Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Rajaton äiti
22.04.2021 |
Äitini on saanut neljän seinän sisällä hillittömiä raivokohtauksia niin pitkään kuin muistan. Hän on haukkunut minua huonoksi lapseksi ja verrannut muihin ja antanut ymmärtää että jos olisin toisenlainen, hänen ei tarvitsisi tehdä niin. Kun myöhemmin olen sanonut että hänen käytöksensä on loukkaavaa, hän on kiistänyt kaiken ja väittänyt että minulla on mielenterveysongelmia.
Elämäni aikana hän on avannut aikuisena postiani ilman lupaa, ollut yhteydessä kumppaniini ja kyseenalaistanut mielenterveyttäni ja epäilen että hän on myös ollut yhteydessä entiseen työpaikkaani n. 8 vuotta sitten.
Olen aina menestynyt kohtuullisen hyvin koulussa, käynyt teini-ikäisestä asti töissä ja muutenkin olen melko tavallinen. Raskaissa asioissa elämässä olen hakenut apua terapiasta, mutta en ole ehkä osannut puhua tästä kun äiti on niin erilainen kahden kesken kuin muiden nähden.
Tällä kertaa tapahtumaketju alkoi siitä, kun äiti alkoi viikonloppuna kirjoitella minulle, miten ulkonäössäni on joku vika. Että hän on vertaillut kuvia eri aikakausilta ja tullut siihen tulokseen, että minulla on joku sairaus. Soitin hänelle siitä seuraavana päivänä, että kaikki on ihan ok, ja että hänen viesteistään niihin liittyen tuli minulle paha olo, ja pyysin että hän lopettaisi siitä aiheesta viestittelyn. Hän alkoi huutamaan puhelimessa ja lopetti puhelun. Sen jälkeen hän ei vastannut erään asian hoitoa koskeviin viesteihin mitään, ja eilen kun menin hoitamaan asiaa, osasin jo odottaa mitä seuraa, mutta halusin silti kuvitella että ehkä kaikki järjestyykin. Muun hirveän lisäksi äiti oli printannut runon jostain äitien kuolema-aiheisesta tekstistä ja vaati lukemaan sitä ääneen hänelle. Sanoin, että tällainen ei ole terve tapa hoitaa asioita enkä suostu siihen.
Yritin jossain vaiheessa elämääni tehdä kaiken niin kuin luulin hänen haluavan, mutta nämä toistuvat, ehkä 2 kertaa vuodessa tai useammin, raivokohtaukset tulevat vääjäämättä. Olen myös miettinyt, että jos kyse olisi muusta ihmissuhteesta, lähtisinkö hakemaan hyväksyntää muuttamalla itseäni ja miettimällä mitä teen väärin kun toinen saa raivokohtauksia.
Olen yli 30-vuotias ja päätin eilen että vedän rajat tälle. Hän huusi minulle 30 minuuttia putkeen kuinka huono ja paska olen, ja vertasi minua mm. sosiaalisessa mediassa näkemiinsä muiden lapsiin.
Kumppanini on tänään saanut useita viestejä, jossa äitini kehottaa toimittamaan minut työterveyshuollon piiriin työuupumuksesta. Koska pelkään äitini rajattomuutta, otin asian puheeksi esimieheni kanssa siltä varalta, jos äitini on työpaikkaani yhteydessä. Mitään anteeksipyyntöä ei ole tullut, vaan estetyistä viesteistä löytyi kehoitus lähteä sairaslomalle. Tämä on kamalaa ja minun on vaikea uskoa tilannetta todeksi.
Laitoin äidille viestin että johtuipa hänen käytös vihasta tai omista käsittelemättömistä tunteista, niin ehtona jatkolle on että hän varaa itselleen terapia-ajan ja purkaa asiaa siellä. Hankalaa myös on, kun kukaan muu ei ole koskaan nähnyt näitä kohtauksia. Hän on todella asiallinen, arvostettu ja mukava ihmisille yleensä, ja kyllä minullekin suurimman osan ajasta.
Kirjoitan myöhemmin lisää. Anteeksi huonosta alustuksesta, olen järkyttynyt ja ahdistunut mutta päättäväinen.
Kommentit (39)
Ohis. Tutulta kuulostaa.
