Raskauden yrittäminen ja miehen haluttomuus - vertaistukea!
Minulla on nyt ongelma, johon kaipaisin neuvoja, kokemuksia, vertaistukea, mielipiteitä, mitä vain teiltä kanssayrittäjiltä irtoaa!
Ongelmani on aika kipeä ja ehkä vähän kiusallinenkin. Olemme yli 30v pariskunta ja yhteistä taivalta on taustalla yli kymmenen vuotta. Mies on suhteen alusta asti ollut paljon vähemmän kiinnostunut petipuuhista, kuin minä, mutta koska suhde on muuten ollut todella hyvä olen tämän jollain tavalla hyväksynyt.
Nyt on sitten kuitenkin tullut ajankohtaiseksi perheen mahdollinen perustaminen ja nimen omaan miehen vahvasta toiveesta - itselläni ei koskaan ole ollut vauvakuumetta enkä usko sellaista tulevankaan. Jätin hormonaalisen ehkäisyn pois vuosi sitten ja sovimme alkavamme yrittää josko nappaisi.
Jotenkin yllätyin - vaikka ei varmaan olisi enää tässä vaiheessa pitänyt - siitä, kuinka huonosti mies edes tässä vaiheessa on halukas lisäämään seksin määrää. Olen asiaa vuosien varrella usein kysynyt ja aina vastaus on ettei hänellä ole mitään ongelmaa, tykkää seksistä ja nimen omaan minun kanssani. Kuitenkin meillä on seksiä n. kaksi kertaa kuukaudessa ja sekin lähes aina hänen aloitteestaan. Ku minä teen aloitteen, hän herkästi torjuu minut. Ikinä ei sano ettei huvita, vaan selitys on aina että on niin ähky ruoasta tms.
Nyt alan olla aika neuvoton, kun tämä ei tosiaan ole muuttunut vaikka hän erityisesti lapsia haluaa. Turhauttaa, kun ikää alkaa olla sen verran ettei olisi aikaa odotella joskos edes joskus se kaksi kertaa kuukaudessa osuisi ovulaation aikaa. Tähän asti ei ole montaakaan kertaa osunut.
Olen yrittänyt puhua ja mies vain sanoo että kyllä se sitten tärppää kun on aika, mutta hän ei oikeasti tunnu ymmärtävän että niitä mahdollisia päiviä on ihan oikeasti se pari kuukaudessa. Älyttömältä tuntuu sekin että minä en edes ole se joka niin paljon niitä lapsia haluaa ja silti koko vastuu on minun niskassani ja minä lasken päiviä ja yritän ukolle keimailla otollisten päivien nurkilla ja yleensä turhaan.
Pelkään, että kohta meillä aika loppuu kesken ja sitten se onkin yhtäkkiä minun vikani ettei hän koskaan saanut omia lapsia.
Onko hyviä neuvoja, mitä tässä tilanteessa voisin vielä tehdä kun puhuminen ei auta?
Kommentit (6)
Kiitos, Tulppaanitar, asiallisesta vastauksestasi! Luin itse uudelleen aloitukseni, ja tuli ulos sen verran raflaavasti, että olisi voinut tulla vaikka mitä vastauksia. Olin tuota kirjoittaessani aika turhautunut miettiessäni sitä, kuinka taas meni viime viikolla yksi ovulaatio hukkaan.
En pidä miellyttävänä ajatusta mistään kirjallisesta sopimuksesta ja kun kyllä se perhe ihan molempien toive on. Toivoisin tietysti, että molemmat tekisimme parhaamme tämän toiveen toteuttamiseksi. Toki jatkan keskustelua, jos vaikka vihdoin menisi perille myös miehelle nämä realiteetit.
Tuo ei ole huono idea, että menisimme käymään lääkärissä kartoituksessa, olen sitä itsekin miettinyt ja kyllähän aina puhutaan että vuoden yrittämisen jälkeen pitäisi muutenkin mennä. Olisi se meillä hyvä vaikka ei minun mielestäni voikaan tässä tapauksessa puhua että tosissaan olisi sitä vuotta yritetty. Jospa mies ottaisi asian vakavammin, kun kuulisi sen ammattilaisen suusta.
