Mikä auttaisi negatiivisuuteen
Olen 37-vuotias. Tuntuu että olen nykyään todella kyyninen ja negatiivinen. Oikein kauhistuttaa, kun huomaan ajattelevani ihmisistä pahaa, toivovani monelle pahaa, olevani kateellinen vaikkei ole syytä. En pura sitä muihin, mutta pelkään että joku päivä teen niin jos oma paha olo lisääntyy.
En oikein ymmärrä mistä tämä johtuu. Ystäviä ja kavereita on ollut paljonkin, nyt ne kaikki vaan ärsyttää ja olen mieluummin yksin. Lapsen seurustelukumppanikin ärsyttää, vaikka se on oikeasti hyvää seuraa lapselleni. Ihan joka asiasta keksin huonot puolet, vaikka aiemmin olen ollut positiivinen ja tiedän positiivisen ajattelun hyödyt.
En ole masentunut, henkilökohtaisessa elämässä kaikki on itseasiassa paremmin kuin vuosiin, mutta asenteeni kaikkeen on aivan kamala. Pahimmillaan tämä on tiettyyn aikaan kuukautiskierrosta, mutta viime aikoina jollain tasolla kokoaikaista silti.
Kauhulla odotan vaihdevuosia..
Pelottaa että eristäydyn täysin kun lapset muuttavat kotoa, jos tällainen ihmisviha jatkuu ja kasvaa. Itseäni en inhoa, ymmärtäisin kateuden jos näkisin muilla jotain mitä itse haluaisin.
Voiko tää olla jotain ikään liittyvää? Voiko asiaa tutkia?
Tunnistan itsessäni tuon ihmisvihan... enkä tiedä mistä se tulee. Olen aiemmin pitänyt ihmisistä ja halunnut tutustua heihin. Nyt vaan välttelen kaikkia. Tuntuu jotenkin ettei ole aitoja ihmissuhteita vaan kaikki haluavat toisiltaan jotain. Miehet haluavat kehoni. naiset haluavat kuuntelijan, juoruilijat tai jonkun kenelle valittaa tai kehuskella omilla jutuillaan.
Haluan vaan olla yksin tai tuntemattomien seurassa. Silloin ollaan vielä vieraskoreita.