Tahattomasti lapsettomat ja kokemus että kaikki asiat koskee heitä
Olen huomannut lähipiirissäni että he ketkä ovat tahattomasti lapsettomia kokevat että muiden elämän valinnat ovat heiltä pois.
Esimerkiksi
Nuori aikuinen 27v haluaisi sterilisaation mutta ei saa koska Suomessa ikäraja siihen on 30v. Niin lapseton tulee raivonpuuskassa siihen " jos ei halua lapsia pitää elää selibaatissa". Vaikka eihän toisen sterilisaatio ole häneltä pois mitenkään.
Toinen esimerkki
On tapahtunut vahinkoraskaus ja päätetään tehdä abortti. Tahattomasti lapseton tulee taas aukomaan päätään että jokaisella on oikeus elämään ja abortti ei ole oikea vaihtoehto vaan pitäisi "kantaa vastuu". Vastuunkantoa on myös abortti tietyissä tapauksissa ja toisen abortti ei ole lapsettomalta pois, se sikiö ei teleporttaannu siihen lapsettomaan eikä abortin tekemättä jättäminen saa lapsetonta hedelmällisemmäksi.
Voiko joku kertoa mistä tämä käytös johtuu?
Jos hänelle sanoo käytöksestään jotain hän vaihtaa marttyyrivaihteen päälle eikä suostu ymmärtämään että loukkaa muita sekoilullaan.
Ja missä vaiheessa tämä lähete laitettaisiin? Ihan aluksi, diagnoosin saatua, vuosien hoitojen jälkeen vai miten?