Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Rajaton äiti
22.04.2021 |
Äitini on saanut neljän seinän sisällä hillittömiä raivokohtauksia niin pitkään kuin muistan. Hän on haukkunut minua huonoksi lapseksi ja verrannut muihin ja antanut ymmärtää että jos olisin toisenlainen, hänen ei tarvitsisi tehdä niin. Kun myöhemmin olen sanonut että hänen käytöksensä on loukkaavaa, hän on kiistänyt kaiken ja väittänyt että minulla on mielenterveysongelmia.
Elämäni aikana hän on avannut aikuisena postiani ilman lupaa, ollut yhteydessä kumppaniini ja kyseenalaistanut mielenterveyttäni ja epäilen että hän on myös ollut yhteydessä entiseen työpaikkaani n. 8 vuotta sitten.
Olen aina menestynyt kohtuullisen hyvin koulussa, käynyt teini-ikäisestä asti töissä ja muutenkin olen melko tavallinen. Raskaissa asioissa elämässä olen hakenut apua terapiasta, mutta en ole ehkä osannut puhua tästä kun äiti on niin erilainen kahden kesken kuin muiden nähden.
Tällä kertaa tapahtumaketju alkoi siitä, kun äiti alkoi viikonloppuna kirjoitella minulle, miten ulkonäössäni on joku vika. Että hän on vertaillut kuvia eri aikakausilta ja tullut siihen tulokseen, että minulla on joku sairaus. Soitin hänelle siitä seuraavana päivänä, että kaikki on ihan ok, ja että hänen viesteistään niihin liittyen tuli minulle paha olo, ja pyysin että hän lopettaisi siitä aiheesta viestittelyn. Hän alkoi huutamaan puhelimessa ja lopetti puhelun. Sen jälkeen hän ei vastannut erään asian hoitoa koskeviin viesteihin mitään, ja eilen kun menin hoitamaan asiaa, osasin jo odottaa mitä seuraa, mutta halusin silti kuvitella että ehkä kaikki järjestyykin. Muun hirveän lisäksi äiti oli printannut runon jostain äitien kuolema-aiheisesta tekstistä ja vaati lukemaan sitä ääneen hänelle. Sanoin, että tällainen ei ole terve tapa hoitaa asioita enkä suostu siihen.
Yritin jossain vaiheessa elämääni tehdä kaiken niin kuin luulin hänen haluavan, mutta nämä toistuvat, ehkä 2 kertaa vuodessa tai useammin, raivokohtaukset tulevat vääjäämättä. Olen myös miettinyt, että jos kyse olisi muusta ihmissuhteesta, lähtisinkö hakemaan hyväksyntää muuttamalla itseäni ja miettimällä mitä teen väärin kun toinen saa raivokohtauksia.
Olen yli 30-vuotias ja päätin eilen että vedän rajat tälle. Hän huusi minulle 30 minuuttia putkeen kuinka huono ja paska olen, ja vertasi minua mm. sosiaalisessa mediassa näkemiinsä muiden lapsiin.
Kumppanini on tänään saanut useita viestejä, jossa äitini kehottaa toimittamaan minut työterveyshuollon piiriin työuupumuksesta. Koska pelkään äitini rajattomuutta, otin asian puheeksi esimieheni kanssa siltä varalta, jos äitini on työpaikkaani yhteydessä. Mitään anteeksipyyntöä ei ole tullut, vaan estetyistä viesteistä löytyi kehoitus lähteä sairaslomalle. Tämä on kamalaa ja minun on vaikea uskoa tilannetta todeksi.
Laitoin äidille viestin että johtuipa hänen käytös vihasta tai omista käsittelemättömistä tunteista, niin ehtona jatkolle on että hän varaa itselleen terapia-ajan ja purkaa asiaa siellä. Hankalaa myös on, kun kukaan muu ei ole koskaan nähnyt näitä kohtauksia. Hän on todella asiallinen, arvostettu ja mukava ihmisille yleensä, ja kyllä minullekin suurimman osan ajasta.
