Lue keskustelun säännöt.
Äitini haluaa käydä minulla kylässä 3 kertaa viikossa
25.04.2021 |
Ja viipyä aina 3 tuntia. Onko normaalia? Joskus tekee yllätyskäyntejä kun olen nukkumassa ilmoittamatta mitään, "olin lenkillä ja päätin poiketa" Alkanut stressaamaan tämä kun tuntuuettä äidilläni ei ole juuri omaa elämää. Kun hän on kylässä, hän juttelee minulle kaikki murheensa ihankuin hän ei olisi saanut puhuttua kellekään moneen viikkoon? Normaalia?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kyllä hiukan surullinen tuo malli, että lapsuuden perhe lakkaa olemasta perhe, kun ihminen täysi-ikäistyy. Monesti näkee kommentteja, että pitäisi unohtaa ja jättää rauhaan lapset, vanhemmat tai sisarukset ja elää omaa elämää, että se on sitä aikuisuutta.
Musta on tosi outoa, että ne perheen jäsenet, jotka ovat 18 vuotta olleet sun rakkaimmat läheiset, pitäisi yhtäkkiä noin vain unohtaa kokonaan.
Enkä nyt tarkoita, että pitäisi viettää päivittäin tai edes viikottain tuntikausia aikaa yhdessä, mutta kyllähän monissa muissa maissa kokoonnutaan perheittäin ja suvuttain usein yhteen syömään ja juomaan tai juhlimaan, tai vieraillaan muuten vaan kahvilla tai kuulumisia vaihtamassa. Ihan normaalia minusta. Ne uudet perheenjäsenet, puolisot ja omat lapset tulevat sitten lisänä siihen kuvioon, ja vievät tietysti suurimman osan ajasta. Mutta ei niitä läheisiä tarvitse VAIHTAA pois.
Samaa mieltä.
Meillä on liian äärimmilleen viety eristäytymisen kulttuuri.
Ei sitä koko ajan tarvitse yhdessä hengailla mutta vähän useammin kuitenkin. Oma perhe ja suku kun on kuitenkin lahja ja rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on aina " viihdyn yksin! minulla on kaikki hyvin! Ihanaa olla yksin omassa rauhassa!"[/quote]
====
Vastaa samalla tavalla. Haluat olla yksin omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kyllä hiukan surullinen tuo malli, että lapsuuden perhe lakkaa olemasta perhe, kun ihminen täysi-ikäistyy. Monesti näkee kommentteja, että pitäisi unohtaa ja jättää rauhaan lapset, vanhemmat tai sisarukset ja elää omaa elämää, että se on sitä aikuisuutta.
Musta on tosi outoa, että ne perheen jäsenet, jotka ovat 18 vuotta olleet sun rakkaimmat läheiset, pitäisi yhtäkkiä noin vain unohtaa kokonaan.
Enkä nyt tarkoita, että pitäisi viettää päivittäin tai edes viikottain tuntikausia aikaa yhdessä, mutta kyllähän monissa muissa maissa kokoonnutaan perheittäin ja suvuttain usein yhteen syömään ja juomaan tai juhlimaan, tai vieraillaan muuten vaan kahvilla tai kuulumisia vaihtamassa. Ihan normaalia minusta. Ne uudet perheenjäsenet, puolisot ja omat lapset tulevat sitten lisänä siihen kuvioon, ja vievät tietysti suurimman osan ajasta. Mutta ei niitä läheisiä tarvitse VAIHTAA pois.
Samaa mieltä.
Meillä on liian äärimmilleen viety eristäytymisen kulttuuri.
Ei sitä koko ajan tarvitse yhdessä hengailla mutta vähän useammin kuitenkin. Oma perhe ja suku kun on kuitenkin lahja ja rikkaus.
Kuule, ei ole meillä kaikilla. Se että sulla on hyvät vanhemmat, on loistavaa tuuria. Osa meistä saa lapsenhakkaajat, narsistit, juopot, narkit tai pedofiilit.
Mä oon ainut lapsi ja mun vanhemmat oli aika vanhoja kun mut saivat, niin hyysäsivät sitten oikein kunnolla. Jos asuttaisiin lähekkäin, voisi olla sama tilanne, mutta asun sen verran kaukana, että ei voida usein nähdä. Soitti kyllä alkuun joka päivä, ja sai hepulin, jos en heti vastannut. Niissä tilanteissa sanoin, että äiti, oon aikuinen, mulla on oma elämä, enkä päivystä jatkuvasti puhelimeni vieressä... Sanoin näin muutaman kerran ja sitten viimein totesin, että pistän tän puhelimen nyt kiinni x määräksi päiviä ja sen jälkeen toivon, että alettaisiin soittamaan vaikka kerran viikossa, haluan oman elämän. Ensin suuttui oikein kunnolla, mutta sitten viimein tajusi, ja nykyään tosiaan soitetaan kerran viikossa.
