En päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä23758 kirjoitti:

Herkkä mutta vahva on ehk paras. Siis luonteelta monenlaiset sopii, turha luoda ees vastakkainasettelua tolta osin. Vanhukset ei oo mikään yksi, aivoton ryhmä. Moni ei tykkää kovakouraista hoitajista, jotka huutaa, ovat sen mulle monesti todenneet ja kehuneet mua, ja mun tapa on sellanen hyvän tuulinen, ystävällinen ja vanhusta arvostava sekä myös lempeä.

Ei hoitajan kuulu huutaa tai olla kovakourainen, vaan sellainen mikä tietää mitä tekee ja on johdonmukainen. Esimerkiksi on paikkoja, joissa hoitajia uhkaillaan ja on koko ajan väkivallan vaara läsnä, niin ei siinä voi luhistua ja jäädä nurkkaan nyyhkyttämään.

Sosiaalisia koviksia tarvitaan.

Itse olen introvertti joten en sovi alalle ollenkaan.

Tiedän, että moni ei pidä huomautuksesani kun sanon, että minusta opiskelupaikan saaminen yliopistolta oli helpompaa kuin pääseminen lähihoitaja opintoihin. - Tämä vain ja ainoastaan siksi, että yliopistoon hakiessa yksikään psykologi (,saati psykiatri) ei ollut vaikuttamassa siihen saanko opiskelupaikan vai en.  - En tiedä olisinko nyt erimieltä, jos olisin lukion asemasta päässyt  opiskelemaan lähihoitajaksi.

Ei hoitajan kuulu huutaa tai olla kovakourainen, vaan sellainen mikä tietää mitä tekee ja on johdonmukainen. Esimerkiksi on paikkoja, joissa hoitajia uhkaillaan ja on koko ajan väkivallan vaara läsnä, niin ei siinä voi luhistua ja jäädä nurkkaan nyyhkyttämään.

-eiköhän joka työssä täydy tietää mitä tekee 🙈🙈 johdonmukainen tottakai samaan tapaan kun aina työssä. Mut tilanteet vaihtelee, johdonmukasuus ei voi tarkottaa sitä et on jämähtänyt omiin tapoihonsa vaan asiakkaan mukaan mennään. On sellasia paikkoja, ja sellasia missä ei oo väkivalta suutta, ja hoitajan oma käytös joko edesauttaa väkivaltaa tai parhaassa tapauksessa katkasee sen, jossa nimenomaan hellyys ja pitkämielisyys on plussa, kun taas liian jämäkkä hoitaja provosoi monesti asiakasta.

Kammottava nöyryytys. Et kelpaa ulosteiden pyyhkimseen ja roskakorien tyhjentämiseen. Voiko alemmaksi enää vajota?

Kiltteydestä on pelkkää haittaa jokaisella elämän osa-alueella. Kannattaa opetella pitämään puolensa ja jyräämäänkin, jos sille on tarvetta.

Lähihoitajaksi pitäisi periaatteessa päästä jos on naisen perusominaisuudet hallussa. Hoiva, avustus, palveleminen, siivous. Mikä sinulta puuttuu?

Eipä tietenkään hoitajan työssä sooloilla, muutaku päiväkodin puolella leikkiessä. Vanhustyö on jokaiselle hoitajalle hyvin itsenäistä työtä, ja jokaisella Saa olla oma tapa tehdä työtä!!! Varmasti on huonoja paikkoja, mutta vanhuspuoli on nimenomaan se puoli jossa hoitaja tekee työn kaikista itsenäisimmällä otteella. Kaikki noudattaa(toivottavasti) toki perus sääntöjä. Ero sairaanhoitajaan on siinä, että sairaanhoitaja vastaa enempi lääkkeistä. Suurimmassa osassa vanhuspaikkoja on hyvä henki, ja ihmiset tekee hyvää tiimityötä koska virheille ei ole sijaa. Päiväkotimaailma on taas eri, esim kunnallisella puolella voi olla hyvinkin paljon vanhoja jääriä jotka jää kiistelee hiekkalaatikko vai keinu - hommista kenen tahansa kanssa 😁😁 sen sijaan yksityisellä voi olla vaikka todella vapaatakin ja myös lähihoitajilla voi olla täysin sama työ ku vaikka opettajalla.

Kyllä tämä on provo tai sitten aloittajalla on joku muu ongelma, mitä psykologi ei halunnut sanoa. Liika kiltteys ei kertakaikkiaan ole poissulkeva kriteeri lähihoitajakoulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kammottava nöyryytys. Et kelpaa ulosteiden pyyhkimseen ja roskakorien tyhjentämiseen. Voiko alemmaksi enää vajota?

Oliko tuo ironiaa? - Olen edelleen sitä mielä, että vaikka en itse aikanaan päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi, joka ei toki tuolloin tuntunut hyvältä ja oli ennen kaikkea hämmentävää, niin on enemmän kuin hyvä, ettei lähihoitajaksi pääse kuka hyvänsä. En sano tätä puollustellakseni vain itseäni, vaan ajattelemalla itseni siihen asemaan, jonka pyllyn joutuu mahd. lähihoiaja pyyhkimään tai joka on rinnallani auttamassa minua, jotta saisin peseydyttyä... Onenksi asia ei juuri ny ole omalta osaltani ajankohtainen mutta lukuisten muiden kohdalla on.      