Saat katkaista välit, lupa myönnetty.
Turhaa on näistä avautua, kukaan ei ymmärrä koska kuulemma äidit ei toimi noin. Entä kun toimiikin.
En pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen ei ole normaalin tai terveen ihmisen käytöstä. Äitisi on luultavasti jo sen ikäinen, että mistään terapiasta ei ole apua. Ei välttämättä olisi ollut nuorempanakaan, mutta ei ainakaan nyt, kun on ikänsä tottunut siihen, että voi käyttäytyä tuolla tavalla.
Tutulta kuulostaa. Laita välit kokonaan poikki , ei tarvitse elämäänsä hukata tuollaiseen. Narsisti ei näe vikaa koskaan itsessään vaan vika on aina muissa. Ala nauhoittaan äitisi ja sinun keskusteluja , ei niitä voi yleisesti julkaista mutta kun joku epäilee annat kuunnella. Narsisti ei julkisesti mellasta vaan se tapahtuu juurikin kodin seinien sisäpuolella. Toinen vaihtoehto on että otat mukaan "todistajan" kun menet äitisi luo , neljä korvaa kuulee paremmin kuin kaksi. Jos päätät katkaista välit , saat varautua todelliseen paskamyrskyyn koska narsisti ei kestä jättämistä. Voit kertoa esim. töissä tilanteestasi jos äiti alkaa mustamaalata sinua. Apua saa Narsistien Tuki Ry.stä.
Minulla oli anoppi, joka toimi vähän samalla kaavalla. Lapsensa hän oli jo alistanut marinonettinukeiksi, jotka hyppivät siten kuin äitinsä veteli langoista. Kun lapset menivät naimisiin, hän lähetti huolikirjeitä lapsensa puolison äidille. Näissä kirjeissä hän kiinnitti huomion epäkohtiin, joihin hänen mukaansa piti puuttua.
Koulutus tuntui olevan kaikki kaikessa. Samoin materialismi. Jos lapsen vaatetus ei miellyttänyt, häm meni kauppaan ja osti vaatteet itselleen. Sitten hän kotona " huomasi " että ei hän taida pitääkkään niistä vaatteista, mutta lapselleen ne sopivat erinomaisesti. Ja näin lapset pukeutuivat niinkuin hän halusi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli anoppi, joka toimi vähän samalla kaavalla. Lapsensa hän oli jo alistanut marinonettinukeiksi, jotka hyppivät siten kuin äitinsä veteli langoista. Kun lapset menivät naimisiin, hän lähetti huolikirjeitä lapsensa puolison äidille. Näissä kirjeissä hän kiinnitti huomion epäkohtiin, joihin hänen mukaansa piti puuttua.
Koulutus tuntui olevan kaikki kaikessa. Samoin materialismi. Jos lapsen vaatetus ei miellyttänyt, häm meni kauppaan ja osti vaatteet itselleen. Sitten hän kotona " huomasi " että ei hän taida pitääkkään niistä vaatteista, mutta lapselleen ne sopivat erinomaisesti. Ja näin lapset pukeutuivat niinkuin hän halusi.
Tämä kuulostaa ihan isäni äidiltä, joka kohteli miniäänsä eli minun äitiäni aivan törkeästi. Mummo ei esimerkiksi hyväksynyt sitä, että äitini opiskeli lääkäriksi, koska lääkärin työ ei ollut riittävän hienoa (epäselväksi jäi, mikä olisi ollut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Rohkeutta sinulle omien rajojen määrittelyyn ja niistä kiinni pitämiseen. Minulla on vastaavia kokemuksia anopistani. Mieheni takia yritin tulla toimeen ihan liian kauan. Lopulta yhteisestä sopimuksesta rajattiin miehen äiti pois meidän elämästä melkein kokonaan. Mieheni kutsuu äitinsä lasten synttäreille, muuten ei olla yhteyksissä. Mä oon estänyt anopin kaikissa some-kanavissa ja omasta ja lasten puhelimista. Välien miltei totaalinen katkaisu on ollut hyvä ratkaisu meillä. Mä en kaipaa anoppia edes synttäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli anoppi, joka toimi vähän samalla kaavalla. Lapsensa hän oli jo alistanut marinonettinukeiksi, jotka hyppivät siten kuin äitinsä veteli langoista. Kun lapset menivät naimisiin, hän lähetti huolikirjeitä lapsensa puolison äidille. Näissä kirjeissä hän kiinnitti huomion epäkohtiin, joihin hänen mukaansa piti puuttua.
