Tuntuu haikealta, kun ihastumisen tunne haihtuu
Olen ollut nyt pidempään ihastunut yhteen varattuun naiseen, enkä ole nähnyt häntä melkein kahteen vuoteen. Hetkellisesti havahdun siihen, etten kaipaakaan häntä. Se tunne tuntuu jotenkin todella kolkolta ja ankealta ja tunnen siitä tavallaan huonoa omaatuntoa, etten uskollisesti kaipaa häntä. Tulee sellainen orpo tyhjyyden tunne.
Mihin tämä tunteiden hiipuminen perustuu? Miksi koen siitä huonoa omaatuntoa, jos alkaisin ajatella jotain muuta tai ihastuisin toiseen ihmiseen?
Kommentit (3)
Mä olisin todella uskollinen kumppani jollekin. Erosin exästäni osin tämän ihanan naisen vuoksi, vaikka sainkin aika pian pakit. Jäin sitten hieman tyhjin käsin, kun olin juuri varmistanut, että exäni on valmis eroon, hankin oman asunnon ja sitten kerroin tunteistani -> sain pakit-> jäin yksin ns. lehdellä soittelemaan. Tosin exäni tuossa vaiheessa olisi ottanut takaisin minut, mutta ajattelin odotella, jospa ihastukseni mieli olisi muuttunut tai olisi edes kakkossuhteeseen ottanut minut. 😢
Meni nyt sitten vähän perheenperustamisikäkin minulta ohitse tätä ihastustani odotellessa. Olen siis itse nainen. Nyt olen vain yksin, ilman edes sitä ihanaa kaipuun tunnetta häneen.
Jotenkin olen jaksanut muistojeni voimalla. Yleensä olen aina herätessäni ja mennessäni nukkumaan sekä päivän mittaan muutenkin ajatellut häntä. Esim. tänäänkin ajattelin häntä vain nopeasti ja vähän hajamielisesti ja ajatukseni siirtyivät nopeasti toisaalle.
On todella karua, että ne muistikuvat hänen hymystään, tavastaan liikkua, hänen tuoksustaan ja äänestään vain pyyhkiytyvät vähitellen muististani ja entistäkin haalistuneemmat sirpaleet on jäljellä. Vaikka oli väärin ihastua häneen, niin koen syyllisyydentunnetta tästäkin.
En ole kyennyt edes ajattelemaan uutta suhdetta hänen vuokseen ja olen ollut sinkkuna ja selibaatissa nyt useita vuosia.