Mitä ajattelet keski-ikäisestä, jolla on vain yo-tutkinto ja joka on jättänyt aikoinaan korkeakoulun kesken?

Eli iso osa tuttavapiiristäni. Tai oli ennen, viime vuoden tutkinnonuudistukset saivat useimmat valmistumaan vähintään kandiksi.

Kaikki näistä ovat töissä ja opinnot ovat jääneet siksi. Kaikilla on ollut niin hyvä työura, että on pärjännyt ilman muodollista koulutustakin.

Kuinka monta kuvailemallasi opintopohjalla, tai vielä vähemmällä koulutuksella  olevaa ministeriä meillä on kaikkiaan ollut. Eikös nytkin ole ainakin yksi?

Useinkaan tehtävien hoitaminen ei ole koulupohjasta kiinni.

Muista en ajattele mitään, itseäni pidin huonompaan, kuin ystäviäni. Muilla oli korkeakoulu- tai yliopistotutkinto, minä olin ylioppilas. Jos muutkin siihen pystyy, täytyy minunkin siihen pystyä, siispä tein tutkinnon loppuun. Kyllä kannatti, hyvästä työstä pääsin parempiin hommiin.

Onhan noita paljonkin. Mm. oma mieheni. Varmaan aika tyypillinen tarina hänellä. Sai hyvän oman alan osa-aikaisen työpaikan jo kesken opiskelun. Sitten perhetilanne muuttui vähän suunnittelematta kun tulin raskaaksi. Piti sitten saada isompi asunto, auto jne. Tarvittiin entistä enemmän rahaa ja kohta mies ei enää ehtinyt opiskella lainkaan työn ohessa ja hänet vakinaistettiin.

Sitten se tilanne vain jäi siihen ja vuodet kuluivat. 10 vuoden päästä tuntui hassulta enää panostaa kauheasti loppuihin opintoihin kun mies oli jo esimiesasemassa työpaikalla eikä kukaan kysellyt tutkinnon perään. On oppinut oman alansa asiantuntijaksi ihan työssä.

Jos töitä riittää muutenkin, niin mitä sitä turhia papereita hankkimaan.

Siinä meni opiskelupaikka (=veronmaksajien rahat) hukkaan.

Olen yksi heistä, opinnot jäi kesken, kun menin töihin. Olen nyt sen jälkeen ollut samalla työnantajalla, eri tehtävissä, eri nimikkeillä jo yli 33 vuotta. Joskus mietin valintaani, mutta turha sitä on katua. Työpaikka on edelleen kiva.

Mitä siis ajattelen itsestäni?

Ajattelen, että olen luuseri, loinen, turha ihminen. 20 vuotta sitten minäkin olisin voinut olla jotain. Sitten keskeytin parin vuoden sisään kaksi korkeakoulutusta ja sen jälkeen elämä onkin ollut vain epäonnistumista, työttömyyttä ja hapen vientiä oikeasti tärkeiltä ihmisiltä. Olen kuluerä yhteiskunnalle ja taakka jokaiselle, joka minut tuntee. Rohkeampana ihmisenä olisin tältä pallolta kauan sitten jo poistunut, mutta en luuserina siihenkään ole pystynyt.

Siitä en ajattele mitään, mutta ihmisestä joka kyselee muilta mitä mieltä asiasta ovat tulee vaikutelma että hän häpeää itseään

En mitään.

Minulla sen sijaan on paljonkin ajatuksia ihmisistä, jotka tekevät "mitä ajattelet..." -aloituksia tälle palstalle.

Tapauskohtaista. Eräs tuttuni lusmuili aikoinaan yliopistolla tekemättä mitään ja sai sitten toimistotöitä alalta, jolle hänellä ei ole mitään koulutusta. Työn ohessa hän suoritti vuoden mittaisen kauppakoulun. Töissä hän on edennyt pikkuhiljaa paperinpyörittäjäksi, joka tuntee firman ja työn niin perusteellisesti, että hän hiihtelee parin vuoden välein käytävistä YT-neuvotteluista läpi ilman mitään vaaraa. Hän on kuitenkin päässyt turvalliseen asemaansa kohta kolmenkymmenen vuoden aikana - oli eri juttu aloittaa työura 90-luvulla kuin nyt. Ei koulutuksen kesken jättäminen ennenkään fiksua ollut, mutta nykyisin se on sulaa hulluutta.

Mielestäni koulutuksen keskeyttäminen ja työttömyyteen ajautuminen pitäisi olla peruste tukien maksun keskeyttämiselle.

Itse en palkkaisi tuollaista koulupudokasta, vaikka olisi mitä työkokemusta. Kertoo, ettei ole pitkäjänteisyyttä eikä kykyä hoitaa asioita, joista on vastuussa.

En oikeestaan mitään, elämä on kuitenki ilmeisesti kantanu, kun Keski-ikään päässy, nii eihän siinä. Ylipäätään ei juuri kiinnosta ihmisten opinnot tai työt. 🤔