Lue keskustelun säännöt.
Voiko nelikymppisenä aloittaa vielä uuden suunnan elämälle?
25.04.2021 |
Siis uuden uran?
Uusi mies on ollut pari vuotta eikä kumpikaan ole halunnut lapsia.
Kertokaa jotain kannustavia esimerkkejä.
Kommentit (55)
Tietenkin voi, ja niin moni tekeekin. Yleensä viimeistään esim. vanhempien kuolema voi olla sellainen käänne että alkaa miettimään mitä siltä omalta elämältään todella haluaa, koska ihmisikä on kuitenkin aika lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että olen tuhlannut tähän asti elämääni. Ettei työkokemus riitä ja koulutukseni on väärä.
Mietit vain, mikä kiinnostaa ja sitä kohden!
Ehdit vaihtaa alaa, tai lähteä kullankaivajaksi :D.
Muuttaa maalle ja alkaa kasvattamaan kanoja, laamoja tai vuohia.
Voit lähteä vuodeksi luostariin.
Tottakai voi! Mutta tosiaan pitää olla uskallusta tehdä suuria päätöksiä.
Paras jo suunnitella vanhainkotiin muuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan vaihto kuulostaa helpolta jos on jo menestyksekäs ura yhdellä alalla. Mutta entä jos sellaista ei ole? Minulla pätkätöitä, opintoja ja ilmaista työtä koko aikuisikä. Eli ei voi puhua "vaihtamisesta" vaan aloittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Alan vaihto kuulostaa helpolta jos on jo menestyksekäs ura yhdellä alalla. Mutta entä jos sellaista ei ole? Minulla pätkätöitä, opintoja ja ilmaista työtä koko aikuisikä. Eli ei voi puhua "vaihtamisesta" vaan aloittamisesta.
Eli aikuistut vasta nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan vaihto kuulostaa helpolta jos on jo menestyksekäs ura yhdellä alalla. Mutta entä jos sellaista ei ole? Minulla pätkätöitä, opintoja ja ilmaista työtä koko aikuisikä. Eli ei voi puhua "vaihtamisesta" vaan aloittamisesta.
Miettiä samaa. Jos joku osaa sanoa tähän uutta näkökulmaa niin olisin kiitollinen. Mieli mustamaalaa kaikki yritelmäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan vaihto kuulostaa helpolta jos on jo menestyksekäs ura yhdellä alalla. Mutta entä jos sellaista ei ole? Minulla pätkätöitä, opintoja ja ilmaista työtä koko aikuisikä. Eli ei voi puhua "vaihtamisesta" vaan aloittamisesta.
Miettiä samaa. Jos joku osaa sanoa tähän uutta näkökulmaa niin olisin kiitollinen. Mieli mustamaalaa kaikki yritelmäni.
Up
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi aloittaa. Olet jo liian vanha.
Voi sitä yrittää.
Itse yritin aloittaa uuden elämän 30-vuotiaana. Tein kaikkeni jotta saisin ammatin, työn, elämän. Ammatin sain, työtä en saa mistään. Mihinkään en kelpaa. Ilman työtä en saa rahaa ja ilman rahaa en saa elämää. Elämäni on mennyttä.
Upea fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kolmevitosena vielä onnistui. Nyt oon juonu 8 vuotta. Ihan hyvin on mennyt tähän asti. Ei oo edes vaimo lähtenyt, vaikka oletin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aloittanut uuden elämän 20-vuotiaana (muutin kaupunkiin, tulin kaapista ja muutin nimeni), 30-vuotiaana (irtisanouduin töistä ja muutin pois Suomesta) ja 40-vuotiaana (perustin oman firman ja käännyin uuteen uskontoon). Mitähän sitä seuraavaksi keksisi, kun alkaa viidenkympin villitys...
Eheydyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi. Raja menee jossain 25 korvilla.
Minä yritin alle kolmekymppisenä. Koulutus onnistui, työnsaanti ei. Olisiko pitänyt pysyä uupumuksen uhalla sairaanhoitajana? Ei, olisin menettänyt elämänhaluni eikä raha korvaisi sitä. Nyt neljänkympin kynnyksellä ihmettelen, mihin seuraavaksi ilman kunnon työkokemusta.
Hämmentävä kysymys. Itse vaihdoin suuntaa 35 vuotiaana ja nyt 40 olen unelmatyössä ja nostanut itseni edellisen elämän palkkakuopasta (2100€ -> 4000€/kk). Nyt valmistelen uutta uraa/ elämäntapaa sivutoimisesti, se nostaa minut siivilleen 45-50 vuotiaaana. Elämä on ihanaa muutosta ja seikkailua.
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä kysymys. Itse vaihdoin suuntaa 35 vuotiaana ja nyt 40 olen unelmatyössä ja nostanut itseni edellisen elämän palkkakuopasta (2100€ -> 4000€/kk). Nyt valmistelen uutta uraa/ elämäntapaa sivutoimisesti, se nostaa minut siivilleen 45-50 vuotiaaana. Elämä on ihanaa muutosta ja seikkailua.
Minkä tason koulutus?
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit, kun lapsetkaan ei sinua sido mitenkään. Itse en voisi, koska olen lasteni pääasiallinen elättäjä. Uusi ura vaatisi uuden koulutuksen, mutta se ei ole mahdollinen tässä elämäntilanteessa. Ja kun lapset lähtevät omilleen, olen jo 50+. En tiedä, ehkä elämällä on mulle vielä jotain kivaa tarjolla, mutta just nyt tuntuu että tässä tää nyt oli. Tää nyt meni näin.
Tämä nyt ei pidä paikkansa, lapset eivät estä uutta uraa eikä opiskelua, mutta toki heitä voi tekosyynä käyttää.
Mutta et ole liian vanha 😊 itse valmistun juuri yliopistosta, sain koulutusta vastaavan työn, ilman aiempaa kokemusta alalta. Ikää 38v.
Vierailija kirjoitti:
Ajallisesti ehtisi, mutta kyllä nelikymppisenä pitää olla jo työelämän meriitit hankittuna ja jokin vakaa asema työpaikalla.
Voi pliiiiiiiis teitä!
Samaa pohdin.