Miksi laihdutus ei koskaan onnistu? Ruoka voittaa aina. Epätoivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön 12:00 - 20:00

Kreikkalaista jogurttia, siemeniä ja marjoja. Kananmuna.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Kourallisen manteleita ja pähkinöitä.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Juomana vain vesi. Varttia ennen ruokailua ja vartti sen jälkeen. Maustan erilaisilla yrteillä, sitruunalla, suolalla ja mustapippurilla.

Nälkää en ole tuntenut enää moneen vuoteen ja ruoka on vain polttoainetta. Pääsee vähällä ja halvalla. Kun syömisestä tulee tylsää se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mun ongelma on varmaan se, että syöminen on parasta elämässä! Tosi vaikeaa luopua asiasta, joka parantaa elämänlaatua :(

Ap

Hanki ihastuminen johonkin mieheen ja saa siitä motivaatiota treenaamiseen ja ruokavalioon.

1. Tee mielikuva itsestäsi hoikkana.

3. Laita kilo per helmi roikkumaan tietsikan viereen, merkitse puoliväli siinä ja kun laihdutat katsele joka päivä sitä rokkuvaa helmiriviä, miten se hupenee.

4. Syö vahemmän kaikkea samaa, mutta nipistä rasva ja sokeri ihan pieniin, stevia sokerin tilalle.(0 kaloria). Älä lähde kiellon kautta vaan hoikkuushoukutteen.

5. Osta Omronin askelmittari ja pysri 10 000 askeleen joka päivä. skelmittarin voit säätää sillä myyjällä. Pitää olla sun askelenpituus ja paino. Mittaa ne kotona.Kiinnitä mittari housun vyötäröön ja pidä koko päivä näet siitä missä kuluu kaloreita ja millä ja minkäpituisella matkalla. opit paljon, siinä on myös kalorimittari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön 12:00 - 20:00

Kreikkalaista jogurttia, siemeniä ja marjoja. Kananmuna.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Kourallisen manteleita ja pähkinöitä.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Juomana vain vesi. Varttia ennen ruokailua ja vartti sen jälkeen. Maustan erilaisilla yrteillä, sitruunalla, suolalla ja mustapippurilla.

Nälkää en ole tuntenut enää moneen vuoteen ja ruoka on vain polttoainetta. Pääsee vähällä ja halvalla. Kun syömisestä tulee tylsää se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mun ongelma on varmaan se, että syöminen on parasta elämässä! Tosi vaikeaa luopua asiasta, joka parantaa elämänlaatua :(

Ap

Hanki ihastuminen johonkin mieheen ja saa siitä motivaatiota treenaamiseen ja ruokavalioon.

Pari ihastusta on, mutta näen niitä niin harvoin (aviomies estää :D) että ei riitä motiksi.

Jos EI laihdu, niin sitten ei ole riittävän suurta motivaatiota olla laihempi.

Mutta kyllä se motivaatio yllättäen löytyy, kun esim. terveys vaatii sen että olet hoikempi.

Se on se viimeisin asia, mikä yleensä herättää ihmisen. Sairaudet siis. Tai se, että kun polvesi ei enää jaksa kannatella liikaa painoasi. Et voi enää edes kävellä ilman kipua.

Sen pitäisi motivoida jo ennakoivasti, paljon ennen kuin tuo oikeasti tapahtuu.

Terveys on suurin motivaattori siihen, että ei syö mitä tahansa paskaa. Etkä osaa arvostaa terveyttä ennen kuin menetät sen, muista se.

Kyllä se on vain ollut pakko itsellenikin myöntää, että kyllä se vatsa ja syömisen himo ohjaa minua enemmän kuin minä itse. Minä painoin vuonna 2015 128kg ja nyt vuonna 2021 101kg joten olen onnistunut pudottamaan painoa mutta se on kaukana iltapäivälehtien tarinoista. Yhdessä vaiheessa painoin 90kg mutta 10kg tuli nopeasti takaisin.. ja nyt laihdutuksesta ei meinaa tulla enää mitään. Olen 6 vuotta laihduttanut niin vituttaa jo tässä vaiheessa enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos EI laihdu, niin sitten ei ole riittävän suurta motivaatiota olla laihempi.

