En päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne pääse ihan kuka vaan jos ei muualle pääse. Taisi (iso) ongelma olla jossain muualla.

Sinne revitään ihmisiä kadulta. Mä jäin toimistosihteerin hommista työttömäksi ja lähihoitajan koulutukseen pääsi ilmoittautumalla te-toimistoon. Koulutus kesti 1,5 vuotta. Nyt oon kuntoutusosastolla toista vuotta. Pääsin heti valmistuttua vakituiseen virkaan.

Minäkin pääsin joustavassa haussa lähihoitajakoulutukseen. Olin opiskellut avoimessa yliopistossa röntgenhoitajan opinnot, paitsi en työharjoitteluita. Pääsykokeita ei ollut, mutta kyllästyin toisessa työharjoittelussa lähihoitajan opintoihin, koska pidän vanhuksista mutta en lapsista. . Olen keskeyttänyt röntgenhoitajan-, lähihoitajan- ja sairaanhoitajan opinnot. Hyvin työllistäviä aloja, jo opiskeluaikana työllistyi ja sai valita työpaikkansa. Ongelmana on pakollinen työharjoittelu. En jaksa tehdä ilmaista työtä.

Eikö röntgenhoitaja oo amk tutkinto? Miten avoimessa oot sitä opiskellut?

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset voi olla tosi vänkääjiä, vastustelijoita, harhaisia, jopa vaarallisia tai ahdistuneina tosi vihaisia, syyllistäviä, sekaisin.

Kaikki ei tietenkään ole, mutta sitä jopa ymmärtää, kun sattuu ja kolottaa eikä meinaa jaksaa, niin ihminen on kireä. Plus muistihäiriöt päälle.

Niin jos on selainen ujo mimosa, hieman herkkä nyhverö, niin ei ehkä pärjää.

Sanaa "kiltti" käytetään musta väärin. Kiltti tarkoittaa minulle hienotunteista ja hyväntahtoista, ei mitään vaitonaista nyhveröä, mutta monelle kiltti tarkoittaa nynnyä tai hyväuskoista tms.

Luuletteko tosiaan, että herkältä nyhverältä tai ujolta mimosalta teidän mielessänne vaikuttava ei voisi olla muutakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoisin että nykyisten häijyjen ja kylmäkiskoisten hoitajien sijaan vanhuksista huolehtisivat lempeät ja empaattiset ihmiset.

Olen itse sosiaalipuolella. On tärkeää olla empaattinen, mutta toisaalta ainakin omassa työssäni liika kiltteys ja herkkyys voi käydä nopeasti itseään vastaan.

Asiakkaat ovat monesti vaikeissa tilanteissa, ja joskus sitä puretaan työntekijään huutamalla. Tilanteet voivat olla ahdistavia, jos ei osaa hoitaa tilannetta, vaan esimerkiksi pahoittaa mielensä.

Mutta ei, se ettei ole hyvin kiltti ja herkkä ei tarkoita, että olisi myöskään häijy ja epäempaattinen.

Ei hyvin kiltti ja herkkäkään tarkoita, etteikö olisi myös tarvittaessa paksunahkainen, kestävä, pitkäpinnainen, ja jopa vähemmän kiltti ja herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miksei lääkäreille ole tuollaisia psykologisia testejä... Ei siihenkään työhön ihan jokainen luonteenpiirre sovi.

Toisaalta potilaita ja osastoja on monenlaisia, joten kaikenlaisille luonteille löytyy käyttöä hoitotyössä. Esimerkikis päivystyksessä tai syöpäosastolla on eri meiniki, kun jollakin toisella. LÄhihoitajat voivat toimia myös esim. lastenhoitajina päiväkodissa. Sielläkin on monenmoista vanhempaa ja lasta. Toisille toimii se kiltti ja herkkä, toisille on tarpeen olla se hurtimpi tylympi, että asiakas jotain edes kuulee. JOku voi nähdä punaista jo nähdessään liian itsetietoisen ja päällepäsmäröivän hoitohenkilön. Toinen ei kestä kilttiä ja hiljaista. Ystävälliset ja herkät pärjäävät yleisesti ottaen kuitenkin paremmin, mutta tylymmät kuvittelevat omassa suurenharhassaan toisin?

