Miksi joillekin on tärkeää, että mökki on meren eikä järven rannalla?

Miksi on niin tärkeää että siitä omasta rannasta pääsee esimerkiksi Atlantille? Meillä on mökki ja myös vene, mutta ei mökkijärven rannalla. Nämä on minulle kaksi ihan eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää että siitä omasta rannasta pääsee esimerkiksi Atlantille? Meillä on mökki ja myös vene, mutta ei mökkijärven rannalla. Nämä on minulle kaksi ihan eri asiaa.

Harva varmasti Atlantille lähtee omasta mökkirannastaan. Mutta jos miettii kahden harrastuksen tai vapaa-ajanviettotavan yhdistämistä, niin mikä vika siinä on? Ei välttämättä tarvitse muuta venepaikkaa.

Ymmärrän, jos sinä haluat pitää asiat erillään, mutta kaikki eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää että siitä omasta rannasta pääsee esimerkiksi Atlantille? Meillä on mökki ja myös vene, mutta ei mökkijärven rannalla. Nämä on minulle kaksi ihan eri asiaa.

Harva varmasti Atlantille lähtee omasta mökkirannastaan. Mutta jos miettii kahden harrastuksen tai vapaa-ajanviettotavan yhdistämistä, niin mikä vika siinä on? Ei välttämättä tarvitse muuta venepaikkaa.

Ymmärrän, jos sinä haluat pitää asiat erillään, mutta kaikki eivät halua.

Ok. Mä en vain itse näe mitään pointtia siinä, että niillä pitkillä merimatkoilla on tärkeätä että siellä rannalla on se oma maapläntti. Tässähän on nimenomaan keskusteltu niistä kauas purjehduksista, joita ei järvellä voi tehdä. En myöskään usko että monellakaan tässä keskustelussa on omassa rannassa sellainen laituri, jossa voi säilyttää merikelpoista alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää että siitä omasta rannasta pääsee esimerkiksi Atlantille? Meillä on mökki ja myös vene, mutta ei mökkijärven rannalla. Nämä on minulle kaksi ihan eri asiaa.

Harva varmasti Atlantille lähtee omasta mökkirannastaan. Mutta jos miettii kahden harrastuksen tai vapaa-ajanviettotavan yhdistämistä, niin mikä vika siinä on? Ei välttämättä tarvitse muuta venepaikkaa.

Ymmärrän, jos sinä haluat pitää asiat erillään, mutta kaikki eivät halua.

Ok. Mä en vain itse näe mitään pointtia siinä, että niillä pitkillä merimatkoilla on tärkeätä että siellä rannalla on se oma maapläntti. Tässähän on nimenomaan keskusteltu niistä kauas purjehduksista, joita ei järvellä voi tehdä. En myöskään usko että monellakaan tässä keskustelussa on omassa rannassa sellainen laituri, jossa voi säilyttää merikelpoista alusta.

Ei tietenkään tarvitsekaan nähdä pointtia. Minä näen.

Parasta on, että tarpeita on erilaisia - olisi kauheaa joutua tappelemaan samanlaisesta mökistä kaikkien muiden suomalaisten kanssa 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää että siitä omasta rannasta pääsee esimerkiksi Atlantille? Meillä on mökki ja myös vene, mutta ei mökkijärven rannalla. Nämä on minulle kaksi ihan eri asiaa.

Harva varmasti Atlantille lähtee omasta mökkirannastaan. Mutta jos miettii kahden harrastuksen tai vapaa-ajanviettotavan yhdistämistä, niin mikä vika siinä on? Ei välttämättä tarvitse muuta venepaikkaa.

Ymmärrän, jos sinä haluat pitää asiat erillään, mutta kaikki eivät halua.

Ok. Mä en vain itse näe mitään pointtia siinä, että niillä pitkillä merimatkoilla on tärkeätä että siellä rannalla on se oma maapläntti. Tässähän on nimenomaan keskusteltu niistä kauas purjehduksista, joita ei järvellä voi tehdä. En myöskään usko että monellakaan tässä keskustelussa on omassa rannassa sellainen laituri, jossa voi säilyttää merikelpoista alusta.

Ei tietenkään tarvitsekaan nähdä pointtia. Minä näen.

