Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheisen koira hoidossa, mutta emme haluaisi tätä koiraelämää
24.04.2021 |
Eräs läheinen ihminen on sairastunut vakavasti. Meillä on ollut hänen koira hoidossa nyt jonkun aikaa ja kyseinen koira alkaa olemaan kohtuu vanha (yli 10 vuotias), leikkaamaton uros. On tänä keväänä ollut taas mahdoton narttujen juoksuaikana ja nyt on alkanut esiintyä aggressiivisuutta meillä olessa. Tod. näk. myöskin stressaantunut, kun ei ole omistajansa luona.
Tilanne on kinkkinen, kun periaatteessa olemme ainoita kenen hoidossa koira voi tällä hetkellä olla. Meille tämä koiraelämä ei kuitenkaan sovi. Tuntuu itsekkäältä myöntää se, tulee huono omatunto kun tietää että auttaa tarttis läheistä vaikeassa tilanteessa. Olemme yrittäneet tuoda esiin, olisko jotain muuta vaihtoehtoa, viimeisimpinä koiran armollinen lopetus eläinlääkärin luona.
Miten toimisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Puhuisin suoraan vaikka hankalaa olisi. On eri asia tukea esim ruokaostoksissa, rahallisesti tms kuin ottaa lemmikki jota pitää hoitaa 24/7 ja uhrata vapaa-aika jne. Minusta lyhyt max 2 viikkoa on ok mutta kyllä sairastuneenkin tulee ymmärtää että avulla on rajat.
Tämä! Suoraan täytyy asia ottaa esille. Ja on oikeus vaatia, että sairastuneen tulee keksiä joku ratkaisu asiaan. Avulla on todellakin rajansa.
Pahimmassa tapauksessa ap koira jää teidän riesaksi. Ja kun asiasta tulee tarpeeksi stressiä, voi se vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen, kun tulee kiukkuista kilpailua kumpi lenkittää seuraavan kerran ym ym.
Hankkiutukaa piskistä eroon vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä, ettei koiraelämä sovi meille koska olemme melko mukavuudenhaluisia ja menevää sorttia. Tällä hetkellä on velvollisuus huolehtia lenkityksestä aamuin illoin ja se rajoittaa elämää. Työpäivien jälkeen haluaisi toisinaan olla vaan, mutta iltalenkille täytyy väkisin lähteä.
Itse emme vapaaehtoisesti ottaisi koiraa lemmikiksi, nyt olemme tässä pakon sanelemana. Alan oleen aika kypsä.
Ajattele asiaa niin päin, että teillä on nyt kotona oma ”personal trainer”, jonka ansiosta tulee päivittäin säännöllisesti aamuin illoin kelistä riippumatta ulkoiltua, kun normaalisti vaan jumittuisi sohvalle.
Kiitos vaan, mutta teemme molemmat fyysistä työtä, että siinä sitä säännöllistä liikuntaa. Työpäivien jälkeen haluaa pääsääntöisesti levätä ja JOS tekee mieli liikkua niin silloin se on mukavaa. Ei väkipakolla liikkuminen ole motivoivaa.
Vierailija kirjoitti:
No just. Läheinen vakavasti sairas ja sinä mietit miten saisit hänen rakkaan lemmikkinsä vieraiden hoitoon tai lopetettavaksi.
No hitt* Mietippä omalle kohdalle!
Inhoat esim kissoja ja joutuisit hoitamaan sitä kuukauden! Se ainainen kissanwessan pesu,sitten se mouruaa sisään ulos sisään ulos,ei syö pitää viedä sinne sun tänne eläinlääkäriin kun oksentaa lattialle.
Rajansa auttamisellakin!
Saattaisin ehkä pariksi viikoksi ottaa koiran,ei yhtään enempää.
En tosiaan halua lähteä yön selkään enkä aamutuimaan ulos,satoi tai paistoi....hyi yökk.
Kaikista ei ole koiran pitäjäksi,eikä halua olla koiran orjana!