Kirjoitan myöhemmin lisää. Anteeksi huonosta alustuksesta, olen järkyttynyt ja ahdistunut mutta päättäväinen.
Kommentit (39)
Tilasin nettidivarista kirjan Kaikella kunnioituksella. En ole vielä lukenut sitä paljoa, mutta olen miettinyt tätä meidän "kunnioita vanhempiasi" käskyä. Minullekin on monesti äiti kirkunut sitä raivoissaan päin naamaa. Kuten sanoin aiemmin, en ole ollut mikään poikkeuksellisen vaikea lapsi, teini tai aikuinenkaan. Sitä vasten on hämmentävää kun äiti kohtelee kuin olisin maailman hirvein ja vaikein tytär. Tuota huutoa hän käyttää hiljentääkseen minut. No niin, takaisin asiaan. Mietin miten kamalaa on, että vanhempi, joka on 18 vuotta valta-asemassa lastaan kohtaan jo ihan käytännön tasolla, on kulttuurillisesti turvattu tällaisilla lauseilla! Ihan kuin se ei olisi tarpeeksi, että lapselleen vanhempi on kaikki kaikessa. Niin siihen päälle vielä varmistetaan että valta-asema on ja pysyy. Eikö se olisi päinvastoin, että sen lapsen oikeudet pitäisi turvata? Ja että vanhemman pitäisi kunnioittaa lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista, että sinun EI tarvitse peitellä äitisi huonoa käytöstä. Niin tekemällä mahdollistat hänen käytöksensä vuodesta toiseen. Voit ihan avoimesti käsitellä asiaa. Nimenomaan viestejä, jotka sinulla on (toivottavasti) tallessa.
Itse sain sekopäisen läheisen hiljenemään, kun ilmoitin kääntäväni kaikki häneltä tulevat viestit suoraan toiselle sukulaiselle. Ei ilennyt jatkaa sekopäistä viestittelyä. Pakolliset asioiden hoitamiset hoidettiin tällä tavalla, toisen ihmisen kautta.
Ehdotan myös, että nauhotat älytöntä huutoa (en muuten ymmärrä, miksi olet kuunnellut huutoa 30 minuuttia! Pitää lähteä pois paikalta jos joku sekoaa) jotta sinulla on todisteita. Voit myös soittaa kopion tallenteesta äidillesi, jotta itse kuulee, miten pimeältä kuulostaa.
Kiitos vinkistä. Olen ajatellut etten enää tapaa äitiäni kahden kesken.
Miten joku jaksaa näin pitkän provo- sepustuksen tänne kirjoitella?
Minulla myös samanlainen äiti. Rajankäyntiä on suhteemme ollut viimeiset 20 vuotta ainakin. Sitä ennen alistamista, nöyryyttämistä, ulkoisten vikojen etsimistä (esim. juuri kasvoista), mielisairaaksi haukkumista taaperoikäisestä lähtien, kotiin eristämistä, huomiotta jättämistä, sairauksien epäilyä ja kivuliaita tutkimuksia (lapsena) kaikille ihmisille haukkumista (haukkuu ja naureskelee minua toki edelleen kaikille).
Nyt uhkailee ja kiristää seurauksilla, kun en hänen mielestään ole antanut hänen tarpeeksi tavata lapsiani. ”On sellainen laki”, huutaa hän. Olen päälle nelikymppinen.
Narsistien uhrien tuesta olen ajatellut hakea apua tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös samanlainen äiti. Rajankäyntiä on suhteemme ollut viimeiset 20 vuotta ainakin. Sitä ennen alistamista, nöyryyttämistä, ulkoisten vikojen etsimistä (esim. juuri kasvoista), mielisairaaksi haukkumista taaperoikäisestä lähtien, kotiin eristämistä, huomiotta jättämistä, sairauksien epäilyä ja kivuliaita tutkimuksia (lapsena) kaikille ihmisille haukkumista (haukkuu ja naureskelee minua toki edelleen kaikille).
Nyt uhkailee ja kiristää seurauksilla, kun en hänen mielestään ole antanut hänen tarpeeksi tavata lapsiani. ”On sellainen laki”, huutaa hän. Olen päälle nelikymppinen.
