Sittenkin vielä kolmas lapsi?

Lasten lukumäärämietintää kannattaa miettiä sillä ajatuksella, että kuinka monta pystyy elättämään yksin.

Elämästä kun ei koskaan tiedä.

Mieti tätä elämää. Jos todella tahdot(te) vielä kolmannen lapsen nii toteuttakaa. :) saatat 10 vuoden päästä miettiä ja katua koko loppuelämän että miksi ette tehneet kolmatta lasta. Itselläni oli ihan samat ajatukset vielä pari vuotta sitten mutta minulla ne selkenivät niin että kahdellakin pärjää.

Meillä jo kaksi aikuista lasta ja kaksi teiniä. Nyt yllättäen herännyt vielä vauvakuume vaikka itsellä jo ikää 40+.

Ostettiin juuri kallis talo, eikä pitkään hoitovapaaseen ehkä olis nyt varaa.

Ja päästään jo helpolla, kun nuorin enää meidän kanssa mihinkään lähtee.

Jaksaisko aloittaa taas vaippa- , kurahousu- ja päiväkotirumban alusta?

Ehkä ei kuitenkaan 😁

Sit vaan unohdat parit pillerit.

Me päätettiin yrittää vielä kolmatta kun isommat lapset olivat 5v ja 8v. Tuo kolmas on nyt kaksivuotias ja koko perheen silmäterä. Ihan mahtava tyyppi ja on tuonut valtavasti iloa. Kääntöpuolena se, että ennen kolmatta pystyimme tekemään perheenä kaikenlaista kaikki yhdessä. Etenkään vauvavuonna se ei onnistunut ja perhe jakaantui hetkeksi ikäänkuin kahtia. Toinen vanhemmista harrasti isompien kanssa ja toinen oli vauvan kanssa.

Mies innostui kun saa seksiä monen vuoden jälkeen?

Kahden lapsen jälkeen myytiin ja annettiin pois vauvatarvikkeet. Kuitenkin tuli halu vielä kolmanteen lapseen. Onneksi tuli, niin paljon on kolmas rakas lapsi tuonut iloa. Nyt jo nuori aikuinen hänkin. Helpommalla olisi päässyt, jos kaksi lasta, mutta toisaalta paljon olisi jäänyt puuttumaan.

Ei ole oikeaa tai väärää valintaa, tai ei voi tietää, mitä kannattaa tehdä, kun ei voi elää rinnakkaistodellisuutta.

Ensin oli varmaa että meille vain kaksi lasta. Kuitenkin päädyimme kolmanteen koska siinä vaiheessa molemmilla ensimmäisen kerran tunne että haluamme niin ehdottomasti. Lopulta syntyi vielä neljäs sekä viideskin (kaksoset) koska kolmannen raskauden ajasta alkaen tunne ettei lapsiluku vielä täysi ja elämäntilanne oli otollinen silloin. Omat lapseni ovat syntyneet noin kahden vuoden ikäeroilla. Suurin ikäero on juuri toisen ja kolmannen välillä eli 2,5 vuotta. 

Ap, oletko saanut näkökulmaa asiaan?

Ottakaa koira

Kiitos vastauksista, olen saanut näkökulmia asiaan! :) Mietityttää myös se, kun nuorin on "jo 7v" eli ikäeroo tulisi vähintään 8 vuotta. Mietin, onko lapsilla paljon yhteistä (yhteisiä leikkejä tuskin on?). Ja toki mietityttää myös, jaksaako tässä iässä samanlailla yövalvomisia? Erityisesti esikoinen valvotti paljon, mutta toisaaltaan hyvin ne silloin jaksoin. Tuskin nyt niin suurta muutosta on ehtinyt omassa kropassa tulemaan..

