Työnhaku alkaa olla nöyryyttävää
Olen hakenut niin moneen työpaikkaan ja saanut hylyn, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Joskus tulee tyypillinen vastaus ”valitettavasti valintamme ei juuri nyt kohdistunut sinuun”, joskus ei kuulu mitään ja joskus, todella harvoin, perustellaan, mikä mättää. Perustelut ovat tyyliin, että kokemus puuttuu, ei ole sopivaa koulutusta tai epäillään, ettei luonteenpiirteet sovi haettuun tehtävään. Tuntuu, että vaaditaan mahdottomia. Olen työskennellyt yli 10 vuotta asiantuntijatehtävissä, kouluttautunut ja kurssittanut itseäni sekä luonteeltani olen ihan normaali, tasainen.
Näyttää siltä, etten sovi mihinkään työhön. Aina olen jotenkin vajavainen joltain osalta. Reilun vuoden työnhaun jälkeen alkaa jo syödä itseluottamusta.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Tai kertokaa, miten olette menestyneet työnhaussa? En jaksaisi tätä jatkuvaa mielen pahoittamista ☹️
Kommentit (62)
Ainahan työnhakijoilta vaaditaan mahdottomia. Ja sitten palkataan joku tuttava tai tuttavan tuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä enn ole koskaan hakenut töitä Ei ole koskaan olllut niin varmaa oloa etttä voisi lunastaa lupauksensa.
ELii sehän on periaatteessa vähän kuin takki auki lähtee neuvottelemaaan. Jossa pitäiisi olla jo tavallan satoja askeleita pidemmälllä ajatusten tasolla siiinä mitä on tulllut tekemään.
Se onn hemmetin raskasta katseltavaaa kun ihminen murtuu kaiken raskaaan painon alle.
Ohis, mutta mun mielestä on todella outoa ja ärsyttävää, että myös ns. huonompiin hommiin tarvitsee sen 5 vuotta työkokemusta. Miten sä voit saada edes sen p****n duunin, jos siihenkin pitää olla jo monia vuosia työkokemusta?!
Hakijoita on paljon. Eikä todellakaan aina palkata sitä parasta, vaan sopivan keskinkertainen. Itse hain töitä kuin hullu enkä päässyt ja lopulta sain työn yllättin niin että netti-cv:ni lukenut työnantaja oli otti yhteyttä. Olin sillä kertaa se sopivan keskinkertainen. Hän ei halunnut liian hyvää, joka tulee vain hakemaan tilapäistä kokemusta, mutta ei liian tumpeloakaan.
Et ole ainoa, minäkään en pääse koskaan töihin mihinkään. Siivoustyöhön hain viimeksi, haastatteluun asti sentään pääsin. Siihen tyssäsi. Omalla alalla ei ole avoimia työpaikkoja oikeastaan ollenkaan, on kuoleva ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kouluttautuisit työllistävämpään ammattiin?
Tätäkin olen harkinnut. Alani kyllä työllistää melko hyvin, mutta hakijoita on paljon eli syntyy jatkuvasti kova kilpailutilanne.
Ap
Voit lohduttautua ainakin sillä, että et ole ainoa, jolla on tuollaisia kokemuksia. Minullakin oli muutama vuosi sitten vaikeaa, kun jäin tutkijana työttömäksi. Lopulta apuraha pelasti ja nyt olen taas työsuhteessa. Pätkätöissä edelleen, mutta ainakin muutamaksi vuodeksi eteenpäin niitä pätkiä on tiedossa, ja se riittää minulle. Haen kyllä vakipaikkojakin, mutta niitä on vaikea saada, koska niissä valinnat on usein tehty jo etukäteen. On turhauttavaa täyttää hakemuslomakkeita ja liittää vaaditut asiakirjat ynnä muut tilpehöörit ja sitten saada tieto, että on tullut taas kerran karsituksi eikä mitään tietenkään perustella. Mutta jos en yritä, en takuuvarmasti ikinä saa mitään. Joten voin vain kannustaa yrittämään kuitenkin, vaikka se joskus tuntuukin turhalta ja masentavalta. Sekin kannattaa muistaa, että elämässä on muutakin kuin työ ja työpaikka. Tietysti meistä useimmat tarvitsevat työpaikan saadakseen tuloja, ja se pätee minuunkin, mutta olen ajatellut, että jos joskus jään pysyvästi työttömäksi ennen eläkeikää, myyn asuntoni ja muutan vapaa-ajan asunnolleni, jossa voin harjoittaa pienimuotoista maataloutta ihan oman henkeni pitimiksi.
Minun alani työllistää ihan kohtuullisen hyvin, mutta ei minua. Minä olen liian vanha eli liian kallis ja taustani vuoksi mahdollisesti myös aivan liian monipuolinen. Tuore, täydentävä tutkinto ei auta yhtään. Hullua, että ensimmäiset 25 vuottani työelämässä minun oli kieltäydyttävä monista työtarjouksista, mutta nyt viisikymppisenä minua ei huolita mihinkään edes määräaikaiseksi palkkatuella.