Vie vapauden!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä, ettei koiraelämä sovi meille koska olemme melko mukavuudenhaluisia ja menevää sorttia. Tällä hetkellä on velvollisuus huolehtia lenkityksestä aamuin illoin ja se rajoittaa elämää. Työpäivien jälkeen haluaisi toisinaan olla vaan, mutta iltalenkille täytyy väkisin lähteä.
Itse emme vapaaehtoisesti ottaisi koiraa lemmikiksi, nyt olemme tässä pakon sanelemana. Alan oleen aika kypsä.
Ajattele asiaa niin päin, että teillä on nyt kotona oma ”personal trainer”, jonka ansiosta tulee päivittäin säännöllisesti aamuin illoin kelistä riippumatta ulkoiltua, kun normaalisti vaan jumittuisi sohvalle.
Kiitos vaan, mutta teemme molemmat fyysistä työtä, että siinä sitä säännöllistä liikuntaa. Työpäivien jälkeen haluaa pääsääntöisesti levätä ja JOS tekee mieli liikkua niin silloin se on mukavaa. Ei väkipakolla liikkuminen ole motivoivaa.
Jumankekka joo,ja lähde aamuyöstä ja keskiyöllä kun se rakki ripuloi ja oksentaa...
Vierailija kirjoitti:
Aamulla, päivällä ja illalla lenkki.
HYI!
KIITOS EI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI koiraorjuudelle! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just. Läheinen vakavasti sairas ja sinä mietit miten saisit hänen rakkaan lemmikkinsä vieraiden hoitoon tai lopetettavaksi.
No hitt* Mietippä omalle kohdalle!
Inhoat esim kissoja ja joutuisit hoitamaan sitä kuukauden! Se ainainen kissanwessan pesu,sitten se mouruaa sisään ulos sisään ulos,ei syö pitää viedä sinne sun tänne eläinlääkäriin kun oksentaa lattialle.
Rajansa auttamisellakin!
Saattaisin ehkä pariksi viikoksi ottaa koiran,ei yhtään enempää.
En tosiaan halua lähteä yön selkään enkä aamutuimaan ulos,satoi tai paistoi....hyi yökk.
Kaikista ei ole koiran pitäjäksi,eikä halua olla koiran orjana!
Vie vapauden!
Komppaan tätä vastausta, kiteyttää hyvin fiilikseni. On aivan eri asia jos haluaa koiraelämää, kuin että joutuu vastoin tahtoaan siihen. Tämä on äärimmäisen sitovaa.
Mites naapurit tai koiran ulkoiluttaja läheisen luona?
Minä ulkoilutan naapurin mummon koiraa samalla kun omiani koska muuten hän olisi joutunut luopumaan koirastaan. Muutenhan koiran pitäminen ei juuri fyysisiä ponnistuksia vaadi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No just. Läheinen vakavasti sairas ja sinä mietit miten saisit hänen rakkaan lemmikkinsä vieraiden hoitoon tai lopetettavaksi.
SE EI OLE heidän koiransa!
EI OLE pakko pitää kun ei halua!
Onhan niitä koirahoitoloita, koirahotelleja, joihin koiran voi maksusta sijoittaa.
Jutelkaa asiasta läheisenne kanssa. Ja on ymmärrettävää että koira on hänelle rakas kaveri, ja haluaisi pitää koiran vielä, jos sairaudestaan toipuu.
Mukavuudenhalu ei ole mikään todellinen syy, olla auttamatta läheistä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta kuin puhua, vaikka vaikeaa varmasti on.
Ehkä kannattaa itse varautua kahteen eri keskusteluun.
Ekalla kerralla kerrotte ettei koira voi jäädä teille pysyvästi ja kerrotte oman aikarajanne, vaikkapa 2kk lisää ja sitten ikävä kyllä ette enää voi koiraa pitää. Se on varmaan tosi vaikeaa omistajalle kuulla ja ei hän välttämättä pysty heti mitään päättämään.
