En päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi

Eikö sinne pääse ihan kuka vaan jos ei muualle pääse. Taisi (iso) ongelma olla jossain muualla.

Ei kuulosta oikein psykologin lausunnolta määritellä asiakasta 'liian kiltiksi'. siis jotenkin epäammattimainen lausunto, jos se nyt noin meni.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne pääse ihan kuka vaan jos ei muualle pääse. Taisi (iso) ongelma olla jossain muualla.

Ei aikuispuolelle päässyt kaikki hakijat. Muuta syytä ei sanonut kuin tuon.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole sinne päässyt, mutta sairaanhoitajaksi pääsivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta oikein psykologin lausunnolta määritellä asiakasta 'liian kiltiksi'. siis jotenkin epäammattimainen lausunto, jos se nyt noin meni.

Niin, noin hän kuitenkin hylkäyksen syyksi sanoi.

Tiedän henkilön, joka ei kuulemma päässyt poliisikouluun, koska psykologi arvioi hänet liian kiltiksi. Mutta poliisikoulun suhteen tuo peruste kuulostaa ymmärrettävämmältä kuin lähihoitajaopintojen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne pääse ihan kuka vaan jos ei muualle pääse. Taisi (iso) ongelma olla jossain muualla.

Miten sinne voisi päästä ”ihan kuka vaan” kun hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden? Lähihoitajahan on yksi haetuimmista tutkinnoista amiksessa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän henkilön, joka ei kuulemma päässyt poliisikouluun, koska psykologi arvioi hänet liian kiltiksi. Mutta poliisikoulun suhteen tuo peruste kuulostaa ymmärrettävämmältä kuin lähihoitajaopintojen.

Mutta ei hoitajakaan saa liian kiltti ja lässy olla. Pitää olla jämäkkyyttä ja reippautta.

Olisit kysynyt, että millä tavoin liian kiltti? 😁 Vanhustyössä kiltteys on iso plussa. Provo?

Minuakin on sanottu liian kiltiksi, kyseessä oli vartijakoulutus jonka kävin opiskeluaikana. En ollenkaan ihmettele että psykologi olisi sanonut sinulle noin kun haet vanhuspuolelle lähihoitajaksi. Mitä olen käsittänyt, töissä vaaditaan juuri sellaista poliisimaista kovisasennetta. Sellaiset yleensä hakeutuukin lähihoitajiksi. Ei empaattiset ja kiltit herkät ihmiset jaksa sitä maailmaa.

Käyttäjä23758 kirjoitti:

Olisit kysynyt, että millä tavoin liian kiltti? 😁 Vanhustyössä kiltteys on iso plussa. Provo?

Ei ole provo. Ei hän sitä enempää alkanut selvittämään. Tulijoita oli paljon enemmän kuin opiskelupaikkoja oli.

Jämäkkyyttä täytyy löytyy fyysisesti, mut henkisesti on enempi vanhuksii jotka arvostaa hellää asennetta, ku kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne pääse ihan kuka vaan jos ei muualle pääse. Taisi (iso) ongelma olla jossain muualla.

Miten sinne voisi päästä ”ihan kuka vaan” kun hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden? Lähihoitajahan on yksi haetuimmista tutkinnoista amiksessa.

Ja sinne on myös jatkuva haku, mahdollisuus oppisopimuksella jne. Kyllä lähäreissä on niin monennäköstä hiihtäjää, ja ihan hirveästi täysin kielitaidottomia. Tuntuu että siellä on just ne mitkä ei muualle pääse, valitettavasti. 10-20  vuotta sitten lähäriksi valmistuneet tuntuu olevan ihan eri "kastia", ehkä silloin oli vaikeampi päästä?  Nyt voisi lähihoitajuuden määritellä jo omaksi rodukseen, ihan tasan tietynlaisia ihmistyyppejä siellä 90% mikä on tietenkin harmi kun on siellä varmaan joitain ihan järkeviäkin.

En minäkään aikanaan päässyt. Katsottiin, että minulla ei ole paineensietokykyä.

Lähdin yliopistoon ja nyt olen projektipäällikkö. Paineensietokykyni on oikein hyvä, mutta ennen tähän asemaan pääsemistä olen turhautunut liian rutiininomaisissa töissä tosi pahasti.