Narsistien uhrien tuesta olen ajatellut hakea apua tilanteeseen.
Voimia sinulle ❤️ teet oikein kun suojelet lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa näin pitkän provo- sepustuksen tänne kirjoitella?
Tämä on kuule arkea yllättävän monelle, jonkun lähisukulaisen roskaämpärinä toimiminen. Ellei sitten kieltäydy moisesta ”kunniasta”.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös samanlainen äiti. Rajankäyntiä on suhteemme ollut viimeiset 20 vuotta ainakin. Sitä ennen alistamista, nöyryyttämistä, ulkoisten vikojen etsimistä (esim. juuri kasvoista), mielisairaaksi haukkumista taaperoikäisestä lähtien, kotiin eristämistä, huomiotta jättämistä, sairauksien epäilyä ja kivuliaita tutkimuksia (lapsena) kaikille ihmisille haukkumista (haukkuu ja naureskelee minua toki edelleen kaikille).
Nyt uhkailee ja kiristää seurauksilla, kun en hänen mielestään ole antanut hänen tarpeeksi tavata lapsiani. ”On sellainen laki”, huutaa hän. Olen päälle nelikymppinen.
Narsistien uhrien tuesta olen ajatellut hakea apua tilanteeseen.
Minä taas jätin lapset tekemättä tuollaisen äidin (ja poissaolevan isän) takia. Enkä kadu. En vaan olisi jaksanut kaikkea sitä showta mitä lapsenlapsista olisi voinut repiä irti.
No contact on minun neuvoni näiden ihmisten suhteen, jos siis haluaa nukkua yönsä rauhassa. Kieltäydy syyllistymästä. Sinä et pysty heitä korjaamaan etkä pelastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt oman äitini(?) käytöstä pitkään.
Hyvin uuvuttavaa, ja pelottavaa.
Mielestäni hän on hyvin jyräävä, impulsiivinen, kärsimätön ja ehdoton.
Ynnä riidanhaluinen, manipuloiva, paskanpuhuja etc.
En pilaa iltaanne kertomalla kuvottavuuksista.
Voimia❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt oman äitini(?) käytöstä pitkään.
Hyvin uuvuttavaa, ja pelottavaa.
Mielestäni hän on hyvin jyräävä, impulsiivinen, kärsimätön ja ehdoton.
Ynnä riidanhaluinen, manipuloiva, paskanpuhuja etc.
En pilaa iltaanne kertomalla kuvottavuuksista.
Voimia❤️
Voimia myös sinulle ❤️
Haluan kysyä, että onhan sinulla muuten hyviä ihmissuhteita elämässäsi? Minä olin parikymppisenä ihan kamalassa parisuhteessa, kun olin niin rakkauden janoinen. Jopa väkivaltainen mies oli tärkeä kun se sentään joskus pyysi anteeksi ja kertoi rakastavansa. Äiti ei pyytänyt anteeksi, eikä kertonut rakastavansa.
Nyt olen onneksi aidosti ihanassa avoliitossa ja olen tehnyt kovasti töitä elämäni rakentamiseksi paremmaksi.
Äitienpäivä on huomenna. Minulla on ollut töissä raskas viikko, enkä ole jaksanut olla äitiini yhteydessä vaikka viime riidan jälkeen laitoin sen viestin että oqrin viikon päästä ollaan yhteydessä jos hän hakee apua. Tuntuisi rankalta olla muistamatta äitienpäivää. Miten te muut vietätte äitienpäivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystäväni lähti äidilleen ja minä yritän saada päivän kulumaan. Yritin eilen kirjoitella tekstiviestejä äidin kanssa, hän ei reagoinut mitenkään kun yritin keskustella niistä asioista jota hän sanoi minulle viimeksi. Hän kirjoitti mm. että minulla on työuupumus, suoritan liikaa, kysyi jotain asiaan liittymätöntä ja yhdessä kohtaa laittoi että ei ole sanonut mitä väitän hänen sanoneen. En reagoinut noihin yrityksiin ohjata keskustelu muualle. Lopulta kirjoitin että koska hän ei suostu käsittelemään asiaa, laitan hänet estolistalle ja palaan asiaan parin viikon kuluttua.
