Tahattomasti lapsettomat ja kokemus että kaikki asiat koskee heitä
Olen huomannut lähipiirissäni että he ketkä ovat tahattomasti lapsettomia kokevat että muiden elämän valinnat ovat heiltä pois.
Esimerkiksi
Nuori aikuinen 27v haluaisi sterilisaation mutta ei saa koska Suomessa ikäraja siihen on 30v. Niin lapseton tulee raivonpuuskassa siihen " jos ei halua lapsia pitää elää selibaatissa". Vaikka eihän toisen sterilisaatio ole häneltä pois mitenkään.
Toinen esimerkki
On tapahtunut vahinkoraskaus ja päätetään tehdä abortti. Tahattomasti lapseton tulee taas aukomaan päätään että jokaisella on oikeus elämään ja abortti ei ole oikea vaihtoehto vaan pitäisi "kantaa vastuu". Vastuunkantoa on myös abortti tietyissä tapauksissa ja toisen abortti ei ole lapsettomalta pois, se sikiö ei teleporttaannu siihen lapsettomaan eikä abortin tekemättä jättäminen saa lapsetonta hedelmällisemmäksi.
Voiko joku kertoa mistä tämä käytös johtuu?
Jos hänelle sanoo käytöksestään jotain hän vaihtaa marttyyrivaihteen päälle eikä suostu ymmärtämään että loukkaa muita sekoilullaan.
Kommentit (81)
Kovin moni tahattomasti lapseton kietoutuu siihen lapsettomuuden tuskaan ja se on kaikkien muiden syy. Minun (entinen) ystäväni ei tullut raskaaksi vuosien yrittämisestä huolimatta. Mä olin ollut sinkkuna pitkään. Tapasin miehen ja kun ikää oli jo yli 30 ja sopiva elämäntilanne tuoreessa suhteessa, jätettiin ehkäisy pois. Monirakkulaisista munasarjoistani huolimatta olin ekasta kierrosta raskaana. Sillä sekunnilla kun kerroin tulevasta vauvasta ystävälleni katkesi yli 20 vuotta kestänyt ystävyys. Selän takana on haukkunut mua, kuinka oon jonkun random kännipanon kanssa tehnyt lapseni jne. En ole edes ainut, jonka kanssa on katkonut välit.
Ihan varmasti on kipeä asia jäädä ilman lasta, mutta ei mun lapset ole keneltäkään pois. Ihan itse olen lapseni kanssa tehnyt puolisoni kanssa yhteisymmärryksessä, emme ole niitä keneltäkään varastaneet. Enkä usko, että marttyroituminen saati kateellisuus tai katkeruus edesauttavat uuden elämän luomisessa. Itselleen hän tuolla tavalla tekee eniten haittaa. Toivottavasti on saanut asian käsittelyyn apua. Kuulemma ei ole vieläkään onnistunut lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni tahattomasti lapseton kietoutuu siihen lapsettomuuden tuskaan ja se on kaikkien muiden syy. Minun (entinen) ystäväni ei tullut raskaaksi vuosien yrittämisestä huolimatta. Mä olin ollut sinkkuna pitkään. Tapasin miehen ja kun ikää oli jo yli 30 ja sopiva elämäntilanne tuoreessa suhteessa, jätettiin ehkäisy pois. Monirakkulaisista munasarjoistani huolimatta olin ekasta kierrosta raskaana. Sillä sekunnilla kun kerroin tulevasta vauvasta ystävälleni katkesi yli 20 vuotta kestänyt ystävyys. Selän takana on haukkunut mua, kuinka oon jonkun random kännipanon kanssa tehnyt lapseni jne. En ole edes ainut, jonka kanssa on katkonut välit.
Ihan varmasti on kipeä asia jäädä ilman lasta, mutta ei mun lapset ole keneltäkään pois. Ihan itse olen lapseni kanssa tehnyt puolisoni kanssa yhteisymmärryksessä, emme ole niitä keneltäkään varastaneet. Enkä usko, että marttyroituminen saati kateellisuus tai katkeruus edesauttavat uuden elämän luomisessa. Itselleen hän tuolla tavalla tekee eniten haittaa. Toivottavasti on saanut asian käsittelyyn apua. Kuulemma ei ole vieläkään onnistunut lisääntymään.
No niin. Tässäkin kerrot yhdestä tapauksesta, ja nivot homman koskemaan monia lapsettomia.
Harmi, että kaverisi teki näin. Mutta esimerkiksi minä en tehnyt, kun oman lapsettomuuteni ajan lähipiiriin oikein sateli raskausuutisia.