"Kiltteys" ei ole mikään aikuisten työelämässä käytetty käsite.

Ole tyytyväinen ja keksi jotain muuta. En tiedä kauanko itse jaksan syljettävänä ja revittävänä enää hoitotyössä olla.

Ootko varma, että oli psykologi? Ihmisillä menee nää aina niin sekasin, psykiatrit, psykologit, sossut, terapeutit ja psykiatriset sairaanhoitajat. 

Älä usko tuota, et oli liian kiltti millekään alalle. Ei muuta kuin pyrkimään uudestaan. Jos pyrit aikasemmin, johonkin tosi suosittuun kouluun minne kaikki hakee, niin hae johonkin vähemmän suosittuun. 

Kammottava nöyryytys. Et kelpaa ulosteiden pyyhkimseen ja roskakorien tyhjentämiseen. Voiko alemmaksi enää vajota?

-sun kaltainen ihminen ei pääsisi hoitamaan muita ☺️ jos et edes huomioi sitä ihmisläheisyyttä, vaan pelkät roskakorit ja ulosteen.

Kymmenisen vuotta sitten hain opiskelemaan sosionomiksi ja sain haastattelijalta palautetta, jonka mukaan minulla ei ollut käsitystä sosiaalialan työn realiteeteista. Päätöksen oli sinetöinyt se, kun sanoin pääsyyksi alalle hakeutumiseen sen, että sanoin haluavani auttaa ihmisiä. Seuraavana vuonna minut hyväksyttiin, kun en puhunut tuollaisesta mitään. En kylläkään aloittanut tuolla vaan toisessa sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa.

Valtaosa tuntemistani sosiaali- ja terveysalalle hyväksytyistä sanoo kertoneensa alan kiinnostavan hyvän työllisyystilanteen vuoksi. Ilmeisesti opintoihin halutaan ihmisiä, jotka tietävät alan realiteetit ja joiden hyvän sydämen ei oleteta särkyvän jo opintojen aikana, kun todellisuus iskee päin pläsiä.

On sillä kiltteydellä ja hyvällä sydämelläkin alan töissä pärjännyt. En sitten tiedä, jos saamassasi perustelussa kuitenkin oli kyseessä jonkinlaisesta arkuudesta, toisen miellyttämiseen pyrkimisestä (esim. vastauksesi kuulostivat siltä, että koetit miellyttää niillä psykologia ennemmin kuin kertoa rehellisesti itsestäsi) ja jämäkkyyden puutteesta, jota psykologi oli sinussa havaitsevinaan.

Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun "kiltti" on niin epämääräinen käsite. On eri asia olla empaattinen ja ystävällinen kuin miellyttämisenhaluinen lapanen. Hoitotyössä varmasti joutuu olemaan hyvin jämäkkä ja kovapintainenkin ihminen. Enkä siis tarkoita töykeää tai vihamielistä, mutta hoitajat saavat työssään kestää kaikenlaista potilailta ja heidän omaisiltaan, joten jos on esim. omat rajat hukassa tai ei oikein osaa pitää puoliaan, niin työurasta tulee varmasti erityisen raskas ja vaikea. On ihan arkea, että potilaat huutavat ja haukkuvat ja puhuvat törkeyksiä ja omaiset syyllistävät ja pompottavat. Sellaiseen pitää pystyä suhtautumaan tyynesti ja antaa sen ns. valua kuin vesi hanhen selästä. Itselleni huonot kokemukset jäävät kummittelemaan ja siksi en ikinä voisi olla hoitotyössä, enkä hirveästi muussakaan asiakaspalvelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun "kiltti" on niin epämääräinen käsite. On eri asia olla empaattinen ja ystävällinen kuin miellyttämisenhaluinen lapanen. Hoitotyössä varmasti joutuu olemaan hyvin jämäkkä ja kovapintainenkin ihminen. Enkä siis tarkoita töykeää tai vihamielistä, mutta hoitajat saavat työssään kestää kaikenlaista potilailta ja heidän omaisiltaan, joten jos on esim. omat rajat hukassa tai ei oikein osaa pitää puoliaan, niin työurasta tulee varmasti erityisen raskas ja vaikea. On ihan arkea, että potilaat huutavat ja haukkuvat ja puhuvat törkeyksiä ja omaiset syyllistävät ja pompottavat. Sellaiseen pitää pystyä suhtautumaan tyynesti ja antaa sen ns. valua kuin vesi hanhen selästä. Itselleni huonot kokemukset jäävät kummittelemaan ja siksi en ikinä voisi olla hoitotyössä, enkä hirveästi muussakaan asiakaspalvelussa.