Tämä päivä on ihan kamala. Näin painajaisia koko yön ja heräsin paniikissa. En minä halua olla äitienpäivänä riidoissa, mutten myöskään halua antaa kenenkään kohdella itseäni noin ja teeskennellä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Koska en itse halua tuottaa pahaa mieltä tai "kostaa" lähetin miesystäväni mukana kukkia, leivoksen ja kortin, ettei äidin tarvitse vastata äitienpäivään liittyviin kysymyksiin ettei sitä vietetty mitenkään. En oikeasti tiedä mitä hänen päässään liikkuu, tai onko hän pahoillaan, mutta yritän itse toimia edes jotenkin oikein tai arvojeni mukaisesti.
Kaikella kunnioituksella kirjassa oli hyvin sanottu siitä, että väkivaltaisesta suhteesta lähtevä nähdään fiksuna ja voimaantuneena, mutta vanhempien kanssa suhteensa katkaiseva nähdään kylmänä.
Äiti pitää viedä lääkäriin, hänellä on joku vakava mielenterveysongelma. Ei todellakaan ole normaalia tai asiallista, mutta kun ihminen ei sitä ymmärrä silloin kun hän voi pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti pitää viedä lääkäriin, hänellä on joku vakava mielenterveysongelma. Ei todellakaan ole normaalia tai asiallista, mutta kun ihminen ei sitä ymmärrä silloin kun hän voi pahoin.
Kiitos viestistäsi. Olen samaa mieltä ja olen yrittänyt saada häntä itse hakemaan apua. Todella vaikea hoitaa tällaista asiaa kun toinen välttelee sitä täysin. En yhtään ymmärrä tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli anoppi, joka toimi vähän samalla kaavalla. Lapsensa hän oli jo alistanut marinonettinukeiksi, jotka hyppivät siten kuin äitinsä veteli langoista. Kun lapset menivät naimisiin, hän lähetti huolikirjeitä lapsensa puolison äidille. Näissä kirjeissä hän kiinnitti huomion epäkohtiin, joihin hänen mukaansa piti puuttua.
Koulutus tuntui olevan kaikki kaikessa. Samoin materialismi. Jos lapsen vaatetus ei miellyttänyt, häm meni kauppaan ja osti vaatteet itselleen. Sitten hän kotona " huomasi " että ei hän taida pitääkkään niistä vaatteista, mutta lapselleen ne sopivat erinomaisesti. Ja näin lapset pukeutuivat niinkuin hän halusi.
Tämä kuulostaa ihan isäni äidiltä, joka kohteli miniäänsä eli minun äitiäni aivan törkeästi. Mummo ei esimerkiksi hyväksynyt sitä, että äitini opiskeli lääkäriksi, koska lääkärin työ ei ollut riittävän hienoa (epäselväksi jäi, mikä olisi ollut).
Mulla on anopin mielestä naiselle epäsopiva koulutus. Naiselle sopii ainoastaan sairaanhoitajan työ. Tai sit lähihoitaja, jos ei ole riittävästi järkeä sairaanhoitajaksi.
Mitähän hän tuumaisi minun sairaanhoitaja-miehestäni...
Ei sillä, mieheni on sisaruskatraansa vähiten koulutettu, ja ei oikein riittänyt hänen äidilleen tuollainen apulaiseksi kouluttautuminen. Olisi pitänyt tulla lääkäri. Muut lapsen on yliopiston käyneitä, joten mieheni on musta lammas ja viallinen luuseri.
Lapsia joutuukin kasvattamaan eri tavoin lapsesta riippuvista syistä. Se tuskin on lapsen vika jos hän kaipaa enemmän apua ja ohjausta kuin jonkun naapurin lapsi.
