäni naisen, jolle sopii hyvin että asumme erillään todennäköisesti loppuikämme. Olemme olleet yhdessä jo pitkään ja edellisissä avioliitoissamme asuneet riittävästi saman katon alla muiden kanssa jotta pystymme näkemään erillään asumisen edut. Emme riitele käytännössä koskaan mistään, ja aina kun toisen naama väistämättä alkaa ärsyttää (kuten kaikissa pitkäaikaisissa suhteissa joskus) voimme vetäytyä tahoillemme vaikkapa pariksi päiväksi. Saatamme joskus olla useitakin viikkoja saman katon alla ja joskus taas viikon erillään. Elämä on ihanaa ja etenkin nyt korona-aikaan hyödyt ovat entisestään korostuneet etätyön takia, olemme usein päivät töissä omissa asunnoissamme ja illat ja yöt yhdessä.

Ja vaikka olisimme pidempiäkin aikoja eri osoitteissa, niin jaamme silti arjessamme käytännössä kaiken ja juttelemme joka ikinen päivä. Soittelemme, viestittelemme, saatamme katsella telkkarista samaa ohjelmaa omissa asunnoissamme ja jutella samaan aikaan, otamme video-chatteja jne.

En usko että haluan enää koskaan muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa ellei ole taloudellisista syistä pakko.

M40

Ei tarvitse asua ikinä toisen kanssa saman katon alla, nähdäkseen erillään asumisen edut, on ne niin selviä.

Valitettavasti en osaa neuvoa vaikka itselläni on juuri tuollainen suhde. Tapasin mieheni opiskeluaikana ja siitä lähtien on oltu yhdessä mutta yhteen ei olla muutettu. En oikein keksi miksi pitäisikään kun menee toisen ovelta omalle ovelle 5 min. Valmistumisen jälkeen työelämä on ollut myös sitä itseään ja tuet on tulleet tutuiksi ja voin sanoa että on paljon helpompaa kun on erilliset taloudet.

Vierailija kirjoitti:

Kun naisella on oma asunto ja vaativa työ, se voidaan nähdä miesten toimesta uhkaksi. Jos nainen pärjää yksin, tulee toimeen omillaan, eikä kaipaa ketään arkeen, voi se olla liian itsenäistä joillekin. En todellakaan halua siinä mielessä perinteistä parisuhdetta, että asuisin miehen kanssa samassa osoitteessa. Lasten perinnön takia en tule myöskään avioitumaan uudelleen.

Vastausta ap:n kysymykseen en osaa antaa. En usko Tinderistä löytyvän tervepäisiä ihmisiä, joten olen mieluummin sitten yksin.

Avioituminen ei uhkaa lasten perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen on yhä yleisempää. Ja miksikäs ei! Parisuhde on ihana asia, mutta etenkin miesten ja naisten yhteisasumisessa päivänselviä haasteita. Ei suhde muutu huonommaksi tai heikommaksi, jos nämä haluaa välttää.

Kiinnostaisi itse asiassa tietää, onko saman sukupuolen suhteissa yhtä paljon vaaranpaikkoja nimenomaan yhteisasumisen osalta.

Mitä ihmeen haasteita miesten ja naisten yhteisasumisessa? 

Minulla on tällainen avioliitto. Ollut jo 15 vuotta. Viikonloput ja lomat yhdessä, arki omassa taloudessa. Ihan mahtava järjestely, etenkin nyt etätyöaikana. Asumme samassa kaupungissa. Olemme molemmat tyytyväisiä. Yhteinen talous on mietinnässä ehkä vasta eläkeiässä. Katsotaan.