Mikä järki on katsella fiktiivisiä tv-sarjoja ja elokuvia?

Aikuisten satuja, hömppää tyhjäpäille. StarWars ja muu p@ska.

Kertoisin, mutta pelkään ettei älykkyytesi riittäisi sitä ymmärtämään.

Samasta syystä kun fiktiota on kirjoitettu muutaman tuhannen vuoden ajan ja sitä ennen,

kun kirjoitusta ei ollut vielä edes keksitty, ihmiset kertoivat toisilleen tarinoita.

Koska realismi on jatkuvasti ympärilläsi, ei sitä tarvi toosasta katsoa.

Lähes kaikki fiktio kertoo jollain tasolla ihmisten elämästä, historiasta tai mahdollisesta tulevaisuudesta. Toiset realistisemmalla tasolla - tv:n realitysarjat saattavat todellisuutta juuri raapaaista, fiktiotahan nekin on - toiset sadun, komedian tai draaman keinoin. Toisille fiktio voi avata uusia ajatuksia, ja toiset on niin umpimielisiä, että suostuvat katsomaan vain juuri sitä oman elämän kaltaista ohjelmaa, tajuamatta yhtäläisyyksiä omaan elämään.

Itsellenikin on joskus aika ajoin käynyt mielessä, että mitä minä tässä nyt seuraan jotain toisen ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Tosin masennukseen olen taipuvainen. Kyllä tässä lopulta tulee jotain seurattua, mutta hyvin vähäisissä määrin.

Tarinat kiehtovat ihmisiä. Ovat aina kiehtoneet. Kerrothan sinäkin kavereille tarinoita, kun tapaatte ja juttelette. Osa niistä on totta siten kuin sinä tapahtumat tulkitset, mutta se on vain sinun tulkintasi, ei faktaa. Osaan tarinoista lisäät tarkoituksella vähän sepitettä parantamaan tarinaa. Osa tarinoista on kuulopuhetta eli "tapahtunut jollekin toiselle", mutta toimit rikkinäisenä puhelimena ja kerrot tarinan jo täysin erilaisena kuin se oikeasti tapahtui. Viimeistä kutsutaan myös juoruiluksi. Eikä sillä ole mitään väliä, ei pidä tosiasioiden antaa pilata hyvää tarinaa!

Universaalia viisautta - metaforan avulla.

Hyvä fiktiivinen tarina kertoo nimenomaan todellisuudesta. Se voi värittää, selittää tai tulkita, mutta paras fiktio on jollain tavalla hyvin todenmukaista tai ainakin samaistuttavaa. Tämä pätee jopa parhaisiin mätkintä- ja räiskintäteoksiin.

Ajankulua, voihan sitä toki palstailla läpi elämänsä, ajankulua kai sekin.

Kyllä minuakin kiinnostavat enemmän elämäkerrat ja autofiktiot kuin ihan tyhjästä keksityt romaanit. Paitsi että kirjailijat taitavat aina kirjoittaa jotenkin siitä, mitä ovat kokeneet tai kuulleet.

Parasta fiktiota on Marinin ja hallituksen lupaukset.

Samaa olen minä ihmetellyt aina.

Vierailija kirjoitti:

Parasta fiktiota on Marinin ja hallituksen lupaukset.

Tätä tragediaa en välittäisi seurata.

Empatian kehittämistä. Lukeminen myös saa eläytymään toisten tunteisiin ja maailmoihin. Itse voi elää vain yhden elämän , mutta tarinoiden kautta pääsee kurkistamaan muunlaiseenkin elämään.

Katson fiktiota vihteen vuoksi. Scifiä en oikein välitä katsoa, sen rajan vedän siihen, että joku Paluu tulevaisuuteen vielä on ok mutta siitä scifinpään ei enää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Tarinat kiehtovat ihmisiä. Ovat aina kiehtoneet. Kerrothan sinäkin kavereille tarinoita, kun tapaatte ja juttelette.

Miksi luulet, että ap juttelee kenenkään kanssa, saati kertoisi tarinoita? Ap asuu kellarissa ja välttelee kaikkia ihmiskontakteja. 

Lähinnä ihmettelen tyhjänpäiväisten autollakaahaus/rikoksiaihannoivien/seksististen/nuijahuumori/kauhu/kidutus ym. _käsittämättömän typerien_ elokuvien suosiota.

Ihmisiä voi ohjata parempaan elämään näyttämällä heille myönteisesti vaikuttavia ja henkisesti kehittäviä filmejä.