Hei AP,
sinussa järki ja tunteet taistelevat. Koita kuunnella järjen ääntä, se edistää omaa hyvinvointiasi pitkällä tähtäimellä. Äitisi käytös tuskin tulee tuosta muuttumaan. Sinulta se vaatii irrottautumisen ja tietynlaisen suruprosessin; selviät kyllä.
Hyväksy sekin, että tänään on ehkä vähän raskas päivä, kun niin moni juhlii äitienpäivää. Mutta monella muullakin siihen liittyy vaikeita tunteita, ja moni joutuu väkisin (kun eivät uskalla valita omaa hyvinvointiaan) tänään pinnistelemään olemalla kontaktissa ihmiseen, joka on aiheuttanut ja aiheuttaa samoja tilanteita ja fiiliksiä kuin sinulla.
Tee tänään jotain mukavaa ihan vaikka itseksesi! Ollaan ajatuksissa yhdessä erityisesti tänään me kaikki, jolla on näitä kipeitä asioita elämässämme.
Kannattaa tutustua myös läheisriippuvuuteen esim. Hellstenin kirjat. Kirjoituksistasi tulee ilmi, kuinka syvästi kaipaat hyväksyntää ja rakkautta ihmiseltä, jolta et voi sitä koskaan saada. Ajattelet, että saamalla äitisi terapiaan tai lääkäriin hän voisi muuttua. Toive on inhimillinen, mutta ei realistinen. Äitisi on sellainen kuin on, vain itseesi voit vaikuttaa. Olisi hyvä löytää aikuinen puoli itsestä ja alkaa pitämään omasta sisäisestä lapsesta huolta, pitää suojassa ja rakastaa. Äitisi käytös aiheuttaa sinulle perustellusti hätääntymistä ja ahdistusta, olisi hyvä saada negatiivinen sidos (riippuvuus) katkaistua.
Käytännön ohjeita en osaa antaa. Itse olen käynyt vuosien terapian. Äitini sai minut käytöksellään hyvin ahdistuneeksi. En ollut tekemisissä vuosiin ja muistin juhlapäivinä vain neutraaleilla postikorteilla. Nykyään hänellä on pitkälle edennyt muistisairaus ja olen ottanut hänet takaisin elämääni. Minullekin suuri oivallus oli, että äitini on sellainen kuin on ja ei tule koskaan muuttumaan, muhjuiset aivot. Mutta ne muhjuiset aivot ovat syntyneet osaltaan hänen vaikeassa lapsuudessaan ja muissa kokemuksissa, myös neurologian tulosta. En ole katkera hänelle onnettomasta elämästään. Silti minulla ei ollut aiemmin muuta vaihtoehtoa kuin se, että ei olla yhteydessä lainkaan.
Älä mieti yhtään mitä muut sanovat tai onko välien katkaisu yleisesti hyväksyttävää. Meillä on vain yksi elämä ja sitä ei kuulu viettää perustellen ratkaisujaan muille ihmisille. Tai hyväksyntää hakien. Meitä vaikeissa ihmissuhteissa olevia on monia ja ratkaisuja on varmasti erilaisia, mikä sopii kullekin parhaiten.
Muista, että sinun EI tarvitse peitellä äitisi huonoa käytöstä. Niin tekemällä mahdollistat hänen käytöksensä vuodesta toiseen. Voit ihan avoimesti käsitellä asiaa. Nimenomaan viestejä, jotka sinulla on (toivottavasti) tallessa.
Itse sain sekopäisen läheisen hiljenemään, kun ilmoitin kääntäväni kaikki häneltä tulevat viestit suoraan toiselle sukulaiselle. Ei ilennyt jatkaa sekopäistä viestittelyä. Pakolliset asioiden hoitamiset hoidettiin tällä tavalla, toisen ihmisen kautta.
Ehdotan myös, että nauhotat älytöntä huutoa (en muuten ymmärrä, miksi olet kuunnellut huutoa 30 minuuttia! Pitää lähteä pois paikalta jos joku sekoaa) jotta sinulla on todisteita. Voit myös soittaa kopion tallenteesta äidillesi, jotta itse kuulee, miten pimeältä kuulostaa.