Koulutus tuntui olevan kaikki kaikessa. Samoin materialismi. Jos lapsen vaatetus ei miellyttänyt, häm meni kauppaan ja osti vaatteet itselleen. Sitten hän kotona " huomasi " että ei hän taida pitääkkään niistä vaatteista, mutta lapselleen ne sopivat erinomaisesti. Ja näin lapset pukeutuivat niinkuin hän halusi.
Tämä kuulostaa ihan isäni äidiltä, joka kohteli miniäänsä eli minun äitiäni aivan törkeästi. Mummo ei esimerkiksi hyväksynyt sitä, että äitini opiskeli lääkäriksi, koska lääkärin työ ei ollut riittävän hienoa (epäselväksi jäi, mikä olisi ollut).
Mulla on anopin mielestä naiselle epäsopiva koulutus. Naiselle sopii ainoastaan sairaanhoitajan työ. Tai sit lähihoitaja, jos ei ole riittävästi järkeä sairaanhoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli anoppi, joka toimi vähän samalla kaavalla. Lapsensa hän oli jo alistanut marinonettinukeiksi, jotka hyppivät siten kuin äitinsä veteli langoista. Kun lapset menivät naimisiin, hän lähetti huolikirjeitä lapsensa puolison äidille. Näissä kirjeissä hän kiinnitti huomion epäkohtiin, joihin hänen mukaansa piti puuttua.
Koulutus tuntui olevan kaikki kaikessa. Samoin materialismi. Jos lapsen vaatetus ei miellyttänyt, häm meni kauppaan ja osti vaatteet itselleen. Sitten hän kotona " huomasi " että ei hän taida pitääkkään niistä vaatteista, mutta lapselleen ne sopivat erinomaisesti. Ja näin lapset pukeutuivat niinkuin hän halusi.
Tämä kuulostaa ihan isäni äidiltä, joka kohteli miniäänsä eli minun äitiäni aivan törkeästi. Mummo ei esimerkiksi hyväksynyt sitä, että äitini opiskeli lääkäriksi, koska lääkärin työ ei ollut riittävän hienoa (epäselväksi jäi, mikä olisi ollut).
Mulla on anopin mielestä naiselle epäsopiva koulutus. Naiselle sopii ainoastaan sairaanhoitajan työ. Tai sit lähihoitaja, jos ei ole riittävästi järkeä sairaanhoitajaksi.
Omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että ei ole väliä jos opiskelisit vaikka siihen mitä hän haluaa. Minäkin aiemmin luulin että jos tekisin asiat toisin, niin huuto loppuisi.
Muissa ihmissuhteissa olen oppinut, että ei kaikki saa raivokohtauksia ja huuda että jos olisit toisenlainen niin ei tarvisi huutaa. Kyllä minä itse ajattelen, että oma käytökseni on omalla vastuullani, ja jos tekee mieli huutaa niin voi myös poistua tilanteesta.
Kiitos kaikille tähän astisista vastauksista. Teistä on paljon apua, etten ala taas joustamaan. Äitiltä on tullut siihen pyyntööni että hän hakee apua, kysymys että lähdenkö mukaan (ei siis mitään anteeksipyyntöä tai vastausta että hän hakee apua). En ole vastannut siihen. Alunperin viestissäni luki, että olen parin viikon kuluttua uudelleen yhteydessä sillä ehdolla että hän ottaa yhteyttä terapiakeskukseen ja lähtee purkamaan asiaa sieltä. Haluaisin pitää tästä rajasta kiinni.