Mitä jos psykologi, ap, katsoi sinun olevan sopivampi akateemisemmalle alalle? Lähihoitajissa on paljolti niitä "koviksia", jotka eivät olisi koskaan päässeet lukioon, eivätkä todellakaan edes olisi halunneet. Olisiko sinun parempi mennä kaltaistesi joukkoon? Mieluummin vaikka opiskella sairaanhoitajaksi, lääkäriksi, tai jollekin ihan muulle alalle?

Vierailija kirjoitti:

Jos kuitenkin haluat lähihoitajaksi niin hae vaan reippaasti uudestaan. Itse aikanaan 20v sitten en päässyt ensin opiskelemaan koska en psykologin mukaan sovellu alalle. Puolen vuoden päästä pääsin sitten heittämällä sisälle.

Sama kävi kun hain muutama vuosi sitten sairaanhoitajaksi. Sieltä sain juuri tuon arvion että olen liian herkkä enkä sovellu alalle. Puolen vuoden päästä sain uusinta haulla paikan. Tosin sh opintoihin olin silloin hakenut lähärinä vuosien saatossa neljä kertaa.

Miten sitten omasta mielestäni pärjään? Mielestäni hyvin olen tämän 20v pärjännyt alalla. Olen kyllä herkkä mutta yleisesti ottaen potilaat ovat minusta tykänneet koska teen työtä sydämellä. Tarvittaessa löytyy kyllä omanlaista jämäkkyyttä mikä ei ole riuhtomista tai äyskimistä.

Tästä voi kyllä jo päätellä, että ne kaikki sovelutuvuustestit ovat subjektiivista huuhaata. Turhaa maksavat jollekin psykologille siitä, että antaa jotain mutu-tuomioita. Miten muuten joku pystyy sanomaan kenestäkään mitään jonkun vartin haastattelun perusteella? Kuinka paljon siinä sitten arvotetaan pärstäkertoimella? Arvion tekijä ei pidä sun naamasta tai olemuksesta ja päättää, ettet sovi alalle?

Lisäksi tämä on täysin naurettavaa siksi, että kyse on opiskeluun hausta. Ei siinä tarvitse olla "valmis" ihminen tai joku täydellinen hoitaja. Ihmisellä on  lupa kasvaa ja kehittyä, oppia. Itse asiassa tuollainen arviointi on turhan leimaavaa ja perustuu jonkin sortin pessimismiin, ettei ihminen pysty kehittymään ja oppimaan uutta.

Pääkaupunkiseudulla ainakin hoitajista on pulaa. Joten puolikieliset, joiden psyykkestä kukaan ei vartin perusteella ota selkoa, pääsevät lennossa koulutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miksei lääkäreille ole tuollaisia psykologisia testejä... Ei siihenkään työhön ihan jokainen luonteenpiirre sovi.

Toisaalta potilaita ja osastoja on monenlaisia, joten kaikenlaisille luonteille löytyy käyttöä hoitotyössä. Esimerkikis päivystyksessä tai syöpäosastolla on eri meiniki, kun jollakin toisella. LÄhihoitajat voivat toimia myös esim. lastenhoitajina päiväkodissa. Sielläkin on monenmoista vanhempaa ja lasta. Toisille toimii se kiltti ja herkkä, toisille on tarpeen olla se hurtimpi tylympi, että asiakas jotain edes kuulee. JOku voi nähdä punaista jo nähdessään liian itsetietoisen ja päällepäsmäröivän hoitohenkilön. Toinen ei kestä kilttiä ja hiljaista. Ystävälliset ja herkät pärjäävät yleisesti ottaen kuitenkin paremmin, mutta tylymmät kuvittelevat omassa suurenharhassaan toisin?

Aivan näin. Koska asiakkaissa on kaikenlaisia ihmisiä, on tärkeää että tämä pätee myös hoitajiin. Hoitotyö on parhaimmillaan tiimissä työskentelyä, jossa jokaisen vahvuuksia voidaan hyödyntää.

Joskus kun itse hain lähihoitajaksi oli psykologi tutkimuksen tekijät psykologi opiskelijoita. Mielestäni ne ei kerro millainen ihminen on. Voihan niihin musteläiskiin keksiä ihan mitä tahansa näkevänsä. Onko se sitten perhonen vai lepakko on ihan päivästäkin kiinni.