Läheisen koira hoidossa, mutta emme haluaisi tätä koiraelämää

EE ja II ei kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, ettei koiraelämä sovi meille koska olemme melko mukavuudenhaluisia ja menevää sorttia. Tällä hetkellä on velvollisuus huolehtia lenkityksestä aamuin illoin ja se rajoittaa elämää. Työpäivien jälkeen haluaisi toisinaan olla vaan, mutta iltalenkille täytyy väkisin lähteä.

Itse emme vapaaehtoisesti ottaisi koiraa lemmikiksi, nyt olemme tässä pakon sanelemana. Alan oleen aika kypsä.

Ajattele asiaa niin päin, että teillä on nyt kotona oma ”personal trainer”, jonka ansiosta tulee päivittäin säännöllisesti aamuin illoin kelistä riippumatta ulkoiltua, kun normaalisti vaan jumittuisi sohvalle.

Kiitos vaan, mutta teemme molemmat fyysistä työtä, että siinä sitä säännöllistä liikuntaa. Työpäivien jälkeen haluaa pääsääntöisesti levätä ja JOS tekee mieli liikkua niin silloin se on mukavaa. Ei väkipakolla liikkuminen ole motivoivaa.

Jumankekka joo,ja lähde aamuyöstä ja keskiyöllä kun se rakki ripuloi ja oksentaa...

Mulla on ollut kaksi koiraa 8 vuotta ja yhden kerran olen joutunut viemään yöllä ripulin takia ulos.

Kaksi vaihtoehtoa:

a) Uusi koti, jonka omistaja tai te etsitte

b) eläinsuojeluun, josta uusi koti

Mitä ihme syyllistämistä siinä on, jos joku on mukavuudenhaluinen?! Jokaisella on siihen oikeus. Ja oikeus pitää oma yksinkertainen arkensa. Ei kaikkea tarvitse aina suorittaa vaikeimman kautta hampaat irvessä. Ymmärrän kyllä, että sairastuneella on huoli elukastaan, mutta rajansa kaikella.

Ne ottakoon koiran jotka jaksavat ulkoilutukset, rahan menon ruokaan ja eläinlääkärikuluihin. Ei tuota voi vaatia kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihme syyllistämistä siinä on, jos joku on mukavuudenhaluinen?! Jokaisella on siihen oikeus. Ja oikeus pitää oma yksinkertainen arkensa. Ei kaikkea tarvitse aina suorittaa vaikeimman kautta hampaat irvessä. Ymmärrän kyllä, että sairastuneella on huoli elukastaan, mutta rajansa kaikella.

Ne ottakoon koiran jotka jaksavat ulkoilutukset, rahan menon ruokaan ja eläinlääkärikuluihin. Ei tuota voi vaatia kaikilta.

Todella omituisia reaktioita täällä tosiaan joillakin. Ymmärtäisin ihmisten suuttumisen, jos kyseessä olisi tyyliin hetken mielijohteesta koiran hommaaminen ja siihen kyllästyminen, mutta tässä tapauksessa aloittaja on tilanteessa tahtomattaan. Ymmärettävää ettei halua koiraa pitää, eikä kenenkään pitäiskään pitää vasten tahtoaan!

Mitä alapeukuttajat tuumais kyseisestä tilanteesta?