Itse ainakin tästä lähtien nauran kaikille lapsiperheiden ongelmille. Turha itkeä palstoilla miten raskasta on. Aina olisi voinut abortinkin tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni tahattomasti lapseton kietoutuu siihen lapsettomuuden tuskaan ja se on kaikkien muiden syy. Minun (entinen) ystäväni ei tullut raskaaksi vuosien yrittämisestä huolimatta. Mä olin ollut sinkkuna pitkään. Tapasin miehen ja kun ikää oli jo yli 30 ja sopiva elämäntilanne tuoreessa suhteessa, jätettiin ehkäisy pois. Monirakkulaisista munasarjoistani huolimatta olin ekasta kierrosta raskaana. Sillä sekunnilla kun kerroin tulevasta vauvasta ystävälleni katkesi yli 20 vuotta kestänyt ystävyys. Selän takana on haukkunut mua, kuinka oon jonkun random kännipanon kanssa tehnyt lapseni jne. En ole edes ainut, jonka kanssa on katkonut välit.
Ihan varmasti on kipeä asia jäädä ilman lasta, mutta ei mun lapset ole keneltäkään pois. Ihan itse olen lapseni kanssa tehnyt puolisoni kanssa yhteisymmärryksessä, emme ole niitä keneltäkään varastaneet. Enkä usko, että marttyroituminen saati kateellisuus tai katkeruus edesauttavat uuden elämän luomisessa. Itselleen hän tuolla tavalla tekee eniten haittaa. Toivottavasti on saanut asian käsittelyyn apua. Kuulemma ei ole vieläkään onnistunut lisääntymään.
No niin. Tässäkin kerrot yhdestä tapauksesta, ja nivot homman koskemaan monia lapsettomia.
Harmi, että kaverisi teki näin. Mutta esimerkiksi minä en tehnyt, kun oman lapsettomuuteni ajan lähipiiriin oikein sateli raskausuutisia.
Ei ole ollenkaan ainoa, joka on noin tehnyt. Tälläkin palstalla on lapsettomuusketjuja, joissa jengi henkisesti vetää ranteita auki, kun joku random työkaveri on raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin tästä lähtien nauran kaikille lapsiperheiden ongelmille. Turha itkeä palstoilla miten raskasta on. Aina olisi voinut abortinkin tehdä!
Kuka tahansa voi hypätä parvekkeelta, kun tulee ongelmia. On esim vahingossa tilannut latten soijalatten sijaan, ja vielä maistanut sitä!
Olen samaa mieltä, sillä itse olen lapseton nainen ja ikää jo yli 50 -vuotta. Aikoinaan sain sterilisaation 35-vuotiaana, sillä en kestänyt enään yhtään kuukautta lapsettomuutta. Nyt mummu ikäisenä, en pääse nauttimaan lapsenlapsista ja heidän elämästään.
Toivoisin, että oltaisiin huomaavaisia puolin ja toisin, kun asioista puhutaan.
On kyllä raskaita kokemuksia sinulla. Ei ole samanlaisia mutta voin hyvin kuvitella mitä olet joutunut kohtaamaan ja ymmärrän että nyt alat niitä käsitellä. Toivon kanssakirjoittajilta hienotunteisuutta auttaa tätä hienoa lähimmäistä.
Mikään noista ei ole sinusta johtuvia asioita ainakaan, sen verran voin sanoa. Elämä on niin kummallista joskus että toisille tyrkätään ihan mahdottomia settejä eteen.
Koska tämä kaikki ei ole sinun syytäsi niin yritä kuitenkin ajatella että sinun elämäsi on eteenpäin menoa ja saat saada HYVIÄ asioita itsellesi ja vieläpä tuosta syystä, Yritä kohdella itseäsi hyvin. Ja älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis pieni tarkentava kysymys: sulla on lähipiirissä joku ääliö, joka myös sattuu olemana tahattomasti lapseton. Tämän jälkeen teet tänne avauksen, jonka otsikossa kirjoitat monikossa "tahattomasti lapsettomat sitä ja tätä".
Mullakin olisi vaikka kuinka paljon esimerkkeja ihmisestä, joka sattuu olemaan vaikka punatukkainen ja veemäinen. En silti yleistäisi. Tai kuolettavan tylsiä äiti-ihmisiä löytyy muutamakin, mutta eivät kaikki äidit ole tylsiä jne.
Tämäkin. Eli jos tunnet yhden huonosti käyttäytyvän lapsettoman, niin yleistetään kaikkiin.
Olen itsekin lapsettomien vertaispalstoilta lukenut asioita, joita itse en entisenä tahattomasti lapsettomana voisi mitenkään allekirjoittaa.