Herkkä mutta vahva on ehk paras. Siis luonteelta monenlaiset sopii, turha luoda ees vastakkainasettelua tolta osin. Vanhukset ei oo mikään yksi, aivoton ryhmä. Moni ei tykkää kovakouraista hoitajista, jotka huutaa, ovat sen mulle monesti todenneet ja kehuneet mua, ja mun tapa on sellanen hyvän tuulinen, ystävällinen ja vanhusta arvostava sekä myös lempeä.

Olen siis samaa mieltä että empaattisuus olisi potilaille hyväksi, mutta töissä on paljon vaikeita potilaita ja pitää olla sellainen jämäkkä ja topakka, reipas ihminen, jos et ihan tosi paljon halua lähihoitajaksi niin ole vaan tyytyväinen ettei sitä hommaa tarvitse nyt tehdä. Raskasta, pieni palkka. Joku muu korkeampi hoitoalan paikka saattaisi silti sopia jos hoitoalalle haluaa.

Itse en päässyt. - Menin sitten lukioon ja myöhemmin yliopistoon, josta sittemmin valmistuin. On ikävää, että lähihoitaja-koulutuksesta on viime vuosina muodostunut ala, jonne uskotaan, korjaan ilm. moni uskoo, että kuka tahansa pääsee, kunhan vain menee ja ottaa paikan vastaan...    

Ite en koe olevani ensisijaisesti jämäkkä, mutta oon tosi hyvä kohtaamaan vaikeita tilanteita ja ihmisiä, en ihmettele juuri mitään. 😁 Ite nämä nää asiat enempi ihmisläheisyutenä ja ihmisten ymmärtämisenä, kun jonain "paineensietokykynä".

Käyttäjä23758 kirjoitti:

Herkkä mutta vahva on ehk paras. Siis luonteelta monenlaiset sopii, turha luoda ees vastakkainasettelua tolta osin. Vanhukset ei oo mikään yksi, aivoton ryhmä. Moni ei tykkää kovakouraista hoitajista, jotka huutaa, ovat sen mulle monesti todenneet ja kehuneet mua, ja mun tapa on sellanen hyvän tuulinen, ystävällinen ja vanhusta arvostava sekä myös lempeä.

Ei hoitajan kuulu huutaa tai olla kovakourainen, vaan sellainen mikä tietää mitä tekee ja on johdonmukainen. Esimerkiksi on paikkoja, joissa hoitajia uhkaillaan ja on koko ajan väkivallan vaara läsnä, niin ei siinä voi luhistua ja jäädä nurkkaan nyyhkyttämään.

Aina joskus minusta lähihoutaja koulutukseen aikanaan pääsemättömäsä on tuntunut sille, että lähihoitajaksi opiskeleviksi halutaan eriyisesti sellaisia hyvin kilttejä, jotka tekevät ja suorittavat työnsä ilman omia mielipiteiä ja käsityksiä yhään mistään. Sen sijaan heidän toivotaan (vaaditaan?) he olisit ja eläisivät vain (potilaan) rinnalla kaikkensa antaen ja uhraten. 

Jos armeija maailmassa on tiukka ja konservatiivinen järjesys niin sairaala ja terveydenhuolto -maailmassa se on usein jopa vieläkin tiukempi, joka taas saattaa käydä hyvin raskaaksi vaikkapa sitten lähihoitajana toimivalle, joka ei sopeudu tai kokee mahd. syvääkin ahdistusta siitä,että hän ei saa toimia "omalla tavallaan". Ei edes sillonkaan kun se saattaisi periaatteessa olla toimivin tapa mutta tuota tapaa ei hyväksytä ja sallita koska lähihoitajan (muodollinen) asema hierarkiassa estää. 

Ja näin toimimien kuuluu tai kuuluisi hierarkian seuraavalle asteille, jotka tekevät asian niinkuin lähihoitaja haluaisi. - Tai sitten jättävät tekemättä, joka taas vähintään turhauttaa sellaisa lähihoitajaa, joka näkee ja kokee, että tuo tai tämä saattaisi olla parempi, mutta kun on asenne saattaa olla, että aina tehty niin tai noin niin ja eihän sitä nyt yhden lähihoitajan näkemystä kannata kuunnella ja välittää, kun  mitä hän muka voisi oikeasti tietää....

- Toki ymmärrän, että tiukalla hierarkialla ja "sooloilun" välttämisellä on usein myös omat hyvätkin puolensa.