Joten sovitte että jatkatte keskustelua vaikka parin päivän päästä, jotte saatte sovittua jatkosta.
Voit myös kertoa että autatte uuden kodin etsimisessä. Esim teette yhdessä ilmoituksen fb kodinvaihtoryhmään. Tai että autat haastattelemaan uusia kotiehdokkaita.
Tai että voit auttaa tässä miettimisvaiheessa, voitte yhdessä keskustella mikä ois omistajalle mahdollista, paljonko hän pystyis koiraa hoitamaan jne. Jos siis löytyis vaikka joku uusi "yhteiskoti" lähistöltä.
Molemmissa keskusteluissa kannattaa olla selkeä ja ei liian tunteileva kun kerrot omat rajasi. Sano joku selkeä aikaraja, tue ja ole ymmärtäväinen, mutta ei liian joustava. Ja sit realismia siinä, ettei uusi koti löydy parissa viikossa.
Uusia todella hyviä, asiantuntevia ja koiralle sopivia koteja löytyy kyllä varmasti. Mutta ei välttämättä just sieltä päin Suomea ja just nyt. Joten pitää käyttää vähän aikaa ja ehkä pyytää apua vaikka jostain järjestöstä/eläinsuojasta tms. Minäkin oon antanut maaseudun rauhasta kodin 10v pappakoiralle, joka oli "ongelmakoira" omistajalleen.
Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä koirahoitoloita, koirahotelleja, joihin koiran voi maksusta sijoittaa.
Jutelkaa asiasta läheisenne kanssa. Ja on ymmärrettävää että koira on hänelle rakas kaveri, ja haluaisi pitää koiran vielä, jos sairaudestaan toipuu.Mukavuudenhalu ei ole mikään todellinen syy, olla auttamatta läheistä ihmistä.
On tervettä osata sanoa ei, jos siltä tuntuu. Auttamista jaksaa parhaiten jos osaa pitää rajat siinäkin ja miettiä omaa jaksamistaankin.
Mikään pakko ei ole koiraelämää elää vastoin tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteishuoltajuus uuden kodin kanssa? Paikallinen tyyppi hoitamaan koiran ulkoilutukset?
Vierailija kirjoitti:
Mites naapurit tai koiran ulkoiluttaja läheisen luona?
Minä ulkoilutan naapurin mummon koiraa samalla kun omiani koska muuten hän olisi joutunut luopumaan koirastaan. Muutenhan koiran pitäminen ei juuri fyysisiä ponnistuksia vaadi.
On ehdotettu sitäkin, inttää vastaan ja keksii syitä miksei naapureilta voi kysyä. Meitä kyllä voi vaivata tietenkin. Järkihän tässä lähtee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä iloa koirasta omistajalleen, kun se on teidän luona ???
Ilmoitatte nyt VÄLITTÖMÄSTI koiran omistajalle, kuinka pitkään (päivä, viikko, kaksi, kuukausi?) suostutte pitämään koiran. Ja sitten on omistajan tehtävä huolehtia koirasta tai etsiä sille jokin toinen hoitaja. Koirille ei ihan sekunnissa eikä muutamassa päivässäkään löydy uutta kotia, joten jos tämä koiran omistaja on teille edes millimetrin verran tärkeä ihminen, niin ilmoittakaa asiasta hänelle nyt eikä vasta huomenna. Hänellä on varmasti suuri huoli ollut koirastaan ja koska se huoli tulee nyt sitten entisestään vain kasvamaan, on hyvä antaa sairaalle ihmiselle edes vähän enemmän aikaa järjestellä asioita. Mä voisin ottaa tuon koiran meille tilapäiseen tai vaikka pysyväänkin hoitoon, on näitä rescue-rekkuja täällä jo ennestäänkin. Mutta ihan ehdottomasti uuden hoitopaikan löytämiseen prosessi pitää käynnistää just nyt eikä huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites naapurit tai koiran ulkoiluttaja läheisen luona?