Itselläni homma oli aika pitkälti vetäytymistä. Alkoi olla lopulta niin paha mieli, ettei huvittanut käydä juhlissa ihailemassa taas uutta sukulaisvauvaa jne.
Läheisten kanssa otin varovaisesti asiaa esille, mutta eräältäkin sain tokaisun "Aijaa, mä oon taas niin helposti raskautyva ettei tosikaan".
Aihe jäi sitten siihen.Kun lopulta sain kauan kaivatun lapseni, alkoi eräs lapsen saanut läheinen valittelemaan kuinka kateellinen on minulle, kun hän ei vielä pääse yrittämään toista. Kun tuntuu, että kaikilla on vauvoja ja hänellä ei ja on siksi niin kurjaa...
Ja tiesi siis kuinka pitkä yritys oli ollut taustalla.
Itse olen eipä sitten tullut tehtyä vaikka pidän lapsista-lapseton. Työpaikalla voi istua vieressä lapseton, jolle lapsettomuus on todella kipeä asia ja sitten tunnen ihmisiä jotka eivät koskaan ole halunneet lapsia ja ovat kohta kuusikymppisiä. Eipä kukaan voi puheitaan varoa loputtomiin, mutta en myöskään halua että lapsettomuuttani kommentoidaan suuntaan tai toiseen ainakaan kuulteni (te itsekäät tai voivoi, kyllä sinäkin vielä ehdit hankkia - juu ei kiitos). Sama pätee varmaan lapsellisille, toisten lapsiluvut tai lastenhankintaiät noin esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin tahattomasti lapseton voi vahinkoraskaudesta sanoa että on "Jumalan tahto" tuon lapsen syntyä.
Jos tuohon vastaa että on "Jumalan tahto" ettei kaikille tule lapsia, helvetti repeää.
Lapsettomuudesta kärsivien pitää itse rajata ne sosiaaliset tilanteet pois joissa ei kestä olla. Ei voi olettaa, että kaikki muut joka paikassa ajattelevat juuri häntä ja hänen tilannetta. Esimerkkinä ison porukan keskustelut joissa voidaan puhua myös siitä vahingossa raskautumisesta.
Ja itse sain nuorena tietää, että raskautuminen edes hoidoilla on epätodennäköistä. Kyllä satutti ja tuntui epäreilulta kun kavereita tuli vahingossa raskaaksi ja abortteja tehtiin. Ymmärsin kyllä epäreiluuden myös näiden vahingossa raskaituneiden kannalta. Toinen ei tule raskaaksi millään ja itselle käy vahinko vaikka viimeinen asia mitä haluaisi on lapsi.
Toisaalta joku voi kokea tuon rajaamisenkin loukkaavana. Eli jos esimerkiksi tahattomasti lapseton ei jaksa tukea abortissa, tai ettei tule ristiäisiin.
Kun joistakin tuntuu, että tahattomasti lapsettoman kanssa ei voi tehdä tai sanoa mitään oikein, niin siltä voi tuntua myös tahattomasti lapsettomasta itsestään. Mitään ei vaan voi tehdä oikein ja kaikkia miellyttävästi.
Mitä ihmettä voi lapseton muka tehdä väärin, muuta kuin kohdella muita huonosti ? Ketään ei kiinnosta, teettekö lapsia ikinä. Se ei ole kenenkään mielestä väärin, jos ette tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni tahattomasti lapseton kietoutuu siihen lapsettomuuden tuskaan ja se on kaikkien muiden syy. Minun (entinen) ystäväni ei tullut raskaaksi vuosien yrittämisestä huolimatta. Mä olin ollut sinkkuna pitkään. Tapasin miehen ja kun ikää oli jo yli 30 ja sopiva elämäntilanne tuoreessa suhteessa, jätettiin ehkäisy pois. Monirakkulaisista munasarjoistani huolimatta olin ekasta kierrosta raskaana. Sillä sekunnilla kun kerroin tulevasta vauvasta ystävälleni katkesi yli 20 vuotta kestänyt ystävyys. Selän takana on haukkunut mua, kuinka oon jonkun random kännipanon kanssa tehnyt lapseni jne. En ole edes ainut, jonka kanssa on katkonut välit.
Ihan varmasti on kipeä asia jäädä ilman lasta, mutta ei mun lapset ole keneltäkään pois. Ihan itse olen lapseni kanssa tehnyt puolisoni kanssa yhteisymmärryksessä, emme ole niitä keneltäkään varastaneet. Enkä usko, että marttyroituminen saati kateellisuus tai katkeruus edesauttavat uuden elämän luomisessa. Itselleen hän tuolla tavalla tekee eniten haittaa. Toivottavasti on saanut asian käsittelyyn apua. Kuulemma ei ole vieläkään onnistunut lisääntymään.