Ehkä sunkin kannattaisi painottaa, että olet aikuinen? Oma elämä olisi kiva ja tuollainen kyläilytahti haittaa sitä omaa elämää...
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kyllä hiukan surullinen tuo malli, että lapsuuden perhe lakkaa olemasta perhe, kun ihminen täysi-ikäistyy. Monesti näkee kommentteja, että pitäisi unohtaa ja jättää rauhaan lapset, vanhemmat tai sisarukset ja elää omaa elämää, että se on sitä aikuisuutta.
Musta on tosi outoa, että ne perheen jäsenet, jotka ovat 18 vuotta olleet sun rakkaimmat läheiset, pitäisi yhtäkkiä noin vain unohtaa kokonaan.
Enkä nyt tarkoita, että pitäisi viettää päivittäin tai edes viikottain tuntikausia aikaa yhdessä, mutta kyllähän monissa muissa maissa kokoonnutaan perheittäin ja suvuttain usein yhteen syömään ja juomaan tai juhlimaan, tai vieraillaan muuten vaan kahvilla tai kuulumisia vaihtamassa. Ihan normaalia minusta. Ne uudet perheenjäsenet, puolisot ja omat lapset tulevat sitten lisänä siihen kuvioon, ja vievät tietysti suurimman osan ajasta. Mutta ei niitä läheisiä tarvitse VAIHTAA pois.
Että nähdään monta kertaa viikossa, tai unohdetaan kokonaan, on siinä välissä monta monta erilaista vaihtoehtoa.
Itse tapaan lapsuudenperhettäni keskimäärin kerran vuodessa. Vanhemmilleni soittelen kerran kuussa. Sisarusteni kanssa meillä on yhteinen whatsapp-ryhmä, jossa käydään keskustelua viikoittain, joskus vilkkaastikin. Sisaruksiani, ja heidän lapsiaan perheineen en voisi mitenkään mieltää omaksi perheekseni. Suku se on. Siihen kuuluu useita kymmeniä ihmisiä.
Omakin perheeni on iso. Osa lapsistani on jo omilleen muuttanut, mutta ei vielä perheellisiä. Joskus voi mennä parikin viikkoa, ettei olla yhteyksissä, mutta he kuuluvat silti perheeseen. Sitten kun he alkavat vakiintumaan omassa elämässään, ja kenties jälkikasvuakin tulee, kasvaa perheestä suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsit äitisi alkavan muistiongelman. Se saattaa aiheuttaa takertumista.
Narsisti, ja sinusta yritetään tehdä läheisriippuvainen. Ei halua päästää sinusta irti, koska sinä tarjoat hänelle niin helpon huomion antajan. Sen todisti tuo kommentti, että hän ei halua uusia ihmisiä elämäänsä. Ei niin, koska hänellä on sinut. Ja sinä olet vain hänen jatkeensa, et oma persoonasi. Hänellä on OIKEUS sinun seuraasi, koska sinulla ei ole merkitystä ihmisenä, vain välineenä, hänen huomiontarpeensa tyydyttäjänä.
Usko minua, tiedän kokemuksesta. Ratkaisuni oli häipyä toiselle paikkakunnalle ja lakata vastaamasta puheluihin. Lähetän tekstarin kerran viikossa. Muutaman kuukauden kuluttua äidistä ei kuulunut enää mitään. Tekstareihin vastaa yhdellä tai kahdella sanalla. Hän on löytänyt itselleen uuden seuraneidin. Koska narsistille sinä olet korvattavissa kenellä tahansa. Karua mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti, ja sinusta yritetään tehdä läheisriippuvainen. Ei halua päästää sinusta irti, koska sinä tarjoat hänelle niin helpon huomion antajan. Sen todisti tuo kommentti, että hän ei halua uusia ihmisiä elämäänsä. Ei niin, koska hänellä on sinut. Ja sinä olet vain hänen jatkeensa, et oma persoonasi. Hänellä on OIKEUS sinun seuraasi, koska sinulla ei ole merkitystä ihmisenä, vain välineenä, hänen huomiontarpeensa tyydyttäjänä.
Usko minua, tiedän kokemuksesta. Ratkaisuni oli häipyä toiselle paikkakunnalle ja lakata vastaamasta puheluihin. Lähetän tekstarin kerran viikossa. Muutaman kuukauden kuluttua äidistä ei kuulunut enää mitään. Tekstareihin vastaa yhdellä tai kahdella sanalla. Hän on löytänyt itselleen uuden seuraneidin. Koska narsistille sinä olet korvattavissa kenellä tahansa. Karua mutta totta.