Mutta kyllä se motivaatio yllättäen löytyy, kun esim. terveys vaatii sen että olet hoikempi.

Se on se viimeisin asia, mikä yleensä herättää ihmisen. Sairaudet siis. Tai se, että kun polvesi ei enää jaksa kannatella liikaa painoasi. Et voi enää edes kävellä ilman kipua.

Sen pitäisi motivoida jo ennakoivasti, paljon ennen kuin tuo oikeasti tapahtuu.

Terveys on suurin motivaattori siihen, että ei syö mitä tahansa paskaa. Etkä osaa arvostaa terveyttä ennen kuin menetät sen, muista se.

Minulla todettiin kuukausi sitten kohonneet sokeriarvot. Ja arvaa miten kävi motivaation ja laihdutksen suhteen? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Ei motivaatiota. Hyvä syöminen voittaa terveyden.

Mikä vika minulla on päässä?

Ap

Ja kolme vuotta sitten meni polvi. Miten kävi? Lihoin lisää. Vaikka en pystyny astumaan kunnolla kolmeen viikkoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vain ollut pakko itsellenikin myöntää, että kyllä se vatsa ja syömisen himo ohjaa minua enemmän kuin minä itse. Minä painoin vuonna 2015 128kg ja nyt vuonna 2021 101kg joten olen onnistunut pudottamaan painoa mutta se on kaukana iltapäivälehtien tarinoista. Yhdessä vaiheessa painoin 90kg mutta 10kg tuli nopeasti takaisin.. ja nyt laihdutuksesta ei meinaa tulla enää mitään. Olen 6 vuotta laihduttanut niin vituttaa jo tässä vaiheessa enemmänkin.

Niinpä!

Liskoaivot ohjaa, enemmän! Rasvaisempaa! Sokerisenpaa! Syö nyt kun voit!

Ihan hullua.

Ap

Joka päivä sä uliset tätä samaa uhritarinaa.

Päätit sitten aloittaa noin sadannen ketjun tästä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön 12:00 - 20:00

Kreikkalaista jogurttia, siemeniä ja marjoja. Kananmuna.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Kourallisen manteleita ja pähkinöitä.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Juomana vain vesi. Varttia ennen ruokailua ja vartti sen jälkeen. Maustan erilaisilla yrteillä, sitruunalla, suolalla ja mustapippurilla.

Nälkää en ole tuntenut enää moneen vuoteen ja ruoka on vain polttoainetta. Pääsee vähällä ja halvalla. Kun syömisestä tulee tylsää se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mun ongelma on varmaan se, että syöminen on parasta elämässä! Tosi vaikeaa luopua asiasta, joka parantaa elämänlaatua :(

Ap

Pitää ottaa se asenne, että elämänlaatu laskee nyt joksikin aikaa ja piste.

Lue esim stooalaista filosofiaa, auttaa tuohon asenne muutokseen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos EI laihdu, niin sitten ei ole riittävän suurta motivaatiota olla laihempi.

Mutta kyllä se motivaatio yllättäen löytyy, kun esim. terveys vaatii sen että olet hoikempi.

Se on se viimeisin asia, mikä yleensä herättää ihmisen. Sairaudet siis. Tai se, että kun polvesi ei enää jaksa kannatella liikaa painoasi. Et voi enää edes kävellä ilman kipua.

Sen pitäisi motivoida jo ennakoivasti, paljon ennen kuin tuo oikeasti tapahtuu.

Terveys on suurin motivaattori siihen, että ei syö mitä tahansa paskaa. Etkä osaa arvostaa terveyttä ennen kuin menetät sen, muista se.

Minulla todettiin kuukausi sitten kohonneet sokeriarvot. Ja arvaa miten kävi motivaation ja laihdutksen suhteen? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Ei motivaatiota. Hyvä syöminen voittaa terveyden.

Mikä vika minulla on päässä?

