Lukeeko naiset tarzaneita ja sotaromaaneja?

Tex Willereitä luin minäkin nuorena 70-luvulla.

Lapsena, joskus alakouluikäisenä luin Tarzanit, ja Ernest Thompson Setonin kirjoja, Tex Willereitä, Korkeajännityksiä, Jules Verneä, Twainilta kaikki Tom Sawyer- ja Huckleberry Finn- kirjat. 

Nuorena aikuisena hurahdin täysin eräkirjoihin. 

Ei lue. Kauhistuttaa joidenkin miesten tapa lukea sotakirjallisuutta. :)

Sota kirjoja en lue, en pysty. Liian kauheaa, liian jännittävää. Nykyään tukevasti keski-ikäisenä en pysty edes katsomaan kaikkein kovimpia dokumenttiohjelmia, vaikka lukemalla yritänkin pysyä maailman menossa mukana.

12-vuotiaasta eteen päin luin Tarzaneita, ensimmäisen osan sain lainaksi veljeltäni, seuraavat sitten kannoin kirjastosta. Juuri noihin aikoihin eli vv. 1976-79 asuimme melkein vastapäätä elokuvateatteria, jossa esitettiin vanhoja (tai niin minusta ainakin vaikutti) Tarzan-elokuvia usein sunnuntaisin alkuillasta ja liput olivat melkein ilmaisia ikäisilleni.

Minua alkoi kuitenkin oksettaa kirjailijan luokaton rasismi mustaihoisia afrikkalaisia kohtaan. On myös se Mars-sarja samalta tekijältä, sekin oli tavallaan hyvä, mutta siinäkin sarjassa alkoi pänniä kirjailijan alentuva ja jopa halventava asenne naisia/naisiin verrattavia olentoja (avaruuden asukkaita) kohtaan, siis sellainen näennäinen ritarillisuus, joka oli kuitenkin todellisuudessa, kuten sanottaan, naisten ylistämällä alistamista eli naisten panosta kyllä arvostetaan ja otetaan hyödyksi, kunhan pysyvät omassa osassaan vain miesten parasta ajattelemassa, itsensä, tarpeensa ja oikeutensa unohtaen, siis itsessään arvottomina. Aivan samaa halveksuntaahan kirjoissa oli myös muita olentoja kohtaan. En todellakaan yllättynyt luettuani, että ko. kirjailija osoitti samaa asennetta myös omassa elämässään naisia ja afrikkalaisperäisiä amerikkalaisia kohtaan, oli jopa innokas Klu Klux Klanin jäsen!

Lukee siinä kuin Jane Austeniakin.

Olen lukenut varmaan satoja. Enää en viitsisi, ne ovat liian yksinkertaisia. Miesten kirjoittamia, miehistä ja miehille. Tosi kapea tapa katsella maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tex Willer oli nuorempana minun suosikkini. 

Muy bien! Alkoi heti mieli syödä mehevä kokolihapihvi isolla perunapedillä.

Tarzaneita en ole lukenut. Teininä lueskelin eräänä kesänä Sven Hasseleita, kun isän mökiltä ei muuta kirjallisuutta löytynyt ja olin jo lukenut mukaan ottamani kirjat. Mutta sotakirjallisuus ei ole itselleni kovin tyypillistä luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sota kirjoja en lue, en pysty. Liian kauheaa, liian jännittävää. Nykyään tukevasti keski-ikäisenä en pysty edes katsomaan kaikkein kovimpia dokumenttiohjelmia, vaikka lukemalla yritänkin pysyä maailman menossa mukana.

12-vuotiaasta eteen päin luin Tarzaneita, ensimmäisen osan sain lainaksi veljeltäni, seuraavat sitten kannoin kirjastosta. Juuri noihin aikoihin eli vv. 1976-79 asuimme melkein vastapäätä elokuvateatteria, jossa esitettiin vanhoja (tai niin minusta ainakin vaikutti) Tarzan-elokuvia usein sunnuntaisin alkuillasta ja liput olivat melkein ilmaisia ikäisilleni.

Minua alkoi kuitenkin oksettaa kirjailijan luokaton rasismi mustaihoisia afrikkalaisia kohtaan. On myös se Mars-sarja samalta tekijältä, sekin oli tavallaan hyvä, mutta siinäkin sarjassa alkoi pänniä kirjailijan alentuva ja jopa halventava asenne naisia/naisiin verrattavia olentoja (avaruuden asukkaita) kohtaan, siis sellainen näennäinen ritarillisuus, joka oli kuitenkin todellisuudessa, kuten sanottaan, naisten ylistämällä alistamista eli naisten panosta kyllä arvostetaan ja otetaan hyödyksi, kunhan pysyvät omassa osassaan vain miesten parasta ajattelemassa, itsensä, tarpeensa ja oikeutensa unohtaen, siis itsessään arvottomina. Aivan samaa halveksuntaahan kirjoissa oli myös muita olentoja kohtaan. En todellakaan yllättynyt luettuani, että ko. kirjailija osoitti samaa asennetta myös omassa elämässään naisia ja afrikkalaisperäisiä amerikkalaisia kohtaan, oli jopa innokas Klu Klux Klanin jäsen!

Ei sentään KKK:iin tiettävästi kuulunut! Kannatti kyllä rodunjalostusta, ilmeisesti oletti esim. rikollisuuden yksioikoisesti periytyvän ja myös käsitteli näitä teemoja kirjoissaankin. Ei sisänsä mitään erityisen poikkeavaa ajattelua hänen aikakaudellaan ja olihan maailma muutenkin silloin nimenomaan miesten maailma, eikä useimmilla miehillä ollut mitään halua eikä syytä asiaa muuttaa.