No niin. Tässäkin kerrot yhdestä tapauksesta, ja nivot homman koskemaan monia lapsettomia.
Harmi, että kaverisi teki näin. Mutta esimerkiksi minä en tehnyt, kun oman lapsettomuuteni ajan lähipiiriin oikein sateli raskausuutisia.
Ei ole ollenkaan ainoa, joka on noin tehnyt. Tälläkin palstalla on lapsettomuusketjuja, joissa jengi henkisesti vetää ranteita auki, kun joku random työkaveri on raskaana.
Mikä pakko niitä ketjuja on mennä lukemaan?
Parempi oikeasti olisi vaan antaa anonyyminä keskustelussa purkaa sitä suruaan, niin se voi auttaa jaksamaan sitten kasvotusten niiden raskausuutisten kanssa.
Miksi tahattomasti lapsettomat eivät saa terapiaa? Tarvitsisivat sitä kipeästi.
Aloituksen tilanteet on kyllä sellaisia, että lapsettoman reaktio on jollain lailla loogista, jos ajattelee hänen käpertyneen täysin lapsettomuutensa ympärille ja huutelevan sieltä käsin.
Sitten on niitä, jotka syttyy ihan kaikesta lapseen liittyvistä - kun päivähoitomaksusta tulee muistutus, vaikken ole alkuperäistä saanut ja harmittaa tarpeeton muistutusmaksu. Kun lapsella on tilanne jonkun toisen kanssa välitunnilla koulussa. Kun lapsi eiole vahvoilla jossain aineessa koulussa. Harrastukseen innostuminen, siinä menestyminen, pukeutuminen, kaverit ja niiden vanhemmat, lapseton tekisi kaiken toisin, paremmin eikä voi ymmärtää, miksi lapsia suodaan ihmisille, jotka ei välitä (lapsi ei halunnut jatkaa viukunsoittoa) tai ymmmärrä lapsen luovuutta (lapsi paini toisen kanssa välitunnilla ja molemmilla repeytyi vaatteita).
Kuulostaa, ap, siltä, että teidän kannattaa perustaa toinen keskusteluryhmä kaikille paitsi tälle lapsettomuuden suossa rämpivälle, jossa puhutte aborteista ja ehkäisystä ja steriloinneista jne. Siinä ryhmässä, jossa lapsetonkin on mukana, voitte sitten päivitellä säätä ja maidon hintaa.
Vaikuttaisi siltä että kyseinen henkilö ei ainoastaan ole vapaaehtoisesti lapseton vaan myös vastentahtoisesti neuropsykiatrisesti poikkeava. Älä ota siitä itseesi, hänellä on isoja ongelmia itsellään.
Minä ymmärrän kyllä empaattisena ihmisenä täysin, että lapsettomuudesta kärsivä käy läpi niin suurta tuskaa ja pettymystä sillä hetkellä kun asia on aktiivinen, että ei vaan välttämättä kykene suhtautumaan järkevästi tai objektiivisesti. Jokainen meistä ihmisistä elää kuitenkin omaa elämäänsä ja jokaiselle ne omat asiat on tietenkin niitä merkittävimpiä, joten voi olla vaan mahdoton astua ulos siitä oman elämän suurimmasta kriisistä sillä hetkellä, etenkin jos on kovin tunteellinen ihminen.
Minusta toisaalta sen lapsettomuudesta kärsivänkin pitäisi osata vetää raja siihen, että hän saa kyllä pahoittaa mielensä ja loukkaantua (se on vaan inhimillistä, eikä sille voi mitään) mutta ei hänkään saisi olla ilkeä esim. raskaana oleville, jotka ovat myös herkässä mielentilassa hormonien takia ja pelkäävät ehkä myös esim. keskenmenoa ja sitä meneekö synnytys hyvin jne. Valitettavasti joskus jopa sen lapsettoman läheiset osaavat olla ilkeitä ja katkeria siinä omassa mielipahassaan, äidilläni oli tällainen kokemus kun odotti minua eli esikoistaan. Oli mennyt isäni kanssa isän vanhempien luo kahvittelemaan ja siellä oli ollut samaan aikaan käymässä sukulaistäti, jonka tytär oli saanut viisi keskenmenoa eikä yrityksistä huolimatta yhtään loppuun asti menevää raskautta. Sitten kun tuli puheeksi äitini raskaus, niin tuo täti oli vihaisesti äsähtänyt että "et sinä oo raskaana, sinä oot vaan lihonut!". Hänelle teki niin kipeää se, ettei tyttärensä onnistunut millään ja tietysti itsekin toivoi kovasti lapsenlasta, niin meni jotenkin ihan sekaisin siitä äitini raskausuutisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tahattomasti lapsettomat eivät saa terapiaa? Tarvitsisivat sitä kipeästi.