Minä ulkoilutan naapurin mummon koiraa samalla kun omiani koska muuten hän olisi joutunut luopumaan koirastaan. Muutenhan koiran pitäminen ei juuri fyysisiä ponnistuksia vaadi.
On ehdotettu sitäkin, inttää vastaan ja keksii syitä miksei naapureilta voi kysyä. Meitä kyllä voi vaivata tietenkin. Järkihän tässä lähtee...
Pakko kysyä: onko anoppisi koira?
Itsekin olen melko mukavuudenhaluinen, mutta juon kahvin rauhassa ja käyn suihkussa aamulla ja sitten vasta lenkille. Aamulenkki voi olla välillä lyhyt, mutta myöhemmin on mukava käydä pidemmällä lenkillä. Koiralla on myös aitaus, jossa viihtyy, jos tarvitsee koiran pois jaloista. Järjestelykysymyksiä. Ja koiran voi ottaa mukaan moneen, jos on aktiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites naapurit tai koiran ulkoiluttaja läheisen luona?
Minä ulkoilutan naapurin mummon koiraa samalla kun omiani koska muuten hän olisi joutunut luopumaan koirastaan. Muutenhan koiran pitäminen ei juuri fyysisiä ponnistuksia vaadi.
On ehdotettu sitäkin, inttää vastaan ja keksii syitä miksei naapureilta voi kysyä. Meitä kyllä voi vaivata tietenkin. Järkihän tässä lähtee...
Vähän vanhempaa kansaa? Voi olla suuri kynnys ja häpeä pyytää apua. Voisitte tässä tuputtaa apuanne sitten kun olette kertoneet ettei koira voi teille jäädä. Sano että sinä voit soittaa naapurin Salmiselle, Vuorelalle ja Väkkylälle ja kysyä saisko niiltä apua. Sit kun vastustelee niin uudestaan vaan rauhassa toteat, että jonkunhan se koira pitää lenkittää kun te ette sitä tule enää tekemään ensi kuusta (tai millon nyt sanottekin) alkaen. Että josko nyt kuitenkin soittaisin naapurin Irmalle, niin etenee tämä homma.
Yks hyvä näkökulma vois olla sellanen, että omistaja tekee tässä palveluksen sille naapurille... että se on kans yksinäinen ja rakastaa koiria ja haluis hirveesti lenkittää tätä rekkua.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen melko mukavuudenhaluinen, mutta juon kahvin rauhassa ja käyn suihkussa aamulla ja sitten vasta lenkille. Aamulenkki voi olla välillä lyhyt, mutta myöhemmin on mukava käydä pidemmällä lenkillä. Koiralla on myös aitaus, jossa viihtyy, jos tarvitsee koiran pois jaloista. Järjestelykysymyksiä. Ja koiran voi ottaa mukaan moneen, jos on aktiivinen.
Hienoa että sinulle sopii! Minulle ei. Tämä koira ei viihdy yksin esim. pihalla vaan alkaa räyhäämään heti jos menee itse sisälle pois näköpiiristä. Seuraa kaikkialle sisällä ollessa. En ole lainkaan ihminen, joka nauttisi siitä että 24/7 on joku läsnä.
Alue: Aihe vapaa
Jos sairaus ei parane eikä omistajalla ole mahdollisuuksia hoitaa koiraa, niin sitten sille pitää etsiä uusi koti. Omistaja ei voi vaatia teiltä sitä, että otatte koiran omaksenne.
Koira olisi varmasti onnellisempi sellaisen ihmisen luona, jolle sen hoitaminen ei ole tuollaista pakkopullaa.
Sanoit että omistaja "ei ole innostunut" uuden kodin etsimisestä, minusta teidän pitäisi sanoa suoraan että muu ei nyt käy, tai etsii jonkun toisen hoitajan koiralleen (vaikka oman vanhemman). Ehkä uuden omistajan kanssa voisi neuvotella, että omistaja pääsee joskus käymään kylässä ja tapaamaan koiraa.