Kannattaa muistaa, ettei millekään tuolle äitisi käytökselle ole mitään "tyydyttävää" selitystä, on vain luonnevikainen ja pska ihminen, ehkä jotain aivovammaa tai rappeumaa. Itselleni tämän sisäistäminen oli todella merkittävä asia omissa haitallisissa ihmissuhteissani, jotenkin olin aina itse odottanut tyydyttävää ja jotenkin järjenmukaista "loppuratkaisua" kaikelle, mutta lopullinen selitys olikin jotenkin muhjuiset aivot toisella ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Laita välit kokonaan poikki , ei tarvitse elämäänsä hukata tuollaiseen. Narsisti ei näe vikaa koskaan itsessään vaan vika on aina muissa. Ala nauhoittaan äitisi ja sinun keskusteluja , ei niitä voi yleisesti julkaista mutta kun joku epäilee annat kuunnella. Narsisti ei julkisesti mellasta vaan se tapahtuu juurikin kodin seinien sisäpuolella. Toinen vaihtoehto on että otat mukaan "todistajan" kun menet äitisi luo , neljä korvaa kuulee paremmin kuin kaksi. Jos päätät katkaista välit , saat varautua todelliseen paskamyrskyyn koska narsisti ei kestä jättämistä. Voit kertoa esim. töissä tilanteestasi jos äiti alkaa mustamaalata sinua. Apua saa Narsistien Tuki Ry.stä.
Kiitos viestistä. Minua pelottaa myöntää tämä, mutta eilen pelkäsin niin paljon äitini kohtaamista (pakollinen hoidettava asia) että laitoin kännykän taskuun ja siinä ääninauhurin. Tarkistin netistä, että omien keskusteluiden nauhoittaminen on laillista, mutta nauhoitetta ei saa jakaa henkilölle joka ei ollut keskustelussa osallisena. Tein tämän siksi, ettei oma mieli pettäisi, kun raivokohtauksen jälkeen kun itken, alkaa perinteisesti se kieputus että äiti etsii vikaa minun elämästä minun ahdistukseen ja kertoo ulkopuolisille juuri tuollaista "on työuupunut" ym. Ehkä sitäkin pahempaa on se, että hän tosiaan kiistää oman tekemisensä. Luulin aidosti yhdessä vaiheessa elämää että minulla on joku skitsofrenian tyyppinen sairaus. Olen kuitenkin menestynyt työssä ja kaikissa muissa ihmissuhteissa hyvin, kukaan muu ei ole esittänyt tällaisia teorioita. En ole kuunnellut nauhoitetta. En aio myöskään jakaa sitä, mutta ehkä tarvittaessa jos pystyn, kirjoitan ylös niitä asioita jota hän sanoi ja välitän niitä eteenpäin sitten jos tulee tiukka tilanne.
Tuntuu aivan käsittämättömältä toimia näin, mutta koska kyseessä on laillinen teko ja minun terveyteni on tässä pelissä, en suostu manipuloitavaksi.
Sitä tässä mietin, että joo, minun terveyttäni ei ole epäilleet muut kuin äiti, mutta tilanteessa häiritsee minua se, etten tiedä että epäileekö hänen käytöstään kukaan. Kaikki pitävät häntä reiluna ja kivana ihmisenä. On tosin ihmisiä, joihin hänellä itsellään on välit täysin poikki ja olin aiemmin hyvin pahoillani hänen puolestaan, että hänen elämäänsä on sattunut niin ikäviä ihmisiä että välit on pitänyt katkaista... Mutta onkohan se todella lopullinen totuus?
Tämä on todella hämmentävä tilanne enkä ole varma mitä uskoa. Minun on vaikea uskoa että äitini olisi täysin persoonallisuushäiriöinen, mutta huomaan että ajatukseni kulkevat outoja reittejä samansuuntaisesti kuin parisuhdeväkivallan uhrilla "että on niitä hyviäkin hetkiä" ja "ehkä se ei tarkoittanut" "ehkä hän ei ymmärtänyt mitä teki". Kuitenkin jos tämä olisi mikä tahansa muu ihmissuhde, niin lopettaisin suhteen kun anteeksipyyntöä ei kuulu. Äidin kanssa sen sijaan asioista on vain vaiettu, ja raivokohtauksen jälkeen alkaa tapahtua sitä että hän kaivelee minun elämästä jotain keksittyä ongelmaa ja kiistää toimineensa väärin. Että se käytös oli hänen huolenpitoa ja minun pitäisi olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös rajaton äiti.
Samantyylistä pyöritystä on pitänyt perheessään ja nyt pitäisi aikuisten lapsien perheissä jos vain vähäinenkään tilaisuus siihen ilmaantuu.