Miten niin eivät saa? Aivan samoin saavat kuin muutkin. Omaa aktiivisuutta on oltava. Aivan kuin kaikilla muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tahattomasti lapsettomat eivät saa terapiaa? Tarvitsisivat sitä kipeästi.
Miten niin eivät saa? Aivan samoin saavat kuin muutkin. Omaa aktiivisuutta on oltava. Aivan kuin kaikilla muillakin.
Jos menee lääkäriin ja todetaan lapsettomuus syystä X niin saako siinä samantien lähetteen terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tahattomasti lapsettomat eivät saa terapiaa? Tarvitsisivat sitä kipeästi.
Miten niin eivät saa? Aivan samoin saavat kuin muutkin. Omaa aktiivisuutta on oltava. Aivan kuin kaikilla muillakin.
Jos menee lääkäriin ja todetaan lapsettomuus syystä X niin saako siinä samantien lähetteen terapiaan?
No ensinnäkään ei ole vain yksi lääkärikäynti ja diagnoosi valmis. Ensin käydään ensikäynnillä, josta saadaan lähetteet eteenpäin. Välissä käydään labrassa antamassa verinäytteet, jotta voidaan tutkia muutamia eri lapsettomuutta aiheuttavia syitä.
Jossain vaiheessa nainen ultrataan ja katsotaan selviääkö siitä mitään.
Mieheltä tutkitaan siemennäyte.
Tuon pidemmälle itse ei "päästy", kun raskaus alkoi spontaanisti 2,5 vuoden yrityksen jälkeen.
Mutta tuo kaikki oli vasta ihan alkua.
Ja joissakin tapauksissahan syy on tuntematon. Eli ei ole mitään "vikaa", joka aiheuttaisi lapsettomuuden, mutta raskaus ei vain ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tahattomasti lapsettomat eivät saa terapiaa? Tarvitsisivat sitä kipeästi.
Miten niin eivät saa? Aivan samoin saavat kuin muutkin. Omaa aktiivisuutta on oltava. Aivan kuin kaikilla muillakin.
Jos menee lääkäriin ja todetaan lapsettomuus syystä X niin saako siinä samantien lähetteen terapiaan?
No ensinnäkään ei ole vain yksi lääkärikäynti ja diagnoosi valmis. Ensin käydään ensikäynnillä, josta saadaan lähetteet eteenpäin. Välissä käydään labrassa antamassa verinäytteet, jotta voidaan tutkia muutamia eri lapsettomuutta aiheuttavia syitä.
Jossain vaiheessa nainen ultrataan ja katsotaan selviääkö siitä mitään.
Mieheltä tutkitaan siemennäyte.Tuon pidemmälle itse ei "päästy", kun raskaus alkoi spontaanisti 2,5 vuoden yrityksen jälkeen.
Mutta tuo kaikki oli vasta ihan alkua.Ja joissakin tapauksissahan syy on tuntematon. Eli ei ole mitään "vikaa", joka aiheuttaisi lapsettomuuden, mutta raskaus ei vain ala.
Voi jeessus, kysymys oli kaiketi siitä että saako siinä tiimellyksessä lähetettä sinne terapiaan eikä siitä miten lapsettomuutta tutkitaan.
Tämäkin. Eli jos tunnet yhden huonosti käyttäytyvän lapsettoman, niin yleistetään kaikkiin.
Olen itsekin lapsettomien vertaispalstoilta lukenut asioita, joita itse en entisenä tahattomasti lapsettomana voisi mitenkään allekirjoittaa.
Itselläni homma oli aika pitkälti vetäytymistä. Alkoi olla lopulta niin paha mieli, ettei huvittanut käydä juhlissa ihailemassa taas uutta sukulaisvauvaa jne.
Läheisten kanssa otin varovaisesti asiaa esille, mutta eräältäkin sain tokaisun "Aijaa, mä oon taas niin helposti raskautyva ettei tosikaan".
Aihe jäi sitten siihen.
Kun lopulta sain kauan kaivatun lapseni, alkoi eräs lapsen saanut läheinen valittelemaan kuinka kateellinen on minulle, kun hän ei vielä pääse yrittämään toista. Kun tuntuu, että kaikilla on vauvoja ja hänellä ei ja on siksi niin kurjaa...
Ja tiesi siis kuinka pitkä yritys oli ollut taustalla.