Missä vaiheessa tapailua olisi hyvä kertoa skitsofreniasta?
Olen siis pian 30-vuotias nainen, ja muutama vuosi sitten minulla diagnosoitiin skitsofrenia. Omasta mielestäni olen hieman jähmeämpi ja hitaampi kuin ennen sairautta, myös paino on noussut muutaman kilon, mutta ainakin läheiseni ovat sanoneet etteivät huomaa "eroa".
Siinä mielessä olen todella onnekas, että oireet pysyvät lääkityksellä hyvin kurissa, eikä lääkitys aiheuta pahoja sivuoireita - pystyin opiskelemaan tutkintoni loppuun ja käymään kokopäivätöissä, vaikka moni samasta sairaudesta kärsivä on joutunut luopumaan unelmistaan.
Hiljaittain olen alkanut tapailla miestä, jonka tapasin harrastuksen ohessa. Virallisesti emme vielä seurustele, mutta ainakin minä alan olla ihastunut. Mietinkin, missä vaiheessa olisi hyvä kertoa diagnoosista.
Monella on skitsofreniasta todella raju mielikuva, joten haluaisin odottaa, että mies tuntee minut hieman paremmin ja ymmärtää, etten ole vaarallinen tms. Muutenkin sairaus on minulle henkilökohtainen asia ja kipukohta, jota en omalla nimelläni ja kasvoillani halua paljastaa kenelle tahansa. Toisaalta sekään ei tunnu reilulta, että tällainen asia "paljastetaan" vasta sitten, kun/jos tunteet ovat voimistuneet. Onko täällä ketään, jolla olisi asiasta kokemusta tai mielipide?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi kertoa heti. Ikävä tietenkin sinulle tuo sairaus, mutta tapailukumppanilla on oikeus tietää.
Pitääkö ihmisten kertoa heti seurustelun alussa kaikki muutkin sairaudet mitä heillä on?
Olen samaa mieltä siitä, että kannattaisi kertoa melko pian, eikä vasta saatuaan tyypin jo koukkuun viikkojen/kuuausien kuluttua.
Kumppanille on reilua kertoa heti. Näin myös saat karsittua tomppelit pois. Voihan se joillekin mukavillekin olla liian iso juttu, mutta jos joku tuon takia perääntyy keskustelematta, on se teille kummallekin parempi. Mutta oletettavasti sinusta aidosti kiinnostunut ihminen haluaa kuulla kokemuksiasi ja ymärtää sinua sairauden kanssa kokonaisuutena.
Toivon sinulle onnea matkaan! T. skitsofreenikon tytär, ja enimmäkseen asiat ovat lapsuudessani aina menneet todella hyvin. Toivon, että sf-ihmiset otettaisiin aina yksilöinä.
Kannattaa kertoa suht heti, niin et tuhlaa aikaasi väärään henkilöön. Ehkä parit tapaamiset ensin, niin hän osaa tehdä susta itsesi perusteella päätelmät, eikä skitsofrenian. Voit ottaa vaikka keskustelussa esille sen, "Mitä sä muuten skitsofreniasta, tai millainen käsitys sulla skitsofreneista?" "No mulla on skitsofrenia :)".
Ps. Itseäni ei haittaisi, eikä varmaan liian montaa muutakaan, jos olet muuten kliffa tyyppi :)
M
Sitten kun sinusta itseltä tuntuu oikealta ja turvalliselta kertoa. En ole ollut asemassasi, mutta jos kuulisin tapailukumppanilta vastaavasta haluaisin että hän kertoo miten sairaus vaikuttaa hänen elämäänsä ja että saisin vapaasti esittää kysymyksiä mitä tulee mieleen. On kuitenkin sinun oikeutesi loppupeleissä päättää milloin ja mitä haluat sairaudestasi kertoa. Avoimuus ja toisen mahdollinen tiedon puute skitsofreniasta on kuitenkin hyvä pitää mielessä tässä tilanteessa.
Mahdollisimman pian.
Tulee ikävä fiilis jos toinen tuollaista pitkään salailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi kertoa heti. Ikävä tietenkin sinulle tuo sairaus, mutta tapailukumppanilla on oikeus tietää.
Pitääkö ihmisten kertoa heti seurustelun alussa kaikki muutkin sairaudet mitä heillä on?