Ap

Ehkä et arvosta elämääsi riittävästi sitten. Et ehkä pidä elämääsi mielekkäänä etkä täten halua elää mahdollisimman pitkään.

Ehkä taustalla on masentuneisuutta. Kuka tietää.

Jos rakastat elämääsi ja nautit elämästä, niin teet terveydestäsi aina prioriteetin. Sokerin syöminen kun on terveydelle se pahin asia, joten ei voi kuin ihmetellä jos sitä tekee muuten kuin harvakseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön 12:00 - 20:00

Kreikkalaista jogurttia, siemeniä ja marjoja. Kananmuna.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Kourallisen manteleita ja pähkinöitä.

Maanpäällisiä kasviksia, oliiviöljyä, kanaa, kalkkunaa tai kalaa.

Juomana vain vesi. Varttia ennen ruokailua ja vartti sen jälkeen. Maustan erilaisilla yrteillä, sitruunalla, suolalla ja mustapippurilla.

Nälkää en ole tuntenut enää moneen vuoteen ja ruoka on vain polttoainetta. Pääsee vähällä ja halvalla. Kun syömisestä tulee tylsää se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mun ongelma on varmaan se, että syöminen on parasta elämässä! Tosi vaikeaa luopua asiasta, joka parantaa elämänlaatua :(

Ap

Pitää ottaa se asenne, että elämänlaatu laskee nyt joksikin aikaa ja piste.

Lue esim stooalaista filosofiaa, auttaa tuohon asenne muutokseen :)

Yleensä ihmisiä neuvontaan tekemään asioita, jotka PARANTAA elämänlaatua, ei sellaista mikä huonontaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos EI laihdu, niin sitten ei ole riittävän suurta motivaatiota olla laihempi.

Mutta kyllä se motivaatio yllättäen löytyy, kun esim. terveys vaatii sen että olet hoikempi.

Se on se viimeisin asia, mikä yleensä herättää ihmisen. Sairaudet siis. Tai se, että kun polvesi ei enää jaksa kannatella liikaa painoasi. Et voi enää edes kävellä ilman kipua.

Sen pitäisi motivoida jo ennakoivasti, paljon ennen kuin tuo oikeasti tapahtuu.

Terveys on suurin motivaattori siihen, että ei syö mitä tahansa paskaa. Etkä osaa arvostaa terveyttä ennen kuin menetät sen, muista se.

Minulla todettiin kuukausi sitten kohonneet sokeriarvot. Ja arvaa miten kävi motivaation ja laihdutksen suhteen? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Ei motivaatiota. Hyvä syöminen voittaa terveyden.

Mikä vika minulla on päässä?

Ap

Ehkä et arvosta elämääsi riittävästi sitten. Et ehkä pidä elämääsi mielekkäänä etkä täten halua elää mahdollisimman pitkään.

Ehkä taustalla on masentuneisuutta. Kuka tietää.

Jos rakastat elämääsi ja nautit elämästä, niin teet terveydestäsi aina prioriteetin. Sokerin syöminen kun on terveydelle se pahin asia, joten ei voi kuin ihmetellä jos sitä tekee muuten kuin harvakseltaan.

Tämä kyllä pätee minuun! Elämä tuntuu ankealta, ja syöminen lohduttaa. Ap

Eihän tuossa ole muusta kyse kuin jostakin mielenterveysongelmasta. Jos olet ollut aina lihava niin lapsena palkittu/lohdutettu ruualla tai haettu siitä muuten turvaa. Joskus traumat oireilee aikuisena ahmimishäiriöinä tms. ja ne pitää saada kuntoon ennen kuin pysyvä painonpudotus on mahdollista. Mikä sitten onkaan sinun ongelma, haukuttu, kiusattu, epäterve suhtautuminen lapsuudessa ruokaan tai ei koskaan mitään normaalia syömistä...

Jos sanot syöväsi n. 2000kcal päivässä niin tottahan joku asia ei silloin pidä paikkaansa. Läskit yleensä valitsevat muiden nähden vähän ruokaa ja sitten illalla herkkuja ”piilossa”. Kaikilla on jotakin ongelmia, mutta jos syöt 2000kcal päivässä ja olet 100kg niin kenelle valehtelet? Ehkä pysyt jonkin aikaa tuossa 2000kcal, mutta lasketko todella tunnollisesti myös herkkupäivinä?