Parasta on, että tarpeita on erilaisia - olisi kauheaa joutua tappelemaan samanlaisesta mökistä kaikkien muiden suomalaisten kanssa 😄

Näinhän se on. Olis kurjaa jos kaikki pakkautuisivat saman järven rannalle. Itse en ole kohdannut veneilijää jolle se oma laituri olisi niin tärkeä, joten tuo ajattelutapa on vieras. Moni myös haluaa veneensä laituriin, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. Tämä on meilläpäin enemmän tapana.

Meri-ilma on tosiaan raikkaampaa. Itse tykkään jopa tuulesta. Olen asunut miltei koko aikuisikäni kivenheiton päässä merestä ja rakastan sitä. Yritin asua sisämaassa järven rannalla mutta eihän se ollut ollenkaan sama asia ja tuli tunne kuin olisi kala kuivalla maalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää että siitä omasta rannasta pääsee esimerkiksi Atlantille? Meillä on mökki ja myös vene, mutta ei mökkijärven rannalla. Nämä on minulle kaksi ihan eri asiaa.

Harva varmasti Atlantille lähtee omasta mökkirannastaan. Mutta jos miettii kahden harrastuksen tai vapaa-ajanviettotavan yhdistämistä, niin mikä vika siinä on? Ei välttämättä tarvitse muuta venepaikkaa.

Ymmärrän, jos sinä haluat pitää asiat erillään, mutta kaikki eivät halua.

Ok. Mä en vain itse näe mitään pointtia siinä, että niillä pitkillä merimatkoilla on tärkeätä että siellä rannalla on se oma maapläntti. Tässähän on nimenomaan keskusteltu niistä kauas purjehduksista, joita ei järvellä voi tehdä. En myöskään usko että monellakaan tässä keskustelussa on omassa rannassa sellainen laituri, jossa voi säilyttää merikelpoista alusta.

Ei tietenkään tarvitsekaan nähdä pointtia. Minä näen.

Parasta on, että tarpeita on erilaisia - olisi kauheaa joutua tappelemaan samanlaisesta mökistä kaikkien muiden suomalaisten kanssa 😄

Näinhän se on. Olis kurjaa jos kaikki pakkautuisivat saman järven rannalle. Itse en ole kohdannut veneilijää jolle se oma laituri olisi niin tärkeä, joten tuo ajattelutapa on vieras. Moni myös haluaa veneensä laituriin, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. Tämä on meilläpäin enemmän tapana.

Selvennän vielä sen verran, että ei niinkään se oma laituri ole tärkeä vaan ajankäytön järkeistäminen. Vietän runsaasti aikaa mökillä töitä tehden, joten minulle on myös kätevämpää, että paatti istuu samassa paikassa. Näin on helpompi yhdistää aktiviteetit.

Mutta kuten todettu, tämä on yksi merimökkiä puoltava seikka lukuisten muiden joukossa.

Onneksi ihmiset tykkää eri asioista, muuten tulisi ahdasta, jos kaikki sulloutuisi samaan paikkaan.

Et kai vaan ole se oman elämän sankari, joka pari vuotta sitten päätti laskea verkot Vuosaaren satamasta lähtevien laivojen merireitille?

Siitä syntyi melkoinen härdelli, kun laivoja tulee ja menee pitkin vuorokautta. Laivathan ei pikku purkkia sulavasti ja ketterästi pysty väistämään. Merimerkein erotetulle väylälle ei saa verkkoja laskea.

Kyseinen sankari onnistui pakenemaan paikalta ennen kuin poliisi ja rannikkovartiosto pääsi paikalle.

Eikös meren äärellä ole tasokkaammat mökit? Ainakin kaivo tai vesijohtovesi pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ainakin kahdeksan sukupolvea ennen minua on asunut meren saaressa ja kolme sukupolvea ennen minua on ylittänyt valtameriä, niin mökin paikkaa ei tarvitse paljon miettiä. Tosin se ei ole rannalla siellä saaressa, koska kuka nyt sinne tuuleen ja myrskyyn ennen vanhaan olisi halunnut rakentaa.

Minkä meren saaressa? Vai tarkoitatko murtovesilätäkköä?

No sieltä lätäköstä isoisän isä joka tapauksessa seilasi Australiaan 1880-luvulla.

Kalat on usein meressä isompia.

Itsellä on aina ollut kova kaipuu meren rantaan, se tuntuu kodilta ja meressä uidessa kaikki huolet unohtuu. Kylmä, talvinen meri ei tosin innosta, mutta jonain päivänä muutan vielä jonnekin turkoosinsinisen meren äärelle.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauas te meren rannalla mökkeilevät veneilette? Eli kuinka tärkeä se ääretön meri teille oikeasti on?