Tyttö kertoi toisena yhdessäoloiltana omista taustoistaan. Nykyisin se on vaimo! Älkää olko ihmiset niin ennakkoluuloisia; oikea seura paheksuu enemmän salailua kuin inhimillisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi kertoa heti. Ikävä tietenkin sinulle tuo sairaus, mutta tapailukumppanilla on oikeus tietää.
Pitääkö ihmisten kertoa heti seurustelun alussa kaikki muutkin sairaudet mitä heillä on?
Kyllä. Myös mahdolliset periytyvät sairaudet.
Okei, kiitos kommenteista! Mukava huomata, etteivät ihmiset olekaan niin tuomitsevia kuin pelkäsin. Kerron miehelle heti kun tavataan seuraavan kerran, pitää kai valmistautua henkisesti etukäteen. -Ap
Eipä oikein kannata erehtyä skitsoon ne on ihan hulluja seksiin käyvät, mutta lapsia ei tietenkään voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein kannata erehtyä skitsoon ne on ihan hulluja seksiin käyvät, mutta lapsia ei tietenkään voi tehdä.
Onko kokemusta?
Mistä asioista puhutte yleensäkin? Oletteko suhteessanne jo syvälliselläkin tasolla? Riippuu varmasti missä suhde on nyt menossa ja millainen ihminen on kyseessä. Joillekin skitsofrenia voi olla ongelma, joillekin ei. Tutustukaa rauhassa. Ei ihmisiin tehdä tuttavuutta sairaskertomus edellä. Olet paljon muutakin kuin sairautesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein kannata erehtyä skitsoon ne on ihan hulluja seksiin käyvät, mutta lapsia ei tietenkään voi tehdä.
Onko kokemusta?
Kokemusta on sen verran hullujen touhuista että olen välttänyt nuo sudenkuopat.
Enemmän olisin huolissani siitä, kertovatko psykopaatit ja narsistit persoonallisuushäiriöstään heti vai vasta vähitellen, kun alkavat levittää pahuuttaan.. .
Tuttuni, jolla oli skitsofrenia, saattoi lääkityksen unohtuessa alkaa jahtaamaan kirveen kanssa. Kyllä mies ansaitsee tietää mihin kulliaan laittaa.
Kertoisin ennen ensimmäistä sekoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein kannata erehtyä skitsoon ne on ihan hulluja seksiin käyvät, mutta lapsia ei tietenkään voi tehdä.
Onko kokemusta?
Hänen kokemuksiaan ei kannata kysellä, koska hän on vähäjärkinen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein kannata erehtyä skitsoon ne on ihan hulluja seksiin käyvät, mutta lapsia ei tietenkään voi tehdä.
Parempi milä tahansa sairaus, kuin luonnehäiriö jossa käytetään muita ihmisiä seksiin.
Kannattaa olla rehellinen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varsinkin mitä vakavampi sairaus on kyseessä ja jos se vaikuttaa esimerkiksi lasten saamiseen. Skitsofrenia on kuitenkin vakava psyykkinen sairaus, vaikka se olisi tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa. Samalla saat mahdollisuuden kertoa sairauden vaikutuksista elämääsi, mahdollisista huonommista jaksoista ja korjata ennakkoluuloja. En lähtisi leikkimään ja arvuuttelemaan, että "mitä mieltä olet skitsofreenikoista", vaan kertoisin ihan suoraan, että sinulla on tällainen diagnoosi. Arvuuttelulla aiheutat kiusallisen tilanteen kaikille osapuolille. Rehellinen ja avoin keskustelu on parempi ja antaa mahdollisuuden ennakkokäsitysten korjaamiselle.
Tuttava, jolla on psykopatia, saattaa milloin vaan aiheuttaa pahuutta ympärilleen. On näitä netissäkin. Psykopatiaa kun ei paranneta. Sen sijaan tuttava jolla on skitsofrenia ei ole koskaan pyrkinyt tuhoamaan muita, kun ei vielä ollut lääkkeissä, oireili itseensä päin - ei muihin.
Nainen ansaitsee tietää, mitä mätää kullin toisessa päässä on. Psyko jääköön ilman sulopimppaa. Ha!
Kyllä pitäisi kertoa heti. Ikävä tietenkin sinulle tuo sairaus, mutta tapailukumppanilla on oikeus tietää.