Miksi laihdutus ei koskaan onnistu? Ruoka voittaa aina. Epätoivo

Elimistö vastustaa laihduttamista, ja siksi ei kannata laihduttamalla laihduttaa. Järkevämpää on alkaa tekemään pieniä elämäntapamuutoksia, joita voisi noudattaa vielä 5 vuoden päästäkin. Ala kiinnittää huomiota enemmän siihen miten, missä ja miksi syöt. Syötkö nopeasti, telkkaa katellessa, muun toiminnan ohessa, suruun, iloon, ahdistukseen? Onko syöminen tapa käsitellä tunteita? Jos, niin löytyisikö muita tapoja. Voisiko pienempi määrä ruokia riittää, kun syömiseen keskittyy eikä tee sitä ohimennen. Onko stressiä, liian vähän unta? Jos, niin hoida ensin ne kuntoon. Voisitko olla tyytyväinen ja onnellinen kehostasi jo nyt? Hieno keho, oli millainen tahansa. Heitä vaaka mäkeen ja lopeta painontarkkailu. Suuntaa huomio pois painosta ja opettele itsetuntemusta kiinnittämällä huomiota ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan, jotka syömistä ohjaa. Syö riittävästi ja riittävän hitaasti. Kylläisyyshormonien erittyminen kestää 20 minuuttia, joten varaa ainakin sen aikaa syömiskertaan. Erotatko janon nälästä? Opettele tunnistamaan kehon viestejä. Tutustu tietoisen syömisen periaatteisiin ja tee niitä harjoitteita, jos koet hyödyllisiksi. Syyllisyys, häpeä, itseinho, epäonnistuminen, yms. negatiiviset tunteet joutaa romukoppaan. Sinussa ei ole mitään vikaa, on vaan ollut väärät keinot yrittää.

.

Vierailija kirjoitti:

 

5. Osta Omronin askelmittari ja pysri 10 000 askeleen joka päivä. skelmittarin voit säätää sillä myyjällä. Pitää olla sun askelenpituus ja paino. Mittaa ne kotona.Kiinnitä mittari housun vyötäröön ja pidä koko päivä näet siitä missä kuluu kaloreita ja millä ja minkäpituisella matkalla. opit paljon, siinä on myös kalorimittari.

Kännykkään saa ilmaiseksi askelmittareita appseina. 

Vierailija kirjoitti:

stoppia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsetutkiskelun paikka varmaan kirjoitti:

Ennen kuin laitat sen hampparin suuhusi, kysy itseltäsi haluatko todella laihtua. Jos hamppari silti menee suuhun, et halua. Todellisuudessa haluat sitä hampparia enemmän, kuin päästä tavoitepainoosi, siksi laihudtuksesi ei onnistu. Tämä sinun täytyisi myös pystyä myöntämään itsellesi, ennen kuin voit tehdä todellisia muutoksia asian suhteen. 

Itsekin voin vaikka julistaa ja valittaa että haluisin lääkäriksi, mutta en vaan koskaan saa hakeuduttua pääsykokeisiin. Miksi en onnistu? Koska, kun pääsykokeiden aika tulee, en vaan kuitenkaan jaksa lähteä siihen hommaan. Haluaisin siis lääkäriksi, mutta en todella. En ole oikeasti valmis tekemään sen eteen tarpeeksi. Niin se vaan on.

Hah, pääsykokeisiin harjoittelu sekä maisterin paperit oli kyllä lasten leikkiä tähän laihdutusasiaan verrattuna! :D

Ja liikuntaa voin harrastaa vaikka 3h päivä, olen valmis kyllä työtä tekemään.

Mutta syömättä jättäminen, ei mitään toivoa :(

Ap

Nii ei ole toivoa kun ei ole halua olla syömättä. Joku toinen ei koskaan saa niitä maisterin papereita kun makoilee mielummin sohvalla netflixit päällä. Kyllä säkin sen valinnan ihan itse teet kun vedät sitä mässyä. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Haluat syödä ja toimit jatkossakin niin, kunnes ITSE päätät toimia toisin.

Tää on toivotonta, koska painoa niin paljon. Pitäisi olla 70 viikkoa miinus kaloreilla, että tulisin normaalipainoiseksi. (-500g/vko)

Parhaimmillaan jaksan 3 viikkoa ja sekin on hirveää taistelua ja pahan tuulisuutta muuta perhettä kohtaan.

Kuka jaksaa olla nälissään ja pahalla päällä yli vuoden?

Ap

Tämän takia äidit ovat lihavia.

Ne on ne lapsettomat, jotka onnistuu laihtumaan, ei ole vi tutusta lisääviä häiriötekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

5. Osta Omronin askelmittari ja pysri 10 000 askeleen joka päivä. skelmittarin voit säätää sillä myyjällä. Pitää olla sun askelenpituus ja paino. Mittaa ne kotona.Kiinnitä mittari housun vyötäröön ja pidä koko päivä näet siitä missä kuluu kaloreita ja millä ja minkäpituisella matkalla. opit paljon, siinä on myös kalorimittari.