Heippa pakko kertoa vähän omaa kokemusta tuosta, on nimittäin vähän samanlaisia fiiliksiä ollut. Ollaan oltu siis ihan nuoresta asti yhdessä ja silloin ollut tosi aktiivinen seksielämä joka pikku hiljaa vähän hiipui. Meillä mies meni jotenkin lukkoon kun otin vauva-asian ihan tosissaan esille, jotenkin tuli mulle yllätyksenä kun kyllä meillä aiemminkin oli puhetta asiasta ollut ja oli aika lailla selvä juttu että perhettä halutaan. No lukkoon kuitenkin meni ja meillä oli hyvin vaikeat ajat pitkän aikaa ja jopa eroa mietiskelin.
No tultiin sitten kuitenkin samalla sivulle ja päätettiin alkaa yrittään. No sittenhän koitui ongelmaksi tuo seksi, ei oikein meinannut onnistua aina ja varsinkaan silloin kun olisi pitänyt. Jälkikäteen ajatellen siis suorituspaineita. Itse otin jotenkin tosi henkilökohtaisesti sen ettei vaan onnistunut se seksi ja oli tosi vaikeaa taas jonkin aikaa. No sitten pikku hiljaa se alkoi sujumaan ja nyt olen huomannut että mieheni on oikein innoissaan ja yrittää tosissaan. En tiedä onko sitä että se vaan tarvitsi aikaa saada omat ajatukset kunnolla selville vai onko tää sitä että sekin huolestui kun ei vuoden jälkeenkään olla raskaana, en tiedä eikö nuo miehet vaan tajua vaikka kertookin että ei raskaaksi niin helposti tulla! 😅
Meillä meni siis noin vuosi tuossa keskustelussa että aletaanko yrittään ees, toinen vuosi suorituspaineissa ja jospa nyt sitten kolmannen vuoden kohdalla jo se raskaus alkaisi 🙏🏼 Mut joo, aika pitkiä aikoja. Ollut vaikeeta kyllä kun itsellehän se vauvakuume tuli sitten todella vahvaksi yhtäkkiä ja olisi halunnut sillä sekunnilla saada vauvoja! Mutta kun niitä on hyvin vaikea yksin tehdä..
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Hei kerrompa oman näkemykseni, eli syynä on se, että mies ei ole vielä valmis, vaikka perheen haluaakin.
Omalla kohdalla tosiaan mies sanoi, että on valmis tulemaan isäksi, kun on saavuttanut 45v. iän.
Mies halusi nuoresta saakka perheen, mutta ei liian aikaisin. On yleisesti ottaen tosi lapsirakas ihminen, oli siis sellainen ennen omaa lastakin.
Mutta hän koki etukäteen isoja paineita siitä, että ei osaisi hoitaa pientä vauvaa ja kaikkea omaan lapseen liityvää vastuuta, sekä myös talous asiat oli mielessä. Ja halusi elää pitkän nuoruuden, ilman perhe vastuita.
Ennen hänen itse määrittelemää laosen yritysaikaa, hän ei ollut valmis yrittämään lasta. Tosin sain vähän "tingattua" sitä, kun esitin faktat, tilastot ja käppyrät naisen hedelmällisyydestä hänelle.
Hän ei tiennyt, että 42-vuotias nainen ei tulisi kerrasta raskaaksi, kun kuukautiskierto oli normaali. Tämä.yhteiskunta valistaa vaan ehkäisystä, mutta ei puhu ollenkaan siitä, että lapsen saanti voi ollakin oikeastaan vaikeaa/ mahdotonta.
Pistäkää naiset mies ymmärtämään, että haluatte lapsen ja kertokaa siitä, että biologia tulee vastaan, ja jos vaihdevuodet on edessä/tulleet, niim tilanne on peruuttamaton. Vaihdevuosissa on iso ikähaarukka, joten kannattaa ennakoida omaa tilannetta.