Ohis Ilmaisu "kiltti" voi nykyisin tarkoittaa hyvin monta sellaista asiaa, jota se ei tarkoittanut aikana jolloin tätä palstaa ei vielä ollut olemassakaan...  

Aikuispuolella kyllä pääsevät kaikki. Sitten kiltteys ei ole mikään syy katsoa, ettei sovellu alalle. Sitä paitsi alkuvalinnoissa ei mitenkään vielä syynätä erikoistumisalaa, joista vanhustyö on vain yksi. Voithan sopia lähihoitajaksi varhaiskasvatukseen tai mielenterveyspuolelle? Jämäkkyyttäkin oppii ja varsinkin sitten siellä itse työssä. Jokin nyt ei tarinassa mätsää. Mutta toisaalta, jos ap ei päässyt, et todellakaan menettänyt mitään vaan väistit luodin. Työn arvostus aivan nollassa. 

Lähihoitajien valintatestit ovat myös naurettavia. Itselläni psykologisen arvion suoritti oppiahjon matikanopettaja. Ajattelin etten pääse, kun vatsalihakset eivät "kondiksessa" (oli "kuntotesti").  No pääsin kuitenkin, eli joo...

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun "kiltti" on niin epämääräinen käsite. On eri asia olla empaattinen ja ystävällinen kuin miellyttämisenhaluinen lapanen. Hoitotyössä varmasti joutuu olemaan hyvin jämäkkä ja kovapintainenkin ihminen. Enkä siis tarkoita töykeää tai vihamielistä, mutta hoitajat saavat työssään kestää kaikenlaista potilailta ja heidän omaisiltaan, joten jos on esim. omat rajat hukassa tai ei oikein osaa pitää puoliaan, niin työurasta tulee varmasti erityisen raskas ja vaikea. On ihan arkea, että potilaat huutavat ja haukkuvat ja puhuvat törkeyksiä ja omaiset syyllistävät ja pompottavat. Sellaiseen pitää pystyä suhtautumaan tyynesti ja antaa sen ns. valua kuin vesi hanhen selästä. Itselleni huonot kokemukset jäävät kummittelemaan ja siksi en ikinä voisi olla hoitotyössä, enkä hirveästi muussakaan asiakaspalvelussa.

Työssä kovapintaisuutta ei tarvita asiakkaiden  tai omaisten suhteen. Sitä tarvitaan kettuilevien kollegoiden sietoon. Monessa paikassa kovapintaisimmat määrävät tahdin ja nakittavat kilteille kaikki p-hommat. Johtaminen on heikkoa, joten esihenkilötkään eivät juuri puutu mihinkään epäkohtiin, vaan lässyttävät, että sopikaa keskenänne riitanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun "kiltti" on niin epämääräinen käsite. On eri asia olla empaattinen ja ystävällinen kuin miellyttämisenhaluinen lapanen. Hoitotyössä varmasti joutuu olemaan hyvin jämäkkä ja kovapintainenkin ihminen. Enkä siis tarkoita töykeää tai vihamielistä, mutta hoitajat saavat työssään kestää kaikenlaista potilailta ja heidän omaisiltaan, joten jos on esim. omat rajat hukassa tai ei oikein osaa pitää puoliaan, niin työurasta tulee varmasti erityisen raskas ja vaikea. On ihan arkea, että potilaat huutavat ja haukkuvat ja puhuvat törkeyksiä ja omaiset syyllistävät ja pompottavat. Sellaiseen pitää pystyä suhtautumaan tyynesti ja antaa sen ns. valua kuin vesi hanhen selästä. Itselleni huonot kokemukset jäävät kummittelemaan ja siksi en ikinä voisi olla hoitotyössä, enkä hirveästi muussakaan asiakaspalvelussa.

Työssä kovapintaisuutta ei tarvita asiakkaiden  tai omaisten suhteen. Sitä tarvitaan kettuilevien kollegoiden sietoon. Monessa paikassa kovapintaisimmat määrävät tahdin ja nakittavat kilteille kaikki p-hommat. Johtaminen on heikkoa, joten esihenkilötkään eivät juuri puutu mihinkään epäkohtiin, vaan lässyttävät, että sopikaa keskenänne riitanne.

Aina toisinaan huokaan, että vielä en ole päässyt tai pitäisikö sanoa, että joutunut hoitajaksi. - Kirjoitin jouunut siksi, että nyt työttömänä maisterina (valmistuin suunnilleen samaan aikaan kun "korona aika" alkoi) ennättivät jo esittää työkkäristä, että olisinko kiinnostunut jatkamaan opintojani. Esimerkkinä kayttivät hakeutumista lähihoitaja -opintoihin....

Kaikki rehellienn työ on arvokasta ja opiskelukin on monesti fiksua ja kannatettavaa mutta, mutta...    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne pääse ihan kuka vaan jos ei muualle pääse. Taisi (iso) ongelma olla jossain muualla.

Miten sinne voisi päästä ”ihan kuka vaan” kun hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden? Lähihoitajahan on yksi haetuimmista tutkinnoista amiksessa.

Ei ole enää. Hakijamäärät romahtaneet.