-ap 

Mä oon syntynyt kun isosisarukset olivat 6 ja 7. Vanhemmat kuulemma ajattelivat että vauva-aika on hyvä aika siinä kohtaa kun isommat ovat vielä pieniä koululaisia, olla läsnä kotona kun koulupäivät on lyhyitä ja tarvitsee mahdollisesti saattaa kouluun jne.

Ja meidän vanhemmat oli kyllä paljon vanhempia kuin sinä kun minut sai. Ei ongelmaa kuulemma.

meidän 3 on nyt 6kk isommat täytti just 8v ja 11v. pitkään ajattelin että 2 on hyvä määrä. meillä nukutaan huonosti ja on allergiaa ym. mutta kun kuopus aloitti eskarin alkoi vahvasti tuntua siltä että kolmannelle lapselle olisi vielä tilaa ja voimia. mies oli jo aiemmin puhunut asiasta että josko 3 joten häntä ei tarvinnut houkutella. nyt tuo pieni ihminen on tuonut meidän elämään jo niin paljon. rakas meille kaikille erityisesti keskimmäinen on nykyisin ylpeä isosisarus.

En ole katunut muuta kuin muutama yön pimeänä hetkenä kun kuopuskin osoittautui valvojaksi ja vatsavaivaiseksi allergikoksi. ikää itsellä 33 mutta mies vanhempi.

minun vinkkini ap rohkeasti yrittämään jos tuntuu että joku osa perheestä puuttuu kyllä ne isommat varmasti sopeutuu ja todennäköisesti vaan tykkäävät.

Minulla lapset 9v ja 3v ja kolmatta mietin. Tuntuu että vielä mahtuisi yksi. Toki myös arveluttaa että jaksaako kaikkien kanssa ja tuleeko kalliiksi. Matkustaminen ainakin lienee hankalampaa eikä varaa ihan mitä vaan harrastaa kolmen kanssa. Pari vuotta aion pohtia ja jos ei asia laannu niin sitten vaan toimeksi. Sinä ikäeroja miettinyt, meillä lapset tulleet tosi hyvin toimeen ja ovat läheisiä keskenään vaikka isompi olikin eskarilainen vauvan syntyessä.

Minulla itsellä on neljä sisarusta, joiden kanssa ikäerot on 7-16 vuotta! Ja olen jokaisen kanssa läheinen, vaikka ikäeroa on ja kukaan ei ole ollut ns. leikkikaveri mulle koskaan. Osan sisaruksista kanssa olin läheisempi lapsena (ne jotka asui kotona vielä minun kanssa yhtäaikaa) ja osan kanssa lähennyin kunnolla vasta sitten aikuisena :) Mutta tosiaan en murehtisi tuosta sisarussuhdeasiasta ikäeron vuoksi, koska ikä ei ole este hyvälle sisarussuhteelle.

Itselle toinen lapsi tulossa nyt ja olen vähän sillä mielellä, että kaksi on hyvä. Mutta tiedostan, että tuo kolmannen toivominen voi tulla myöhemmin, jos iskee sitten vauvakuume kun on pikkulapsiaika ohi :D Itse miettisin asiaa useammasta lähtökohdasta: esim. raha, aika, oma jaksaminen, tukiverkosto ja miehen mielipide. Koskaan ei voi tietää tuleeko sieltä minkälainen lapsi (ns. helppo tai ns. haastava vai jopa sairas jollain tavalla).

Kiitos vastauksista! :) 

Itsellä on paljon "puoltaa" ja "vastaan". Ehkä myös se, että pitäisi aloittaa kaikki niin alusta. Ihan vauvasta. Toisaaltaan, osaanhan tämän jo ;) Mutta toisaaltaan, yksi elämähän tässä meillä kaikilla on! Kiitos kaikille ! :)

Hei ap!

Mites kävi, onko teillä nyt kolme lasta? :)

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Mites kävi, onko teillä nyt kolme lasta? :)

Törmäsin tähän keskusteluun ja olisi kiva kuulla, mihin on perheet päätyneet?

-eri.