No, voimani ovat jo lopussa. Viimeksi olen tehnyt työhakemuksen marraskuussa. Käytin innoissani sen hiomiseen kolme tuntia, mutta vanha tuttu "kiitos kiinnostuksesta" oli vastaus. En jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kouluttautuisit työllistävämpään ammattiin?
Olen ollut 22 vuotiaana työtön puoli vuotta, ja tuo yllämainittu oli huonoin ohje, jonka olen elämäni aikana saanut.
Minulla oli 1,5 vuoden kokemus alalta, ja kun minulle sanottiin noin, kuvittelin, että minun pitää alkaa etsimään muita töitä, joissa on parempi työllisyys. No eihän kukaan halunnut palkata minua, koska minulla ei ollut tältä toiselta alalta päivääkään kokemusta.
Lopulta pitkän työhaun jälkeen ja loputtomien hakemusten jälkeen tärppäsi.
Nyt aika monta kymmentä vuotta myöhemmin olen kouluttanut toiseen ammattiin ja vaihtanut täysin alaa. Vain siksi, etten enää pitänyt aikaisemmasta työstäni, jossa oli myös huono palkka.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kouluttautuisit työllistävämpään ammattiin?
Lähihoitajat työllistyvät hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Ainahan työnhakijoilta vaaditaan mahdottomia. Ja sitten palkataan joku tuttava tai tuttavan tuttava.
Vaikuttaa ihan savolaeselta (p)rojektilta: Tietämättömät vaatii osaamattomia tekemään mah(d)ttomia!
Niin tuttua. Sitä päivää odotellessa, että olisi työntekijän markkinat ja keskiverto hyvä riittää. Nykyään haetaan aina huippuosaajia, ja sellaisia sitten vissiin on, kun työpaikat täyttyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kouluttautuisit työllistävämpään ammattiin?
Lähihoitajat työllistyvät hyvin!
Sillä puolella on paljon työpahoinvointia 👎
Harmittaa monen puolesta, kun tuollaiseksi on työelämä mennyt.
Onko se todella niin, että viisikymppinen ei sitten millään työllisty. Tosi paljon kokemusta menee hukkaan sillä tavalla.
Ruotsissakin 5-kymppiset työllistyvät paremmin kuin täällä, niin luin.
Eihän viisikymppisillä vielä ole edes toinen jalka haudassa. Kummallinen yhteiskunta, ikärasistinen.
Pitäisi ilmeisesti olla sosiaalisempi ja enemmän teflonia
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa monen puolesta, kun tuollaiseksi on työelämä mennyt.
Onko se todella niin, että viisikymppinen ei sitten millään työllisty. Tosi paljon kokemusta menee hukkaan sillä tavalla.
Ruotsissakin 5-kymppiset työllistyvät paremmin kuin täällä, niin luin.Eihän viisikymppisillä vielä ole edes toinen jalka haudassa. Kummallinen yhteiskunta, ikärasistinen.
Itse olen nuorehko, 3-kymppinen. En ole saanut tarpeeksi työkokemusta, mutta mistä sitä saisi, kun ei pääse edes töihin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ilmeisesti olla sosiaalisempi ja enemmän teflonia
Niin just 😃 Musta olis kyllä kiva työskennellä ihan tavallisten ihmisten kesken.
Saanko kysyä, kauanko teillä meni valmistumisen jälkeen ensimmäisen työpaikan saamiseen? Ja mikä koulutus?
Nimim. pian valmistuva, joka ounastelee että töitä ei ole heti tiedossa
Kävin pari vuotta sitten pankissa asioimassa, koska piti allekirjoittaa siellä eräät paperit.
En ollut vuosikausiin käynyt pankkikonttorissa ja suoraan sanottuna järkytyin.
Isossa pankkisalissa oli useampi palvelupiste ja jokaisessa istui parikymppinen työntekijä. Lisäksi salissa oli yksittäisiä seisomapisteitä, joissa joku nuori virkailija näpytteli tietokonettaan tai luki sieltä jotain. Kun kysyimme tällaiselta neuvoa, niin emme saaneet kunnon vastausta vaan meitä katsottiin kuin halpaa makkaraa, että mitä tulette kyselemään. Hän ei edes viitsinyt alkaa selvittää asiakkaan asiaa.
On tietysti hyvä, että nuorilla on töitä, mutta missä olivat tämänkin pankin keski-ikäiset työntekijät, oliko heidät ”siivottu” pois? On varmaan halvempaa palkata nuoria ja kokemattomia.
Tuli ihan surrealistinen olo.
Kai minä sitten olen tottunut ”pankkitäteihin”, niihin kouliintuneisiin ja luottamusta herättäviin asiakaspalvelijoihin, joita ei enää pankissa näkynyt.
ELii sehän on periaatteessa vähän kuin takki auki lähtee neuvottelemaaan. Jossa pitäiisi olla jo tavallan satoja askeleita pidemmälllä ajatusten tasolla siiinä mitä on tulllut tekemään.