Välejä en ole katkonut kokonaan, muttä välit ovat viilentyntyneet ja etääntyneet, koska olen ottanut asiakseni pitää välit tälläisina.
Onhan se oma työmaansa ja omia rajojaan joutuu aina välillä tarkistamaan ja huolehtimaan ettei äiti saa sellaista tarttumapintaa, josta alkaisi taas jokin show.
Näitä on välillä ollut ja jälkeenpäin ihmettelee, että mistä tämä tilanne oikein alkoi ja miten tästä selvitään.
Ap mietti kommenteissaan terapiaa ja äitinsä mukaan menemistä terapeutin vastaanotolle.
En kyllä suosittelisi, narsistisesti käyttäytyvä ihminen osaa vedellä naruista myös ja etenkin terapeutin, lääkärin tai muun terveydenhoitohenkilöstöön kuuluvan edessä.
Jos tarvitset terapiaa, hae reippaasti itsellesi, eikä äitisi tarvitse käynneistäsi tietää mitään.
Ja äitisi käy itse omalla terapeutillaan, ja sun ei niistä käynneistä tarvitse tietää mitään.
On myös hyvä huomio edellisissä kommenteissa, että ei aina kannata hakea vikaa itsestään tai edes miettiä miten jonkun hankalan ihmisen kanssa toimisi, joillakin vain on ne 'muhjuiset' aivot ja sille ei mitään voi. Et ole vastuussa näiden ihmisten edesottamuksista, et, vaikka se 'muhjuaivo' olisi oma äiti.
Tämän hyväksyminen tosin teettättää työtä, mutta tähän kannattaa pyrkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama juttu äidillä. Pienestä asti en koskaan ollut riittävän täydellinen ja painoni on ollut koko elämäni äidille suuri ongelma (pienenä söin lohduksi kun elämämme oli muuten traumaattista ja taistelen edelleen syömishäiriön kanssa). Äiti on elämäni suurissa kriiseissä osassa ollut jotenkin mukana, eli se empatiarulla on kerran-kaksi avautunut. Yleensä kyllä viimeistään jälkikäteen kääntää kaikki asiat minun syyksi. Olen pikkuhiljaa vuosien aikana etäännyttänyt välit yhä etäisemmiksi, mutta koska äiti velipuolta lukuunottamatta käytännössä ainoa elossaoleva sukulaiseni suomessa, niin onhan tämä elämä käynyt todella yksinäiseksi varsinkin eron jälkeen. Se on todella raskasta ja traumaattista lapselle, joka on koko lapsuutensa elänyt huonon itsetunnon kanssa ja yrittänyt miellyttää ainoaa vanhempaansa, aikuisiällä yrittää korjata haavojaan. Terapiassa istuin kolme vuotta, mutta kriisinsietokykyni on edelleen heikko.
Kiitos kaikille vastauksista tähän asti. En ole ollut äitiini yhteydessä, mutta olin kirjoittanut hänelle että jos hän hakee apua niin olen yhteydessä parin viikon päästä. Nyt se pari viikkoa on kulunut ja koitan kerätä voimia ottaa yhteyttä ja kysyä onko hän hakenut apua itselleen.
Ei hänen avunhakemisensa ole sinun huolesi!
Älä ota yhteyttä kysyäksesi. Hän ottaa itse yhteyttä, jos tahtoo kertoa.
Huomiota se kaipaa. Älä anna.
Hauska ja erikoinen kiertoilmaisu tuo "rajaton". Syvästi sairaaltahan äitisi kuulostaa.
Vaikuttaa samalta kuin äitini muinoin. Joka työpaikkaan, vuokranantajaa ja (useimmiten kuvitellun) tyttöystävän perheeseen yhteys ja levittämään paskaa.
Mä olisin vastaavassa tilanteessa jo sanonut että kerran vielä niin teen rikosilmoituksen ja haen lähestymiskieltoa. Jotain rajaa sentään psyykkisesti sairaalle äidillekin on asetettava.
Aivan kamalaa, olen tosi pahoillani siitä mitä olet joutunut kestämään ☹️ Todella hyvä, että sait eilen vedettyä rajat, mutta sinun varmasti kannattaisi katkaista välit ihan kokonaan. Ei äitisi tule muuttumaan tuosta yhtään mihinkään.