Kännykkään saa ilmaiseksi askelmittareita appseina. 

Askeleilla ei ole mitään väliä, jos syö kuin possu.

Säännölliset riittävän isot ateriat lautasmallin mukaan toimii parhaiten ja ehkäisee herkkuhimoja ja iltapainotteista syömistä. Tee ruokaviilauksia siihen suuntaan, että samoista ruoista tulee vähemmän energiaa. Täysrasvainen juusto 17 prosenttiseen, viineri pullaan, maito rasvattomaan, kerma vähempirasvaiseen, makkara täyslihaleikkeleeseen jne. Kasviksia ja proteiinipitoisia ruokia joka aterialle. Juomat sokerittomina. Mieti juttuja ruokatasolla, kaloreita ei ole tarpeen laskea. Lopeta kärvistelylaihdutus ja huomaat, että painokin alkaa tippua kun teet järkeviä ruokamuutoksia ilman kituuttelua.

Ihan kamalia kommentteja täällä! Tässä ap:lle rohkaisuksi omakohtainen kokemukseni. Olen ikäni ollut ylipainoinen ja vuosia paino on jumittanut 110 kg:ssa. Nivelrikkodiagnoosi sai havahtumaan ja varasin ajan ravintoterapeutille. Hänen kommenttinsa REHELLISESTI täyttämästäni ruokapäiväkirjasta oli se, että syön terveellisesti ja ruokarytmi on oikea, mutta aineenvaihdunta piti saada "käynnistettyä". Sain ohjeet 800 kalorin noudattamiseen (paljon kasviksia, rajoitetusti vähärasvaista lihaa / kalaa /munia ja maitotuotteita, vähän marjoja ja pähkinöitä, desi kauraryynejä tai kaksi näkkäriä. Ei hedelmiä, sokeria, alkoholia, paljon vettä). Näillä ohjeilla lähti kuukaudessa 8 kg. Sen jälkeen olisin saanut lisätä päivän toiselle ruualle perunan, pastan tai riisin tai syödä puuroa ja lisäksi syödä hedelmän päivittäin. Peruna, pasta, riisi ja leivän syönti on kuitenkin itselle tuntunut helpoimmalta jättää pois, joten niitä en vieläkään ole syönyt (yhtä perunaa lukuunottamatta). Puuroa syön, en ihan päivittäin. Juhlissa olen ottanut kahvin kanssa kakkua ja joskus viikonloppuna lasillisen viiniä. Nyt reilun kahden kuukauden jälkeen paino -13 kg. Onnistuminen lisää motivaatiota! Olen leiponut muille ja ostanut lapsille (ja miehelle) karkkipäivän herkut. Siitä saa sisua, kun huomaa pystyvänsä kieltäytymään herkuista. Ja aiemmin mainitsemani juhlat olivat "suunniteltu repsahdus", jonka jälkeen taas palasin ruotuun. Näin aion jatkaa edelleenkin, pääsääntöisesti teen terveellisiä valintoja, mutta sallin myös herkut, kun niin olen päättänyt. Jos minä tähän pystyn, niin kyllä pystyvät muutkin! Tsemppiä!

Olen laihduttanut todella monia kertoja elämäni aikana, mutta vasta viime vuosina olen ymmärtänyt miten painonhallinta onnistuu ilman jojoilua. Kyse on psyyken hallinnasta. Psyyke pitää kasvattaa niin vahvaksi, että se on vahvempi kuin herkkuhimo. Mieliteosta toiseen elämä ihminen (joka ennen olin) ajattelee liikaa hetken nautintoa, jonka herkuista saa, ja potee jälkikäteen ähkyä/morkkista ja kärsii seuraukset. Kun ajattelun onnistuu kääntämään niin, että aikajana ei ole seuraavat 15 minuuttia vaan vaikka 2 viikkoa tai muutama kuukausi/vuosi, painonhallinnasta tulee todella paljon helpompaa. Haluanko, että olo on keveä huomenna ja ensi viikolla, jolloin liikunta sujuu, vaatteet ei kiristä eikä naama ole turvonnut? Haluanko nukkua paremmin seuraavina kuukausina, pitää verenpaineen hyvissä lukemissa ja polvet kivuttomina? Kun ikää on tullut lisää, nuo edellä mainitut ovat tulleet niin tärkeiksi itselleni, ettei ole vaikeaa päättää olla vetämättä herkkuövereitä. Sellainen tuntuisi nyt itseni pahoinpitelyltä. En edes nauttisi siitä enää, kun tiedän, miten huonoa se tekisi kropalleni. Kun katson sipsipussia, näen turvonneen naamani ja silmäpussit, kun katson kinkkupasteijoita, näen sen rasvamäärän vyötärölläni.

