Lue keskustelun säännöt.
En arvosta esimiestäni
23.04.2021 |
Hän on matalammin koulutettu, ja se näkyy kaikessa. Hän ei myöskään ole hyvä johtaja. Asiat seisovat, kun hän ei saa niitä vietyä loppuun. Hän on pikkumainen ja ylpeä, eikä kestä kritiikkiä. Osaamista ei ole, mutta hän odottaa sitä ilmaiseksi alaisilta.
Kommentit (64)
Joku kavereista varmaan päättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiikohan tuo kavereilleni...? Ahdistavaahan tämä jo on. Taitaa olla koko elämä kavereiden elämä.
No kuka kavereista päättää? Tässä nyt kuitenkin on tärkeintä ryhmän etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänestä minä todella pidän.
Mutta hän on liian erilainen ryhmäämme.
Viekö ryhmä liikaa tilaa elämästäsi? Taitaa se viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on joku käynyt sekoilemassa viestien perusteella.
Osa kavereistani on alannut puuttumaan elämääni niin voimakkaasti että he käytännössä estää muiden ihmisten kanssa ajan vieton. Vaikka olisin tehnyt useita reissuja muiden kanssa niin he ei pidä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et arvosta esimiestäsi niin se on välittömästi lopputili ja näkemiin.
Linjaesimiestyö on kuraa. Siinä menee elämä, osaaminen ja koulutus hukkaan tunteja tarkastaessa ja marinoita kuunnellessa. Mieluummin arvostettuna asiantuntijana tai projektinjohtotehtävissä. Omistaja-yrtittäjyys on tietysti parasta mutta siihen on mahdollisuuksia vain harvoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et arvosta esimiestäsi niin se on välittömästi lopputili ja näkemiin.
Esimiehelle?
Esimiehelläni on esimies, jonka esimiehellä on myös esimies. Eikä esimiehellä ole mitään sanavaltaa ihmisten palkkauksiin. Lisäksi olen pätevä työtehtäviin, joihin on erityisen haastavaa saada osaavaa henkilökuntaa. Esimiehelläni ei itsellään tätä osaamista edes ole. Joten mitään vaaraa työpaikan menettämisestä ei todellisuudessa ole.
Luullakseni se on jotain sellaista, että saan olla tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa kenen kanssa he viihtyy. En saa muodostaa omia ihmissuhteita ja olen heille tilivelvollinen kaikista muista ihmisistä kenen kanssa olen tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhemmin joku alkoi puuttua myös pukeutumiseeni ja muihin valintoihin. Ne eivät olleet hänen mielensä mukaisia. Vähän kuin huonosti alkaneessa parisuhteessa se alkoi pahentua.
Entisessä työpaikassani inhosin eniten jatkuvaa muutosta. Kun jotain uutta ohjelmistoa tms. vasta sisään ajettiin, tiedettiin jo että se on väliaikainen ja alle vuoden päästä tulee taas uusi. Esimies kävi kaikenlaisissa koulutuksissa varmaan useamman viikon kaiken kaikkiaan. Työntekijöille asia esiteltiin muutamassa tunnin pari palaverissa. Tieto ei kulkenut esimiestasolta alaspäin. Luultavasti koska esimieskään ei asiaa omaksunut. Hoki vain että kokeilemalla oppii. Ja kaikki varsinaiset työtkin piti hoitaa siinä sivussa. Jos joskus onnistui esimieheltä jotain kysymään, hänelle tuli sopivasti puhelu, jonka jälkeen hän sitten häipyikin jonnekin toimistonsa uumeniin.
Välillä olo alkoi olla sellainen että väärät ilmeet ja eleet ärsyttivät. Hän puuttui kaikkeen mitä teen. En saanut olla hiljaa en saanut kieltäytyä. Hän puuttui kaikkeen mitä olen. Siitä lähtien hän on häiriköinyt lakkaamatta.
Hänestä on tullut pakkomielteinen häirikkö. Hän utelee muilta asioitani ja käyttää suuren osan ajastaan miettimiseeni. Hän juoruaa muille ihmisille kaikkea ja mölyää samoja asioita toistaen niitä pakonomaisesti. Pelkään häntä.
Toinen heistä on loukannut järjestelmällisesti kolme vuotta ja myöhemmin hän aloitti kaverinsa mukaisesti saman häiriökäyttäytymisen. He tonkivat kaiken tiedon minusta mitä saavat ja ihmiset käyvät kertomassa minusta heille kaikkea koska ovat entisiä kavereitani. Kumpikin heistä käyttää ajastaan luonnottoman paljon minuun ja elämäni penkomiseen.
Tuosta pidän mutta hän ei sovi ryhmään. En voi valita häntä.