Mulla ei ole vielä esivaihtaireita, ikä 48v.
Vaihdevuodet tulee ilmeisesti joskus myöhemmim? Arvailen 58:v. ikää.
Mutta tunnen naisia, joilla menkat on loppuneet pysyvästi jo 42v.
Tsemppiä ja informatiivista painostusta mukaan👍👍👍💕💕💕💕
Tähtitaivas☆
Kiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia! En ajatellutkaan olevani ainoa, joka tämän kanssa painii. Tuntuu tosiaan olevan niin, että seksuaalikasvatus pyörii enemmän ehkäisyn ympärillä.
En usko ollenkaan, että meillä mies ei olisi vielä valmis; hän on ollut omien puheidensa mukaan valmis paljon ennen minua. Meillä kävikin niin seurustelun alussa, että jostain syystä minulla jäi yksi kierto väliin ja pelkäsin ehkäisyn pettäneen. Kerroin tästä miehelle helpottuneena vasta kun selvisi etten ollut raskaana ja hän sanoikin ettei olisi yhtään haitannut. Minä en olisi tuolloin ollut vielä valmis.
Lueskeltuani näitä viestejänne sisuunnuin ja otin taas kissan pöydälle tiukasti pari päivää sitten! :D
Kysyin ihan suoraan että onko hän muuttanut mielensä tai onko muuten jotain mielen päällä. Sanoin että haluaisin taas alkaa yrittää ihan kunnolla kun minullakin on nyt tasaantunut kierto todella säännölliseksi viime syksyisestä jolloin kovan työstressin takia kierto heitteli ja kuukautiset jäivät jopa pois moneksi kuukaudeksi. Hän oli hyvinkin myötäilevä ja pyysi että ilmoitan hänelle kun on ovulaatio lähellä, että sitten voidaan panostaa kunnolla. Sovimme myös että yritämme syödä kevyemmin niihin aikoihin niin ei sitten ainakaan ole ähky :D
Nyt on sitten taas sovittu kunnolla yrittävämme, toivottavasti nyt saadaan pidettyä tästä kiinni! :)
Tähtitaivas☆ kirjoitti:
H
Mutta tunnen naisia, joilla menkat on loppuneet pysyvästi jo 42v.
Ei ole mitenkään tavatonta, että loppuu ja/tai hedelmällisyys romahtaa pohjalukemiin jo reilusti ennen neljääkymppiä. Vaarallinen harhaluulo on se, että monet pitää mielessä tuota 40v rajapyykkiä ja sitten todetaankin olevan jo myöhäistä. Onneksi nykyään suht hyvät hoidot olemassa, mutta kaikille ei niistäkään enää välttämättä ole apua.
Noh, ihmisiä on niin erilaisia. Osa miehistä paineistuu kovasti ajatuksesta että juuri tänään on ovis ja nyt yhtäkkiä pitäisi haluta. Meillä hetkittäin esiintyneen haluttomuuden syyksi paljastui kova krooninen stressi, joka oli laskenut testosteronitasoja. Kun ne nostettiin viitteisiin, ongelmia ei ollut. Ehkä siis itse maksaisin yhden käynnin lisääntymisasioiden lääkärille, jossa voisitte selvittää omat lisääntymisterveyteen liittyvät arvosi (kilppari, amh, varastorauta ja muutama muu) ja miehen arvot (kilppari, testo, ehkä joku muu) labrakokeilla. Kun tosiasiat on tiedossa, on paljon helpompi suunnitella eteenpäin.
Mutta, meillä tämä ratkaistiin siten että molemmat snaijasi että nyt tehdään lasta ja seksiä voi olla vaikkei niin kauheasti huvittaisikaan. Ja sitten sitä oli silloin kun oli tarve. Jos miehesi ei tätä ymmärrä niin väännä rautalangasta ja vaadi kuittaus vaikka kirjallisena, että se ei sitten ole sinun syysi jos jäätte lapsettomiksi.
Pco, km 10/19 ja 11/20, kaksosten la 11/21