Lähipiirissäni on lähes 100kg nainen, joka ahmii valtavasti aina kun tilaisuus koittaa ja sitten pitää näitä 2000kcal päiviä ja ihmettelee kun ei laihdu... Itse ihmettelen miten ei ole pian jo sairaalassa. Täysin mieleltään terve ihminen ei koe tarvetta pahoinpidellä kehoaan ylensyönnillä.

Minulle ei lapsuudessa opetettu mitään normaalia syömistä vaan se on pitänyt itse opetella. Esim mikä määrä herkkuja on normaalia. Onko se 5 pullaa vai 1 pulla vai kaksi keksiä vai koko paketti keksejä. Kaikki pitänyt järjestää uusiksi mielessä eli ettei ruoka saa olla mikään palkinto tai lohtu eikä sitä tarvitse syödä niin paljon kuin vain mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole muusta kyse kuin jostakin mielenterveysongelmasta. Jos olet ollut aina lihava niin lapsena palkittu/lohdutettu ruualla tai haettu siitä muuten turvaa. Joskus traumat oireilee aikuisena ahmimishäiriöinä tms. ja ne pitää saada kuntoon ennen kuin pysyvä painonpudotus on mahdollista. Mikä sitten onkaan sinun ongelma, haukuttu, kiusattu, epäterve suhtautuminen lapsuudessa ruokaan tai ei koskaan mitään normaalia syömistä...

Jos sanot syöväsi n. 2000kcal päivässä niin tottahan joku asia ei silloin pidä paikkaansa. Läskit yleensä valitsevat muiden nähden vähän ruokaa ja sitten illalla herkkuja ”piilossa”. Kaikilla on jotakin ongelmia, mutta jos syöt 2000kcal päivässä ja olet 100kg niin kenelle valehtelet? Ehkä pysyt jonkin aikaa tuossa 2000kcal, mutta lasketko todella tunnollisesti myös herkkupäivinä?

Lähipiirissäni on lähes 100kg nainen, joka ahmii valtavasti aina kun tilaisuus koittaa ja sitten pitää näitä 2000kcal päiviä ja ihmettelee kun ei laihdu... Itse ihmettelen miten ei ole pian jo sairaalassa. Täysin mieleltään terve ihminen ei koe tarvetta pahoinpidellä kehoaan ylensyönnillä.

Minulle ei lapsuudessa opetettu mitään normaalia syömistä vaan se on pitänyt itse opetella. Esim mikä määrä herkkuja on normaalia. Onko se 5 pullaa vai 1 pulla vai kaksi keksiä vai koko paketti keksejä. Kaikki pitänyt järjestää uusiksi mielessä eli ettei ruoka saa olla mikään palkinto tai lohtu eikä sitä tarvitse syödä niin paljon kuin vain mahtuu.

Siis minä syön normaalisti keskimäärin 3500 kcal per päivä ja koko ajan lihon lisää ja lisää.

Tarkoitin, että jos syön 2100 kcal päivässä, niin en liho enkä laihdu :)

Ap

On kyllä raskaita kokemuksia sinulla. Ei ole samanlaisia mutta voin hyvin kuvitella mitä olet joutunut kohtaamaan ja ymmärrän että nyt alat niitä käsitellä. Toivon kanssakirjoittajilta hienotunteisuutta auttaa tätä hienoa lähimmäistä.

Mikään noista ei ole sinusta johtuvia asioita ainakaan, sen verran voin sanoa. Elämä on niin kummallista joskus että toisille tyrkätään ihan mahdottomia settejä eteen.

Koska tämä kaikki ei ole sinun syytäsi niin yritä kuitenkin ajatella että sinun elämäsi on eteenpäin menoa ja saat saada HYVIÄ asioita itsellesi ja vieläpä tuosta syystä, Yritä kohdella itseäsi hyvin. Ja älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti.