Onko ihminen narsisti jos hakee toisen ihmisen seuraa. Jos itse halusit eristäytyä äidistäsi, niin toivoitko että hän myös eristäytyy kaikista ihmisistä. Viisas olet, kun pystyt antamaan diagnoosin myös täysin tuntemattomasta henkilöstä muutaman lauseen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet äidillesi rakas. Ilmeisesti et ole mitenkään hänelle osoittanut, että et haluaisi hänen käyvän niin usein. Hän kai olettaa, että olette parhaita ystäviä.
Ihan vinkkinä ystävyys ja vanhemmuus ovat eri asioita.
Jotkut tyttäret kyllä jopa mainostaa, että äiti on paras ystäväni.
Niin ja toiset taas ei. Äitini ei mainostanut oman äitinsä olevan paras ystävänsä, enkä minäkään mainosta. Anoppi ei ole tyttärensä paras ystävä, eikä omat ystävänikään pidä äitejään parhaina ystävinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit äitisi alkavan muistiongelman. Se saattaa aiheuttaa takertumista.
Äidin alkavasta muistiongelmasta mainitseva ei ollut ap.
Sama, paitsi kerran viikossa. Joskus töiden jälkeen haluasin vain nukkua ja latailla, enkä odotella mammaa hölisemään sisarusteni ym. asioista tai sitten sairaskertomuksia. Varsinkin nuo jälkimmäiset ovat raskasta kuunneltavaa, kun niitä saa kuunnella jo töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota avaimet pois, keksi tekosyyn tai kerro suoraan miksi teet näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se päivä kun äitiäsi ei ole ,se päivä muista tämä kirjoitus. Tulet katumaan.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Se päivä kun äitiäsi ei ole ,se päivä muista tämä kirjoitus. Tulet katumaan.
Tässähän ei ollut mitenkään kyse siitä että haluaisin katkaista välit äitiini. Vaan olen enemmän huolissani äidistäni ja haluaisin että hänellä olisi se oma elämä. Tämä on kaikki äitini parhaaksi. mitä sitten kun minulla on mies ja lapsia ja äiti ei voi käydä enää 3 kertaa viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksaisi, haluaisi käydä lapseni luona monta kertaa viikossa, en edes kuukaudessa. Mitä ihmeen juttua meillä olisi tuntitolkuiksi ? Juttelemme kyllä minipuheluita useasti, nämäkin määrittää lapsi en minä.
Mikä nyt sitten on normaalia, onhan ihmisiä, jotka tapaavat esim.sukulaisiaan lähes päivittäin. Huvinsa kullakin, en jaksaisi edes ystäviäni näin vanhempana viikottain tavata enkä tapaa.
Tiedän, että edessä on erittäin yksinäinen vanhuus.
Ei tule olemaan yksinäinen vanhus, vaan suerustelet hoitajien ja muiden dementikkojen kanssa hoitolaitaksessa, omaiset kun ei nykyään välitä toisistaan, vaan lähinomainen on kullakin sitten viranomainen ja helvetilliset hoitajat.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Tosi paljon yritin houkutella rakkaan äitini asumaan minun luo Ruotsiin.Ei vaan uskaltanut ,vaikka lupasin elättää hänet.
Harmittaa, kuoli 62 vuotiaana sydämen vajaatoimintaan Lapissa.
En kyllä haluaisikun äitini kuulisi kun sekstailen puhelimessa mieheni kanssa
Vierailija kirjoitti:
Narsisti, ja sinusta yritetään tehdä läheisriippuvainen. Ei halua päästää sinusta irti, koska sinä tarjoat hänelle niin helpon huomion antajan. Sen todisti tuo kommentti, että hän ei halua uusia ihmisiä elämäänsä. Ei niin, koska hänellä on sinut. Ja sinä olet vain hänen jatkeensa, et oma persoonasi. Hänellä on OIKEUS sinun seuraasi, koska sinulla ei ole merkitystä ihmisenä, vain välineenä, hänen huomiontarpeensa tyydyttäjänä.
Usko minua, tiedän kokemuksesta. Ratkaisuni oli häipyä toiselle paikkakunnalle ja lakata vastaamasta puheluihin. Lähetän tekstarin kerran viikossa. Muutaman kuukauden kuluttua äidistä ei kuulunut enää mitään. Tekstareihin vastaa yhdellä tai kahdella sanalla. Hän on löytänyt itselleen uuden seuraneidin. Koska narsistille sinä olet korvattavissa kenellä tahansa. Karua mutta totta.
jotenkin en silti usko että mikään narsisti on?. t. Ap
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Se päivä kun äitiäsi ei ole ,se päivä muista tämä kirjoitus. Tulet katumaan.
Kukaan ihminen ei halua, että hänen omaan kotiinsa tullaan yllättäen hänen nukkuessaan. Painosravaa ja sairasta.
No, kyllähän se äidin seuran voittaa, kun päivät pitkät netissä pyörii. Tai jos mennään vaikka äidille kylään, niin istutaan ja räplätään kännykkää koko ajan.