Koska loppupeleissä, syömiseen kuluva aika on ajallisesti vain pieni osa päivää (ja elämää). Loppuosa päivää (ja elämää) on nautinnollisempi, jos syöminen on kunnossa. Olo on kevyt ja hyvä, liikunta maistuu, nukun hyvin. Jos taas vedän kaikkea epäterveellistä, 10 % päivästäni (syömiseen kuluva aika) on nautinnollista ja loput 90 % epänautinnollista. Kumpi on siis järkevämpää? Näin ajalteltuna tuntuu ihan järjettömältä, että joskus olen vetänyt pussillisen sipsejä tai karkkia kerralla.

Tämän ajattelun kääntöpuoli on se, että ruuan nautinnollisuudesta joutuu osittain luopumaan. Tavallaan ruuan osuus nautinnon tuojana pienenee, ruokaa ajattelee ylipäätään vähemmän ja ruuan merkitys kutistuu "polttoaineeksi". Facen leivontavinkit, herkkumainokset jne. joutuu suurelta osin ignooraamaan, koska niistä ei kuitenkaan pystyisi hyvällä omallatunnolla nauttimaan. Tämä uhraus on vaan tehtävä, jos taustalla on painonhallintaongelmia. Mutta tilalle saa niin paljon parempaa, että en enää vaihtaisi toisin päin. Muiden asioiden nautinnollisuus nimittäin korostuu: liikunta, luonto, musiikki, harrastukset, seksi jne. Ja tietenkin terveys, kun ikää tulee lisää.

En sitten tiedä, miten psyyken voi kääntää tähän ajatteluun, mutta ainakin sitä täytyy ensin haluta. Tehdä paljon ajatustyötä sen eteen, että pääsee porautumaan sisimpäänsä ja tutkimaan mitä todella haluaa ja mitä sen eteen on valmis uhraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Keto dieetti!

Alapeukuista huolimatta, tämä on ylivoimaisesti tehokkain keino pudottaa painoa.

Lisäksi se normalisoi veriarvot ja kääntää metabolisen oireyhtymän suunnan kohti terveyttä.

Tällöin on vain huolehdittava, että hiilihydraattimäärä vuorokaudessa on maksimissaan 20g ja että proteiineja ei syötäisi enempää, kun 1 g/rasvaton painokilo, tai jos liikkuu ja urheilee, niin 1,5 g/rasvaton painokilo, eli pääosa energiasta tulee rasvasta.

Hauskana pointtina voisi vielä huomioida aivot.

Aivot käyttävät nykyaikaisella ruokavaliolla energianaan glukoosia (sokeria), kun ketoneita alkaa olemaan tarjolla, lisääntyy aivojen mitokondrioiden määrä ja ne alkavat käyttämään ketoneja energian lähteinään.

lopulta ~3/4 osa aivoista kykenee käyttämään energiakseen ketoneja, joka tarkoittaa karrikoiden sitä, että tällöin ajattelukin polttaa rasvaa..

Ja aluksi yleiset tekijät vaikuttavat myös, eli se että et kanna kaupasta kotia mitään ns. herkku tai lohturuokaa pahanpäivän varalle, vaan ainoastaan ruokavalioon soveltuvia elintarvikkeita.

Toiseksi, ei koskaan nälkäisenä ruokakauppaan ja hamppari / pitsa paikat kannattaa kiertää kaukaa, eikä ravintolaankaan kannata mennä, jos ei kykene tilaamaa vähähiilihydraattista vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keto dieetti!

Alapeukuista huolimatta, tämä on ylivoimaisesti tehokkain keino pudottaa painoa.

Lisäksi se normalisoi veriarvot ja kääntää metabolisen oireyhtymän suunnan kohti terveyttä.

Tällöin on vain huolehdittava, että hiilihydraattimäärä vuorokaudessa on maksimissaan 20g ja että proteiineja ei syötäisi enempää, kun 1 g/rasvaton painokilo, tai jos liikkuu ja urheilee, niin 1,5 g/rasvaton painokilo, eli pääosa energiasta tulee rasvasta.

Hauskana pointtina voisi vielä huomioida aivot.

Aivot käyttävät nykyaikaisella ruokavaliolla energianaan glukoosia (sokeria), kun ketoneita alkaa olemaan tarjolla, lisääntyy aivojen mitokondrioiden määrä ja ne alkavat käyttämään ketoneja energian lähteinään.

lopulta ~3/4 osa aivoista kykenee käyttämään energiakseen ketoneja, joka tarkoittaa karrikoiden sitä, että tällöin ajattelukin polttaa rasvaa..

Ja aluksi yleiset tekijät vaikuttavat myös, eli se että et kanna kaupasta kotia mitään ns. herkku tai lohturuokaa pahanpäivän varalle, vaan ainoastaan ruokavalioon soveltuvia elintarvikkeita.

Toiseksi, ei koskaan nälkäisenä ruokakauppaan ja hamppari / pitsa paikat kannattaa kiertää kaukaa, eikä ravintolaankaan kannata mennä, jos ei kykene tilaamaa vähähiilihydraattista vaihtoehtoa.

Lisäksi ketodieetti auttaa siihenkin, että viimeistään parin viikon jälkeen mieliteot ja kurniva nälkä katoavat.