Vierailija kirjoitti:

itsetutkiskelun paikka varmaan kirjoitti:

Ennen kuin laitat sen hampparin suuhusi, kysy itseltäsi haluatko todella laihtua. Jos hamppari silti menee suuhun, et halua. Todellisuudessa haluat sitä hampparia enemmän, kuin päästä tavoitepainoosi, siksi laihudtuksesi ei onnistu. Tämä sinun täytyisi myös pystyä myöntämään itsellesi, ennen kuin voit tehdä todellisia muutoksia asian suhteen. 

Itsekin voin vaikka julistaa ja valittaa että haluisin lääkäriksi, mutta en vaan koskaan saa hakeuduttua pääsykokeisiin. Miksi en onnistu? Koska, kun pääsykokeiden aika tulee, en vaan kuitenkaan jaksa lähteä siihen hommaan. Haluaisin siis lääkäriksi, mutta en todella. En ole oikeasti valmis tekemään sen eteen tarpeeksi. Niin se vaan on.

Hah, pääsykokeisiin harjoittelu sekä maisterin paperit oli kyllä lasten leikkiä tähän laihdutusasiaan verrattuna! :D

Ja liikuntaa voin harrastaa vaikka 3h päivä, olen valmis kyllä työtä tekemään.

Mutta syömättä jättäminen, ei mitään toivoa :(

Ap

Nii ei ole toivoa kun ei ole halua olla syömättä. Joku toinen ei koskaan saa niitä maisterin papereita kun makoilee mielummin sohvalla netflixit päällä. Kyllä säkin sen valinnan ihan itse teet kun vedät sitä mässyä. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Haluat syödä ja toimit jatkossakin niin, kunnes ITSE päätät toimia toisin.

Sä tarviit niitä läskejä johonkin. Tekosyyksi, ettei tarvi laittaa itseään kunnolla likoon työ- tai muussa elämässä?

stoppia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsetutkiskelun paikka varmaan kirjoitti:

Ennen kuin laitat sen hampparin suuhusi, kysy itseltäsi haluatko todella laihtua. Jos hamppari silti menee suuhun, et halua. Todellisuudessa haluat sitä hampparia enemmän, kuin päästä tavoitepainoosi, siksi laihudtuksesi ei onnistu. Tämä sinun täytyisi myös pystyä myöntämään itsellesi, ennen kuin voit tehdä todellisia muutoksia asian suhteen. 

Itsekin voin vaikka julistaa ja valittaa että haluisin lääkäriksi, mutta en vaan koskaan saa hakeuduttua pääsykokeisiin. Miksi en onnistu? Koska, kun pääsykokeiden aika tulee, en vaan kuitenkaan jaksa lähteä siihen hommaan. Haluaisin siis lääkäriksi, mutta en todella. En ole oikeasti valmis tekemään sen eteen tarpeeksi. Niin se vaan on.

Hah, pääsykokeisiin harjoittelu sekä maisterin paperit oli kyllä lasten leikkiä tähän laihdutusasiaan verrattuna! :D

Ja liikuntaa voin harrastaa vaikka 3h päivä, olen valmis kyllä työtä tekemään.

Mutta syömättä jättäminen, ei mitään toivoa :(

Ap

Nii ei ole toivoa kun ei ole halua olla syömättä. Joku toinen ei koskaan saa niitä maisterin papereita kun makoilee mielummin sohvalla netflixit päällä. Kyllä säkin sen valinnan ihan itse teet kun vedät sitä mässyä. Ei se ole sen monimutkaisempaa. Haluat syödä ja toimit jatkossakin niin, kunnes ITSE päätät toimia toisin.

Tää on toivotonta, koska painoa niin paljon. Pitäisi olla 70 viikkoa miinus kaloreilla, että tulisin normaalipainoiseksi. (-500g/vko)

Parhaimmillaan jaksan 3 viikkoa ja sekin on hirveää taistelua ja pahan tuulisuutta muuta perhettä kohtaan.

Kuka jaksaa olla nälissään ja pahalla päällä yli vuoden?

Ap