Santapankilla voi nätillä kelillä piipahtaa maggarat paistamassa.

Olen aina rinnastanut järvimökkeilijät koiranomistajiin ja merimökkeilijät kissaihmisiin. Tosin nyt tämän palstan myötä tutuksi on tullut käsite kissanainen, joka on vain ja ainoastaan ikävä määre. Mutta siis järvi on kuin koira, kesy, tuttu, turvallinen ja tylsä, kun taas meressä on kissamaisia piirteitä, arvaamaton, villi, kaunis, oikukas. 

Merenkävijä kirjoitti:

Niin, on lätäköitä jotka eivät johda mihinkään ja sitten on meri, jota pitkin pääset mihin tahansa. Järvi on tylsä ja tasainen, meri on jotain mitä on syytä kunnioittaa. Luonnonvoimien mahdin näkee myös merellä, ei järvellä.

Vesi on aina ihana elementti, mutta järven rannalta en kyllä mökkiä ikinä haluaisi.

Suomessa on valtavan mittaisia sisävesistöjä, joissa järvet ovat yhteydessä toisiinsa, ja joistakin niistä pääsee kyllä sinne "merellekin" asti. Ja luonnonvoimia liikkuu kyllä myös järvillä, ja niitäkin on syytä kunnioittaa ihan yhtä lailla.

Niihin tylsiin ja turvallisiin järviin hukkuu kyllä ihan merkittävä määrä ihmisiä vuosittain.

Meren tuoksu ja äärettömyys, tietty arvaamattomuus.

Isokin järvi on "suljettu", pieni tila.

Suurimman osan kesistä olen viettänyt meren rannalla, mutta useamman kesän myös ison järven rannalla, joten kokemusta on molemmista. Ainoa mitä kaipaan järvestä on kuikan huuto.

Itselleni nämä ovat henkimaailman juttuja.

Koen olevani spirituaalisessa kodissani järven äärellä, olen metsäläinen joka nauttii hiljaisuudesta ja tyyneydestä, järvi on osa metsää ja raja maan ja veden välillä on merta häilyväisempi. Järvellä ja metsässä koen vedenneitojen, näkkien, menninkäisten ja keijujen läsnöolon ja koen olevani tervetullut, kotona. Sielu yksinkertaisesti lepää ja kokee pyhyyttä omassa kodissaan.

Ymmärrän, että joillekin meri on tämä koti, mutta itselleni se tuntuu maailman rajalta, vain merilinnut ja niiden sieluiset voivat tehdä merenrannoille kotinsa. Maa karuuntuu jo kauan ennen veden kosketusta ja merituuli työntää pois syvistä kaaoksen vesistä. Meri on uhmakas ja villi eri tavalla kuin järvet ja metsä, ja se ei säväytä itseäni samalla tavalla. Koen olevani meren luona vieras.

Tahdon asua järvien ja metsien lähellä, mutta mielelläni vierailisin merimökillä, jos siihen tulisi mahdollisuus. En vain itse voi kokea olevani siellä todella elementissäni.

Vierailija kirjoitti:

Meren äärellä kasvaneena rakastan meren tuoksua, lämpimiä rantakallioita, karuja luotoja, meren raikkautta ja tuulta joka pyyhkii kasvoja veneillessä. Ja tietenkin koko saaristoa, josta nauttiminen on mielestäni koko veneilyn pointti.

Oma mielikuvani järvistä on peräisin lapsuudesta: ruskea vesi ja iilimatoja. Tiedän, että näkemykseni ja kokemukseni on suppea eikä koko totuus, mutta näin ne omat kokemukset vaikuttavat.

Maalla kasvaneena rakastan puhdasta ja kirkasta järvivettä, vihreitä rannan koivuja, metsämansikoita ja peltomaisemaa ja lämpiävän saunan tuoksua. Ja tietenkin koko Suomen järviluontoa upeine kukkaniittyineen, ja marja- ja sienimetsineen.

Oma mielikuvani merestä on peräisin Estoniasta ja Tsunamista meren vaarallisuudesta, sekä veneilystä likaisella ja leväisellä Itämerellä, jossa ei voi tosiaankaan pysähtyä esim. uimaan.